sunnuntai 11. kesäkuuta 2017

Blogisynttärit + kuulumisia

Neverendingly täytti 5. kesäkuuta 1 vuoden, enkä muistanut koko asiaa! Vielä toukokuun alussa olin tietoinen tulevasta blogisynttäristä ja ajattelin ettei sitä saa unohtaa, mutta niinpä vain kävi. Kuun vaihde on kyllä ollut melkoista myllerrystä, joten ei se ole ihmekään, että synttärit unohtui. Aika on kyllä mennyt erittäin nopeaa!

Sain tosiaan töitä noin kolmeksi kuukaudeksi, minkä takia minun täytyi muuttaa toiseen kaupunkiin. Työt alkoivatkin haastattelupäivästä reilun viikon päästä, joten muutto oli järjestettävä erittäin lyhyessä ajassa. En uskonut, että minun kaikki romuni saataisiin vanhasta asunnostani pakattua ja muutettua pois alle viikossa! Sain myös uuden asunnon alle viikossa ja mikä hyvä puoli oli, asunto on kalustettu ja sain sen määräajaksi. Omat tavarani menivätkin sitten varastoon jemmaan odottamaan syksyä, jolloin on taas muutto tiedossa jonnekin.

Nyt töitä on kaksi viikkoa takana. Alkuun oli vaikeaa päästä mukaan uuteen arkirytmiin kun alkuvuosi on tullut vain laiskoteltua, mutta nyt alan jo tottua ja jopa pitämään uusista rutiineista. On mukavaa saada tehdä töitä, vieläpä omalta alaltani.

Nyt kun kirjastossa olen töissä, voisi kuvitella, että lukuinto on entistä korkeammalla. Mutta ei. Taas vaihteeksi vaivaa lukujumi. Tekisi mieli lukea, mutta ei sitten kuitenkaan. Jumi johtuu varmaan pakkolukemisesta pääsykokeisiin, kun vastaavanlaisten tilanteiden jälkeen minulle yleensä tämä iskee.

Yritän tässä pikku hiljaa saada lukujumia kukistettua ja saada luettua edes jotakin, jotta pääsen taas bloggaamisen pariin. Hyllynlämmittäjä-haaste taitaa jäädä suorittamatta, kun tosiaan suurin osa kirjoistanikin on varastossa. Pakkasin mukaani vain muutamat omat kirjat. Mutta katsotaan sitä sitten syksymmällä. Blogissa voi olla hieman hiljaista nyt, mutta palaan asiaan, kun on taas jotakin blogattavaa!

torstai 1. kesäkuuta 2017

Brian K. Vaughan: Saga : Viides kirja

Kirja: Saga : Viides kirja
Kirjailija: Brian K. Vaughan (suom. Antti Koivumäki)
Kuvitus: Fiona Staples
Sarja: Saga #5
Kustantaja: Like
Julkaisuvuosi: 2016 (suom. 2016)
Sivuja: 152

Perhe on hajonnut kosmoksen eri kolkkiin! Löytävätkö Alana, Marko ja Hazel takaisin toistensa luo?

Kohtalo kuljettaa sankareita kauas toisistaan. Gwendolyn ja Valhetassu vaarantavat henkensä löytääkseen parannuskeinon Tahdolle. Marko ja Prinssi Robotti IV solmivat tilapäisen aselevon ryhtyäkseen yhdessä etsimään kadonneita lapsiaan. Alana ja Hazel ovat päätyneet todella erikoiselle planeetalle, jonka jäisissä maisemissa he kohtaavat uudet, armottomat viholliset.

* * *

Viides osa alkaa historiallisella pläjäyksellä ja kertoo miksi Kiemura ja Maantuntuma ovat sodassa ja miten se vaikuttaa kummankin kansan elämään. Ihan mielenkiintoista, koska sitä ei aiemmin ole tuotu esille. Ei sodan syyt vieläkään täysin selvinneet.

Tässä kirjassa edellisen tapaan oli taas toimintaa paljon ja tarina eteni jouhevaan tahtiin. Juoni oli oikeastaan aika yllätyksellinen. Huomasin tätä osaa lukiessa, miten sarjakuvaan eläytyy kuin elokuvaan, sillä erään hahmon kuolema tuli yllätyksenä ja tavallaan palasin takaisin päin, että eihän se nyt näin voinut mennä. Koko ajan jälkeen päin odotti myös, että kyseinen hahmo tulisi takaisin, sillä kuolema ja tilanne kävi niin nopeasti ja tosiaan, yllättäen. :D

Tässä kirjassa oikeastaan minulle löytyi ensimmäinen lempparihahmo, joka selkeästi nousi yli muiden. Ja tämä hahmo oli Ghüs! Aivan ihana ja sympaattinen olento, joka joutui kaiken kamalan keskelle puolivahingossa. Sydän kyllä särkyy, jos hänelle jotakin pahaa tapahtuu. ♥

Arvosana:
★★★★★

sunnuntai 21. toukokuuta 2017

Becky Albertalli: Minä, Simon, Homo Sapiens

Kirja: Minä, Simon, Homo Sapiens
Kirjailija: Becky Albertalli (suom. Lotta Sonninen)
Kustantaja: Otava
Julkaisuvuosi: 2015 (suom. 2017)
Sivuja: 253

Onko kaikkien pakko tulla kaapista?

