keskiviikko 22. tammikuuta 2020

Hyllynlämmittäjät 2020

Päätin kasata tälle vuodelle hyllynlämmittäjät-pinon. Aiemminkin olen näitä kasaillut, mutta en nyt blogista äkkiseltään löytänyt muuta kuin 2017 vuoden pinon. Ehkä olen muut näyttänyt instagramin puolella. Joka tapauksessa aiemmin on käynyt huonosti hyllynlämmittäjien kohdalla, mutta jospa tänä vuonna kävisi paremmin.

Tämän vuoden pinossa on seuraavat kirjat:
  • Niina Mero: Englantilainen romanssi
  • Hilary Duff: Elixir
  • Anniina Mikama: Taikuri ja taskuvaras
  • Anders Wacklin & Aki Parhamaa: Glitch
  • Courtney Summers: Sadie
  • Sean Smith: Ed Sheeran
  • Angie Thomas: Viha jonka kylvät
  • Elena Ferrante: Loistava ystäväni
  • J.R.R. Tolkien: Hobitti, eli, sinne ja takaisin
  • Kass Morgan: The 100
  • J.K. Rowling: Harry Potter ja feeniksin kilta
  • Agatha Christie: Eikä yksikään pelastunut

2017 vuoden pinoon verrattuna tässä pinossa on kolme samaa kirjaa kuin silloin: Morganin The 100, Duffin Elixir ja Tolkienin Hobitti. Sen vuoden muitakaan kirjoja en ole vielä tähän päivään mennessä saanut luettua, haha. 

Tämän vuoden kirjojen suhteen olen toiveikas. Glitchiä olen jo aloittanut ja toivottavasti saan sen luettua pian. Sitten olisin ainakin tämän haasteen suhteen onnistunut paremmin kuin vuonna 2017. Mutta, rennolla otteella aion mennä kuitenkin. Mun nro 1 haaste tänä vuonna on olla ottamatta stressiä lukemisesta, mutta silti tämmöisiä lukupinoja on ihan kiva tehdä. :)

torstai 16. tammikuuta 2020

Marisha Rasi-Koskinen: Auringon pimeä puoli

Kirja: Auringon pimeä puoli
Kirjailija: Marisha Rasi-Koskinen
Kustantaja: WSOY
Julkaisuvuosi: 2019
Sivuja: 369

Kuusitoistavuotias Emilia on asunut koko elämänsä eristetyssä Kaivoksen kaupungissa isoisänsä kanssa. Pihan perällä on vanha varasto, joka on ollut lukittuna siitä päivästä lähtien, kun Emilia syntyi ja hänen äitinsä kuoli. Kun ovi vihdoin avataan, Emilia löytää mökistä valokuvantarkan piirroksen. Kuvassa on hän itse... Emilia tempaistaan pyörteeseen, joka vie hänet Kaivoksen kammottavien salaisuuksien äärelle ja matkalle omaan menneisyyteensä. Hänen elämänsä vaihtuu toiseksi, kun hän sukeltaa kaivoksen mustaan veteen.



Monen muun tapaan nappasin Auringon pimeän puolen luettavaksi, kun se sai Finlandia Junior -ehdokkuuden. Aiemmin tämä kirja oli minulta mennyt ihan ohi. Mutta hyvä että tartuin tähän, sillä pidin tästä kovasti ja sain tämän kirjan myötä lukuinnostustani kuvattomiin kirjoihin takaisin.

Aluksi oli vähän hankala päästä kirjan maailmaan mukaan. Se oli niin lähellä meidän nykyaikaamme, mutta samalla myös ihan omanlaisensa. En oikein aluksi meinannut käsittää että Kaivos on kaupungin nimi ja vieressä on tehdaskaupunki. Lisäksi oli hämmentävää lukea eristäytyneisyydestä mutta samalla kehittyneestä teknologiasta. Mutta kun pääsin tähän mielikuvaan sisälle, alkoi tarinan vetovoima napata mukaansa.

Minun nimeni on Emilia. Tämä on minun versioni siitä, mitä kaivoksessa tapahtui. Enkä tarkoita pelkkää Voiton Kaivosta, eristäytynyttä pikkukaupunkia korkealla kalliolla, vaan toista sen alapuolella, rykelmää käytäviä ja kuiluja, kasvavaa tyhjyyttä syvällä maan sisällä. (s. 11-12)

Kirja oli samaan aikaan yllätyksellinen ja ei ollut. Tajusin nopeasti, että Emilia matkusti ajassa taaksepäin omaan ja kaivatessaan Miimaa, mietin jo alussa, että hän taitaa olla se itse. Kun se lopulta paljastettiin, olin että hähähää, hoksasin! Seuraavan luvun alussa kuitenkin sanottiin jotenkin tyyliin "senhän sinä jo varmaan arvasitkin". Eli se oli tarkoituksenmukaista, hauskaa! Lopun lähestyessä mietin jo hetkisen, että voiko tämä olla näin ennalta arvattava kirja, kunnes sitten se yllätysten pommi jysähti.

Pidin myös kovasti siitä, miten kirjaan oli otettu mukaan fysiikkaa ja tähtitiedettä. Ne on monimutkaisia asioita ja tekivät tästä kirjastakin monimutkaisen, mutta se ei haitannut. Lukiessa huomasin pähkäileväni itsekin, että miten nämä asiat oikein menee ja samalla hämmästelin Rasi-Koskisen taitoa ottaa ne mukaan kirjaan. Hän on hienosti ja uskottavasti kietonut nämä juoneen mukaan. Tykkäsin, miten tämä kirja haastoi ajattelemaan.

En ole aiemmin Rasi-Koskisen kirjoja lukenut, mutta jos hän jatkaa nuortenkirjallisuuden parissa, aion ehdottomasti lukea hänen tuotantoaan lisää. Olin myös onnellinen, että kirja voitti Finlandia Juniorin, kyllä se sen ansaitsi.

tiistai 7. tammikuuta 2020

Miniarvioita, osa 3

Heimoi! Nyt on kolmannen miniarvio-osan vuoro! Miten teidän uusi vuosi on lähtenyt käyntiin? Itse yritän ottaa lukemisten suhteen tämän vuoden rennommalla meiningillä kuin aikaisemmin, mutta katsotaan nyt. En ole aiemminkaan pahemmin haasteisiin osallistunut, mutta aina se Goodreadsin lukutavoite täytyy asettaa. Tälle vuodelle asetin 36 kirjaa, vaikka viime vuonna luin 105. Viime vuoden lukua tosin nosti nämä lukemattomat lastenkirjat. Nyt tämän vuoden tavoitteeseen lähinnä ajattelin kunnon romaaneja.

Hyllynlämmittäjäänkin ajattelin taas pinon kasata, mutta siitä en ole stressiä ottanut aiemminkaan, vaikka aina toivoisin lukevani enemmän oman hyllyn kirjoja. Sielläkin varmasti on vaikka mitä helmiä!

Mutta nyt niihin arvioihin...


Vuokko Hurme: Eläinhoitola Pehmo ja kiero rakki
Sarja: Eläinhoitola Pehmo #1
Kustantaja: WSOY
Julkaisuvuosi: 2019
Sivuja: 61

Apua! Rähisevä rakki havaittu! Sisarukset Lilja, Helmi ja Sisu perustavat pehmoeläinhoitolan, jossa riittää söpöjä - ja vähemmän söpöjä - hoidettavia.



Olen jonkin verran lukenut Lukupalat-sarjan kirjoja. Olettekin varmasti jo suosikkini bonganneet aiemmista postauksista, mutta kyllä parhaimmistoon nousi myös Vuokko Hurmeen Eläinhoitola Pehmo ja kiero rakki -kirja. Se aloittaa uuden Lukupalat-sarjan.

Kirjassa on hyvin kuvailtu, kuinka pehmoeläinhoitolassa eläimiä hoidetaan, mitä toimenpiteitä tehdään ja kuinka asiakkaat käyttäytyvät. Jokainen asiakas on omanlaisensa ja räyhäävä rakki sitten vaikuttaa myös muihinkin asiakkaisiin.

Hurmeen kirjassa juoni on mielestäni yhtä eheä kuin Norosen Yökouluissa ja Hain Painajaispuodeissa. Joissakin muissa tämän sarjan kirjoissa juoni on tuntunut vähän viimeistelemättömältä, mutta kokonaisuutena ajattelen Lukupalojen olevan varsin laadukas helppolukuinen sarja.

Luettu 29.10.2019.