16-vuotias Simon rakastaa draamaa, mutta vain näyttämöllä. Kun luokkakaveri ryhtyy kiristämään Simonia, hänen salainen ihastuksensa on vaarassa päätyä parrasvaloihin.

Simonin on tehtävä hankalia valintoja, onhan pelissä mahdollisuus rakkauteen ihanan ja hämmentävän pojan kanssa. Kunhan Simon vain saisi selville, kuka hän on.

* * *

Olin kuullut paljon kehuja Albertallin Minä, Simon, Homo Sapiensista ja sen vuoksi tartuin kirjaan vähän peläten. Usein minulle käy niin, että petyn pahasti kirjoihin, joista minulla on suuret odotukset. Kunpa vain odotukset pystyisikin sitten laskemaan pois, mutta ei se onnistu.

Tämän kirjan kohdalla ei kuitenkaan tarvinnut odotuksia yrittää laskea, sillä kirja ylitti ne kevyesti. Ihana, hyväntyylinen ja hymyn huulille laittava pieni, mutta silti niin suuri kirja. Albertallin kirjassa käsitellään seksuaali-identiteettiä, mutta myös ystävyyttä ja ihastumista. Kirjaa lukiessa koin paljon samastumisen tunnetta Simoniin. Ystävyyssuhteet, ihastumiset ja itsensä etsimiset ovat samoja kaikille, sukupuolesta tai seksuaalisesta suuntautumisesta huolimatta.

Kirja on kirjoitettu hyvin, se on aiheestaan huolimatta kevyttä luettavaa ja tuo tosiaan hymyn huulille ja ehkä myös muutaman kyyneleen silmäkulmaan. Minä ihan oikeasti naureskelin ääneen lukiessa, enkä muista milloin viimeksi näin olisi käynyt.

Ei hyvän kirjan tarvitse aina sisältää keksittyjä maailmoja ja olentoja tai muuta erikoista. Lukekaa tämä kirja, suosittelen lämpimästi. Seksuaalisuus ja tasa-arvo ovat olleet paljon esillä viime aikoina ja mielestäni tämä on myös sen vuoksi tärkeä kirja nuorille, mutta myös ihan kaikille muillekin.

Arvosana:
★★★★★

sunnuntai 14. toukokuuta 2017

J.K. Rowling: Harry Potter ja Azkabanin vanki

Kirja: Harry Potter ja Azkabanin vanki
Kirjailija: J.K. Rowling (suom. Jaana Kapari)
Sarja: Harry Potter #3
Kustantaja: Tammi
Julkaisuvuosi: 1999 (suom. 2002)
Sivuja: 456

Vaarallinen velho Sirius Musta on paennut Azkabanin vankilasta, mistä yksikään vanki ei ole koskaan ennen onnistunut pakenemaan. Sirius Musta on vuosia aiemmin tuomittu kolmentoista ihmisen murhasta, ja nyt hän on vapaalla jalalla. Kaikki merkit viittaavat siihen, että hän haluaa etsiä käsiinsä Harry Potterin. Taikaministeriö on valppaana, ja Tylypahkan velhojen ja noitien koulussa kiristetään turvatoimia. Koulun porteille värvätään vartioimaan Azkabanin vanginvartijat, kauhistuttavat ankeuttajat. Harry luottaa Tylypahkan muurien suojaan ja rehtori Dumbledoreen, mutta onko hän turvassa edes Tylypahkassa? Miksi Sirius Musta etsii juuri Harrya? Entä miksi ankeuttajien läsnäolo vaikuttaa Harryyn paljon voimakkaammin kuin muihin? Mysteeri johdattaa ystävykset Harryn, Ronin ja Hermionen uskomattoman lennokkaan seikkailun pyörteisiin.

* * *

Azkabanin vangilla jatkuu Harry Potter -lukupiirini kavereideni kanssa. Aloitin kirjan lukemisen melko pian Salaisuuksien kammion jälkeen ja luinkin sitä reilu 100 sivua nopeaa tahtia. Sitten kirja jäi yöpöydälleni pyörimään pitkäksi aikaa koskemattomana.