Tomi Kontio: Koira nimeltään Kissa tapaa kissan
Kustantaja: Teos
Julkaisuvuosi: 2019
Sivuja: 40

Eräänä aurinkoisena päivänä koira nimeltään Kissa ja ihminen nimeltään Näätä istuskelevat kukkulan laella ja katselevat alapuolellaan levittäytyvän sataman vilkasta hyörinää, saapuvia laivoja, lähteviä laivoja, kiireisiä trukkeja ja suuria kontteja liikuttelevia nostureita. Äkkiä nämä lempeät laitapuolen kulkijat huomaavat, että yhdestä laivasta ilmestyy säihkyväsilmäinen kissa. 

Koiraa nimeltään Kissa jännittää pienen, salaperäisen ja lumoavan olennon näkeminen. Eikä kissa suinkaan väistä tätä kukkulan laella istuvaa parivaljakkoa vaan alkaa kavuta kissamaisen arvokkaasti heitä kohti… 

Koira nimeltään Kissa tapaa kissan on lämmin kertomus rajoja murtavasta ystävyydestä, peloista ja niiden voittamisesta. Se on kertomus vähäväkisistä mutta suurisydämisistä olennoista, joiden elämän loisto syntyy lempeydestä maailmaa ja kaikkia sen asukkeja kohtaan.



Olen lukenut aiemmin Tomi Kontin Koira nimeltään Kissa -kirjan. Se oli ihana ja surumielinen kirja. Olinkin iloinen, että tämä kirja oli Finlandia Junior -ehdokkaana, vaikka en ollut sitä vielä silloin lukenutkaan.

Koira nimeltään Kissa tapaa kissan jatkaa samaa surumielistä tarinaa koirasta ja kodittomasta miehestä, joiden välille syntyy syvä ystävyys. Nyt he saavat seurakseen kissan.

Tuntuu, että kodittomista on hyvin vähän kirjallisuutta ja aluksi mietin ensimmäisen kirjan kohdalla, että mitähän vanhemmat ajattelevat tällaisesta kirjan sisällöstä. Mutta luettuani nämä molemmat nyt, ajattelen, että näihin kirjoihin on lempeällä tavalla tuotu tämä aihe esille.

Elina Warstan kuvitus sopii mielestäni hyvin tarinan tunnelmaan. Koiran ilmeet tukevat niin voimakkaasti surumielisyyttä, että pelkästään jo kuvia katselemalla minulle tulee vähän surullinen tunne.

Luettu 7.11.2019.


Max Brallier: Maailman viimeiset tyypit
Sarja: Maailman viimeiset tyypit #1
Kustantaja: WSOY
Julkaisuvuosi: 2018
Sivuja: 231

On kulunut neljäkymmentäkaksi päivää siitä, kun hirviöt valtasivat kaupungin ja melkein kaikki asukkaat joko pakenivat tai muuttuivat zombeiksi. Kolmetoistavuotias tavispoika Jack Sullivan on piiloutunut puumajaansa, jonka hän on aseistanut katapulteilla ja vallihaudalla ja varustanut videopeleillä ja autioista kaupoista pöllityillä loputtomalla Oreo-keksi- ja Mountain Dew -varastolla.

Mutta Jackista ei ole yksin vastusta jyrääjien, siipiräähkien ja zombien laumoille eikä varsinkaan puistattavan älykkäälle, hirmuiselle uhalle, joka kulkee nimellä Räyhis. Jackin täytyy koota tiimi löytämistään kavereista ja niistä hirviöistä, jotka ovat hänen puolellaan. Heidän avullaan Jack aikoo surmata Räyhiksen ja todistaa olevansa maailmanlopun toimintasankari eikä enää mikään tavis!



Olin kuullut vähän ristiriitaisia kommentteja Max Brallierin nuortensarjasta. Jotkut pitävät kovasti, toisten mielestä se ei ollut kovin kummoinen. Lainasin tämän kuitenkin ja päätin antaa mahdollisuuden.

Kallistun ehkä itsekin tässä siihen suuntaan, ettei tämä kummoinen kirja ollut. Ihan hyvä kyllä. Piti se mielenkiinnon yllä, mutta ei tämä hirveästi itselleni mitään jännitysmomentteja antanut. Nuorille pojille tämä on kuitenkin varmasti on mielenkiintoinen. Ainakin oma siskonpoikani on ollut halukas tämän lukemaan. Juoni etenee hyvin ja huumoria löytyy paljon. Luvut ovat myös lyhyitä, helppoja ja nopeita lukea. Kirjassa on myös kivasti kuvitusta ja vähän päiväkirjamaista tyyliä.

Luettu 10.11.2019.


Barbara Cantini: Mortina
Sarja: Mortina #1
Kustantaja: Tammi
Julkaisuvuosi: 2019
Sivuja: 44

Hytisyttävän hauskan Mortina-sarjan ensimmäisessä osassa vietetään halloweenia - ihan oikean zombitytön kanssa!

Zombityttö Mortina asuu tätinsä Tuonin ja albiinovinttikoiransa Kaihon kanssa aavemaisessa Villa Tuonelassa. Hän haluaisi kuollakseen leikkiä lähikylän lasten kanssa, mutta Tuoni-täti ei anna. Täti nimittäin pelkää, että heidät häädettäisiin kodistaan, jota kyläläiset luulevat autiotaloksi. Mutta halloween lähestyy, Mortina päättää toimia...



Mortinassa huomion kiinnitti ensimmäisenä kirjan kansi ja mielettömän kiva kuvitustyyli! En ollut huomannutkaan tällaisen kirjan ilmestymistä aiemmin, kun kirjan sain töissä käsiini. Ajattelin jo etukäteen, että Mortinan täytyy olla hyvä ja melko varmasti otan sen kirjavinkkaukseen mukaan. Odotukseni ei ihan täyttyneet, mutta melkein.

Odotin kirjan olevan jotenkin erityisen hupaisa, kun kansikin jo mainostaa sen olevan kuoliaaksinaurattava juttu. Kyllä kirjassa huumorin hippuja löytyy, mutta enemmänkin voisi olla. Pidin kirjasta silti kovasti. Juoni on hyvä, mutta kyllä nämä kuvitukset ovat tämän kirjan helmi. Kirja on mielestäni visuaalisesti todella kiva ja tunnelmaan sopiva.

Luettu 11.11.2019.


Elias & Agnes Våhlund: Supersankarin käsikirja, osa 2: Punanaamio
Sarja: Käsikirja supersankareille #2
Kustantaja: S&S
Julkaisuvuosi: 2019
Sivuja: 95

Jos jostakin haaveilee kyllin pitkään, jonain päivänä siitä tulee totta. Alisa on selvinnyt ensimmäisestä tehtävästään supersankarina, mutta silti tapahtumat tuntuvat enemmän unelta kuin todelta.

Alisan arki jatkuu kuin ennenkin: hän inhoaa koulua ja häntä kiusannut poikajengi on pahempi kuin koskaan. He iskevät heikoimpiin ja kiusaavat kaikkia, myös Alisaa. Siksi Alisa uppoutuu jokaisena vapaahetkenään kirjastosta löytämäänsä Käsikirjaan supersankareille.



Alisan seikkailut jatkuvat Käsikirja supersankareille -sarjan toisessa osassa Punanaamio. Alisaa kiusataan edelleen, mutta hän joutuu tässä osassa kohtaamaan omantuntonsa: auttaako kiusaajiaan vai antaa heidän maistaa omaa lääkettään.

Eka osa vakuutti minut jo melko hyvin tästä sarjasta, ja tämä toinen osa vain vahvisti sitä. Tämä toinen osa oli mielestäni ehkä jopa parempi kuin edeltäjänsä. Se sisälsi enemmän jännityselementtejä, jotka pitivät hyvin otteessaan. Edelleenkin pidän kirjan piirrostyylistä paljon, enkä yhtään ihmettele, että lapset ovat myös näistä kirjoista innostuneet. Voin lämpimästi suositella. Itse ainakin odotan jo seuraavaa osaa.

Luettu 20.11.2019.

sunnuntai 29. joulukuuta 2019

Miniarvioita, osa 2

Heipähei taas! Joulu meni mukavasti ja nyt odottelen vuoden vaihtumista. Palauttelin kaikki kirjastolainani ja vähensin varauksien määrääkin ihan minimiin. Ajattelin aloittaa uuden vuoden kirjojen suhteen puhtaalta pöydältä. Jos nyt jopa pystyisi lukemaan enemmän omia kirjoja. Katsotaan vuoden päästä miten tämän kanssa on käynyt.

Tässä olisi kuitenkin toinen osa miniarvioista. Vielä tämän jälkeen olisi yksi osa tulossa. Mietiskelin tuossa, että voisin myöhemminkin tehdä näitä miniarviopostauksia, varsinkin lastenkirjoista, joista en osaa usein paljoakaan höpistä.