Huomasin, että Pottereiden kanssa minulla on pienoinen ongelma. Tykkään kirjoista aivan älyttömästi kun alan lukemaan, se etenee hyvin ja teksti on jouhevaa. Huomaan lukevani monta lukua aivan helposti, vaikka yleensä väsähdän pitkien lukujen kanssa. Mutta ongelma tulee esille aina kirjaan tarttumisessa. Jostain syystä kirjan aloittaminen on aina vaikeaa. En osaa sanoa mistä se johtuu, ehkä nimenomaan niitten lukujen pituudesta ja nyt myös kirjojen paksuudesta. Tietyllä tapaa minulla on "paksujen kirjojen kammo" sillä tuntuu, että niiden lukemisessa kestää ikuisuus.

Tässä osassa jo huomasin, miten Rowlingin taito kirjoittaa oli kehittynyt. Ei minulle enää tullut niin vahvaa tunnetta siitä, että kirja olisi suunnattu lapsille tai kirjoitustyyli olisi naiivi. Vaikka Rowling siis on aina kirjoittanut hyvin, silti Viisasten kivessä varsinkin tuntui olevan tietynlainen naiivius mukana. Mutta sehän olikin enemmän lapsille suunnattu kirja kuin nämä myöhemmät, ainakin minun mielestä.

Kirjan juoni on moninaisempi ja lukiessa yritin bongailla aukkoja mutta kaikkiin oikeastaan lopussa tuli vastaus. En ainakaan muista, että mikään olisi suuremmin jäänyt ihmetyttämään. Juoni on kokonainen ja tarkkaan mietitty kaikkia pieniä elementtejä myöten. Kaikin puolin siis hieno juoni ja hienosti langat pysyivät käsissä ja kietoutuivat lopussa yhteen. Muistin elokuvasta aika hyvin pääpiirteissään juonen, mutta pienet asiat olivat unohtuneet.

Monet ovat sanoneet, että Azkabanin vanki on heidän suosikkikirjansa Potter-saagassa. Toki tämä minullakin nousi näistä kolmesta suosikiksi, mutta muuten en vielä osaa sanoa. On nämä vain hyviä kirjoja silti kaikki. ♥ Kauhulla vähän odotan seuraavan osan kimppuun menemistä sen paksuuden vuoksi. :D Harvoin luen yli 400 sivuista kirjaa ja vielä harvemmin yli 600 sivuisia.

Arvosana:
★★★★★

maanantai 8. toukokuuta 2017

Brian K. Vaughan: Saga : Neljäs kirja

Kirja: Saga : Neljäs kirja
Kirjailija: Brian K. Vaughan (suom. Antti Koivumäki)
Kuvitus: Fiona Staples
Sarja: Saga #4
Kustantaja: Like
Julkaisuvuosi: 2014 (suom. 2016)
Sivuja: 152

"Tämä on tarina siitä, kuinka vanhempani erosivat." Galaksin jahtaamat rakastavaiset Marko ja Alana sekä heidän lapsensa Hazel ovat päässeet viimein eroon vainoajistaan. He viettävät rauhallista perhe-elämää, mutta pinnan alla kytee. Marko tylsistyy koti-isänä ja Alanan työ saippuaoopperatähtenä raastaa hermoja. Vanhat viholliset palaavat pariskunnan jäljille, ja myös uudet vaarat uhkaavat heitä.

* * *

Saga jatkuu. Edellisen osan lopussa tosiaan hypättiin ajassa vähän eteenpäin niin, että Hazel on jo taapero. Edellinen kirja tuntui hieman välikirjalta, jota tämä taas ei ollut. Tässä kirjassa päästiin vauhtiin ihan uudella tavalla.

Toiminnallisuutta siis löytyi, kuten myös uusia vihollisia Alanalle ja Markolle. Lisäksi kirjaan on eksynyt jo parisuhdedraamaa eikä kaikki enää siis ole rakastavaisten välillä niin kuin ennen.

Pidin tästä neljännestä osasta enemmän kuin edellisestä, vaikka edellinenkin sai sen viisi tähteä. Tässä vaan tuli sisältöä oli tosiaan enemmän ja tarina lähti minusta uusille urille. Ainut, mikä ehkä minua hieman tässä häiritsi, oli nimenomaan se aikahyppy vuoden parin eteenpäin Hazelin kohdalla, mutta entä muiden? Tuntui, että muut hahmot jatkoivat vähän siitä mihin jäivät, esimerkkinä nyt vaikka Tahto tai Prinssi Robotti. Koska en halua spoilata, en tästä asiasta enempää kerro, vaikka huomioni nyt jää hieman keskeneräiseksi. :D

Saga on hyvä sarjakuvasarja, mutta kuten aiemminkin olen tainnut sanoa, minulla ongelmaksi tässä muodostuu se, että unohdan aina edellisten osien tapahtumat. Nämä kaiketi olisi oikeasti hyvä lukea melkein perättäin, että pysyisi kunnolla kärryillä ja muistaisi nämä monensorttiset hahmot.

Arvosana:
★★★★★