Jørn Lier Horst: Operaatio myrskypilvi
Sarja: Etsiväkaksikko #1
Kustantaja: Otava
Julkaisuvuosi: 2018
Sivuja: 103

Virtakylässä tapahtuu kummia. Leipomosta on kadonnut kaikki hiiva. Naapurikaupungin karamellitehtaasta on varastettu pakettiauto. Eivätkä varkaudet lopu siihen... Nyt tarvitaan vauksi Etsiväkaksikko!



Lasten etsiväkirjat ovat kyllä mielenkiintoista luettavaa aikuisellekin. Kakkosluokkalaisten kirjavinkkausta varten tutustuin tähän Horstin Etsiväkaksoset-sarjan aloitusosaan. Tilda ja Oliver perustavat etsivätoimiston ja Tildan koiran Oton kanssa he ratkovat varkauksien sarjan.

Pidin kirjan tarinasta ja siitä, miten lapset mysteeriä ratkoivat. Tajusin kyllä jossakin vaiheessa mikä varastettuja asioita yhdisti, mutta lapsille se on varmasti mukava pähkinä purtavaksi. Pidin myös kirjan kuvituksesta paljon. Tämä oli nopealukuinen ja viihdyttävä. Aion kyllä jatkaa jossakin vaiheessa sarjan parissa. Kiinnostaisi myös tutustua Horstin aikuisille kirjoittamiin jännityskirjoihin joskus tulevaisuudessa.

Luettu 24.9.2019.



Magdalena Hai: Painajaispuoti : Hampaat hukassa
Sarja: Painajaispuoti #2
Kustantaja: WSOY
Julkaisuvuosi: 2019
Sivuja: 61

Millainen on maailman huonoin vampyyri? No, tietenkin hampaaton! Hulvaton Painajaispuoti-sarja jatkuu karmein kääntein.



Lukupalat-sarjan kirjoista Magdalena Hain Painajaispuodit ovat ihan ehdottomia lemppareitani. Tykkään niin tarinasta ja hahmoista kuin kuvituksestakin. En voi ylistää Teemu Juhanin kuvituksia pastelliväreissä tarpeeksi. Ne vain miellyttävät silmääni niin suunnattomasti.

Tässä osassa Luukaksen hampaat ovat kadonneet ja Ninni auttaa etsimään niitä. Naurahdin ihan ääneen muutaman kerran kirjan huumorille, mm. sille miten vampyyri ei voi imutella ilman hampaitaan. Tämä on ollut lastenkin keskuudessa suosittu kirja, enkä yhtään ihmettele.

Aikuiset, lukekaa tekin ja ihastelkaa näitä kuvia!

Luettu 24.9.2019.



Elias & Agnes Våhlund: Käsikirja supersankareille : Osa 1, Käsikirja
Sarja: Käsikirja supersankareille #1
Kustantaja: S&S
Julkaisuvuosi: 2019
Sivuja: 87

Alisan uudessa koulussa on ihan kamalaa. Isot pojat kiusaavat häntä hörökorvista, ja melkein joka päivä Alisa pakenee poikia kirjastoon. Eräänä päivänä hän huomasi siellä kirjan, joka tuntui kutsuvan juuri häntä.

"Kärikirja supersankareille", punaisena hehkuvan kirjan kannessa luki. Se lupasi opettaa 101 kykyä, joita harjoittelemalla voi tulla supersankariksi. Voiko se olla mahdollista?



Alisa on joutunut hetkeksi asumaan mummonsa luokse ja sen myötä vaihtamaan koulua. Uudessa koulussa Alisaa kiusataan hänen korviensa takia, mutta kukaan ei puutu kiusaamiseen. Alisa pakenee kiusaajia turvapaikkaansa kirjastoon, kun hän huomaa hyllyssä punaista hehkua. Hän löytää käsikirjan supersankareille.

Tämä kirja on mielestäni hirmuisen tärkeä. Se käsittelee kiusaamista ja yksinäisyyttä, sitä miten kiusatut joutuvat hakemaan turvaa mistä tahansa jaksaakseen päivästä toiseen koulussa. Kirja on sarjakuvamaisesti toteutettu, eli todella nopealukuinen. Tekstiä ei ole paljoa, mutta kuvat vahvistavat tekstin kertomaa. Värikuvitus on hieno ja mielenkiintoinen. Aikuisellekin lukijalle tämä on kiinnostava kirja.

Luettu 29.9.2019.



Noora Kunnas: Salmanterin Terttu ja minimerirosvot
Kustantaja: Otava
Julkaisuvuosi: 2019
Sivuja: 143

Mahtimummo, laulava kukko ja kurittomia merirosvoja. Kuka olisi uskonut, että tylsän Jim-sedän luona voisi olla näin hillittömän hauskaa?

Mikko ja Lilli joutuvat vanhempien työmatkan ajaksi isän veljen luo Naakkalaan. Voiko olla surkeampaa kohtaloa! Jim on varsinainen tiukkapipo, joka kaiken lisäksi vihaa lapsia.

Mutta kun lapset tutustuvat naapurissa asuvaan Salmanterin Terttuun, tylsä vierailu muuttuu jännittäväksi seikkailuksi. Terttu värikkäine ystävineen valmistautuu pikkukaupungin suurtapahtumaan, kukka-asetelmakilpailuun. Asetelma on jo viittä vaille valmis, kun Mikon ja Lillin töppäys töytäisee tapahtumat liikkeelle.

Salmanterin Terttu ja minimerirosvot aloittaa uuden sarjan, jossa riittää vauhtia ja velmuilua alakouluikäisille.



Lilli ja Mikko lähtevät Naakkalaan Jim-sedän luokse, kun vanhemmat lähtevät työmatkalle. Lapset eivät ole asiasta innoissaan, koska Jim-setä on kamala. Onneksi he tutustuvat naapurin Terttuun ja hänen Pedro-kukkoon. Lomareissusta Naakkalassa tulee ikimuistoinen.

Tykästyin tähän Kunnaksen kirjaan kovasti. Se sisälsi mielin määrin hyvää huumoria ja mielenkiintoisen tarinan. Terttu on niin ihana mummeli, joka huomioi lapset, kun heidän setänsä ei sitä tee. Pedro ja hänen intohimonsa tuo juoneen hauskaa väriä.

Tässäkin kirjassa on Teemu Juhanin kuvitukset. Pidän niistä kyllä, mutta mustavalkoisina ne eivät ole ihan niin sykähdyttäviä kuin Painajaispuodissa. Kansi tässä kirjassa on todella kiva!

Mielenkiinnolla jään odottamaan, minkälainen sarja tästä kehkeytyy. Luulin nimittäin, että tämä on ihan vain yksittäinen kirja.

Luettu 2.10.2019.



Kami Garcia: Teen Titans : Raven
Sarja: Teen Titans #1
Kustantaja: DC Comics
Julkaisuvuosi: 2019
Sivuja: 168

When a tragic accident takes the life of seventeen-year-old Raven Roth's foster mom - and Raven's memory - she moves to New Orleans to recover and finish her senior year of high school.

Starting over isn't easy. Raven remembers everyday stuff like how to solve math equations and make pasta, but she can't remember her favorite song or who she was before the accident. And when impossible things start happening, Raven begins to think it might even be better not to know who she was before.

But as she grows closer to her new friends, her foster sister, Max, and Tommy Torres, a guy who accepts her for who she is now, Raven has to decide if she's ready to face what's buried in the past... and the darkness building inside her.



Lisää englanninkielistä nuorten sarjakuvaa! 17-vuotias Raven joutuu auto-onnettomuuteen ja menettää muistinsa sekä sijaisäitinsä. Hän päätyy sijaisäitinsä tätin luokse asumaan ja hänen tyttärensä kanssa samaan kouluun. Mahdottomia asioita alkaa tapahtua, eikä uusi alku ole helppoa kun ei muista menneisyydestään mitään.

Pidin tästäkin sarjakuvasta kovasti. Raven on vähän perinteinen teini, mutta silti mielenkiintoinen hahmo. Pidin myös sarjakuvan piirustustyylistä sekä violettipainotteisesta värityksestä. Kirja jäi melkoiseen cliffhangeriin, enkä tiedä tuleeko Raven jotenkin lomittumaan seuraavaan osaan, joka käsittääkseni kertoo pääasiassa toisesta nuoresta henkilöstä.

En ole pahemmin aiemmin tutustunut mihinkään supersankareihin ja Raven kaiketi on joku DC:n hahmo. Mutta tämän sarjakuvan perusteella voisin ihan hyvin tutustua paremminkin DC:n tuotantoon. Niin kirjojen kuin elokuvienkin muodossa.

Kami Garcia on myös kirjailijana tuttu nimi, mutta en ole hänen kirjallisuuteensa aiemmin tutustunut lainkaan. Lumoava kirous on ollut lukulistalla vuosia, mutta ehkä jonain kauniina päivänä vielä tartun siihen.

Luettu 7.10.2019.

perjantai 20. joulukuuta 2019

Miniarvioita, osa 1

Heipähei! Viimeksi olen valitellut teille lukujumiani ja blogin tulevaisuutta. Eipä asiat oikeastaan ole juurikaan muuttunut siitä. Lukujumia olen saanut helpotettua sillä, että olen lukenut läjän lastenkirjoja. Olen pitänyt muutaman kirjavinkkauksen kakkosluokkalaisille, joten sitäkin varten niitä piti kahlata läpi. Mutta olen muutenkin ihan mielenkiinnosta niitä lukenut. Auttaahan se työssäni muutenkin.

Ajattelin nyt joistakin kirjoista kirjoittaa miniarvioita tänne blogiinkin. Lastenkirjojen välissä olen lukenut joitakin sarjakuvia ja yrittänyt kahlailla paksumpiakin kirjoja - menestyksettä. Neil Gaimanin Pohjoisen mytologia taisi vähän lisätä paksujen kirjojen lukujumiani, kun tahkosin sitä menemään ja lopulta päädyin pitkän kamppailun jälkeen jättämään sen kesken. Kun ei lähde, niin ei lähde. Yritän opetella jättämään sellaisia kirjoja kesken, koska maailma on pullollaan hyviä kirjoja, joihin haluaisin tarttua.

Tässä tulee nyt ensimmäinen osa valikoituja miniarvioita lukemistani kirjoista. Loput luetut löytyvät Goodreadsistani tähtiarvioineen, jos jotakuta kiinnostaa mitä muita lastenkirjoja olen lukenut. :) Palaillaan sitten seuraavan miniarvio-osan kanssa! Mukavaa joulun odotusta!

Ian Boothby: Exorsisters, volume 1
Sarja: Exorsisters #1
Kustantaja: Image Comics
Julkaisuvuosi: 2019
Sivuja: 136

Did you sign a deal with the devil? Has a loved one been dragged to Hell? Then Kate and Cate Harrow should be the first ones you call for timely soul retrieval at a reasonable rate. They may have fallen angels, demon-worshipping ex-boyfriends, and the end of the world (not to mention their mother) to deal with, but never fear - the Harrows have what it takes to get the job done!




Sattumalta töissä törmäsin tällaiseen uuteen nuorten englanninkieliseen sarjakuvaan. Kate ja Cate auttavat henkilöitä, jotka ovat tehneet sopimuksen paholaisen kanssa, joutuneet Helvettiin tai ovat muuten joutuneet demonien kanssa tekemisiin.

Tykkäsin kirjasta kovasti. Juonessa oli samaan aikaan vakavuutta, mutta myös huumoria. Kate ja Cate ovat hahmoina täysin toistensa vastakohtia, sekin selviää lopulta miksi. Ihmettelin myös, miksi sisaruksilla on niin samanlaiset nimet, mutta siihen saadaan selvyys kirjan edetessä. Sisarukset ovat tietyllä tapaa aika stereotyyppiset vastakohdat toisilleen, mutta minua se ei ainakaan haitannut. Päin vastoin pidin siitä.

Tykkäsin tässä kirjassa piirustustyylistä ja sen (sekä myös tarinan) mystiikasta ja tummanpuhuvuudesta. Vähän ehkä kirja jäi kokonaisuudessaan laihaksi, mutta ehkä juoneen saadaan syvyyttä sen jatkuessa. Tähän kirjaan on koottu sarjakuvalehden numerot 1-5 eli lehdetkään eivät kovin paksuja ole olleet.

Luettu 23.8.2019.



Jody Houser: Stranger Things : The Other Side
Sarja: Stranger Things #1
Kustantaja: Dark Horse Books
Julkaisuvuosi: 2019
Sivuja: 92

The Upside Down, a place only seen before in psychic visions and nightmares. 

Will Byers doesn't know what to call the shadowy realm he finds himself in, but he is certain that he is alone and far away from anything close to safe. A strange shrieking monster lurks around every corner and familiar voices drift through the air from the other side. To survive, Will holds onto the lessons he's learned in the camaraderie of his friends, and the hope that he can get back home to his family.



Olen suuri Stranger Things -fani. Tämä kirja oli siitä mielenkiintoinen, että se kertoi ensimmäisen kauden tapahtumista Willin näkökulmasta. Olisi ollut ehkä tylsää lukea tämä kirja, jos se olisi kertonut aivan saman tarinan sarjan kanssa.

Onkin mielenkiintoista nähdä, minkälainen näkökulma seuraavaan sarjakuvaan otetaan. Se kaiketi keskittyy sarjan toiseen kauteen, eikä siinä ole näin selkeää kahtiajakoa kuin ensimmäisessä kaudessa.

Hahmoista oli saatu hyvin saman näköisiä kuin tv-sarjassa. En silti lämmennyt piirrostyylille aivan täysin. Kyllä se hyvin sai samankaltaisen tunnelman aikaiseksi kuin tv-sarjassa, mutta jotenkin mieleeni jäi vähän suttuinen olemus.

Luettu 28.8.2019.



Mila Teräs: Hämärinkäinen
Kustantaja: Karisto
Julkaisuvuosi: 2015
Sivuja: 31

Hämärinkäinen on pieni olento, joka kutoo kangaspuillaan hämärää. Työ on tärkeää, sillä hämärän tullen yöntekijät, tähtiset ja kuunkierittäjät pääsevät toimiinsa. Kukkakauppias Keikander ei kuitenkaan pidä pimeän tulosta, sillä silloin hänen kukkaväkensä ei ehdi valmistaa tarpeeksi nopeasti kukan terälehtiä. Mutta mitä tapahtuisi, jos Hämärinkäinen ei voisikaan tehdä työtään?



Luin Hämärinkäisen ensimmäisen kerran vuonna 2015 sen ollessa Finlandia Junior -ehdokas. Ihastuin siihen täysin ja se on sen jälkeen aina ajoittain pulpahtanut mieleen. Minusta hämärän tarina on aivan ihastuttava. Kirja kertoo myös hyvin sen, kuinka pimeällä ajallakin on oma merkityksensä.

Karoliina Pertamon kuvitus on myös ihana. Kirjassa on hieman mystinen tunnelma ja Hämärinkäinen on jotenkin sympaattinen, hieman ehkä surumielisen oloinen hahmo. Minusta kirja on kokonaisuudessaan kaunis.

Luettu 20.9.2019.



Satu & Johannes Erra: Todellisten prinsessojen kirja
Kustantaja: Tammi
Julkaisuvuosi: 2018
Sivuja: 53

Kuninkaallisia naisia, jotka muuttivat maailmaa!

Satujen prinsessoilla on monenmoisia kykyjä ja ominaisuuksia. Yhdellä on aivan mahdottoman hyvät unenlahjat. Toinen on kaunein maailmassa, ainakin jos eräältä taikapeililtä kysytään. Kolmas tuntee niin tarkasti, ettei saa nukuttua, jos patjakerroksen alla on pieni herne.

Tämä kirja kertoo satuprinsessojen sijaan siitä, miten todelliset prinsessat ovat eri aikoina ja eri puolilla maailmaa eläneet: mitä heiltä on odotettu ja minkälaisia asioita he ovat itse elämäänsä valinneet. Mukana ovat mm. Egyptin Hatsepsut, Englannin Elisabet I, Brasilian Isabella, Sokotan Nana Asma'u ja Mongolian Khutulun. Nämä naiset eivät ole jääneet odottelemaan pelastajaa. He ovat jättäneet jälkensä maailmaan.



Kirjavinkkausta varten etsin prinsessakirjoja. Matkaan tarttui tämä kotimainen Todellisten prinsessojan kirja, jossa oli tosi kiva, runsas ja värikäs kuvitus. Tietopaketit eri maiden prinsessoista oli mielestäni lastenkirjaan kattavat ja helposti luettavat sekä ymmärrettävät. Oli myös mukavaa, että koko kirja ei ollut pelkästään henkilökuvausta vaan mukana oli erilaisia yleisiä kuvauksia esimerkiksi prinsessojen vaatetuksesta. Lisäksi tykkäsin, että näkökulma oli vahvasti siinä, miten nämä todelliset prinsessat ovat muuttaneet maailmaa. Toivottavsti tasapuolisuuden vuoksi tulisi myös Todellisten prinssien kirja.

Luettu 23.9.2019.



Paula Noronen: Yökoulu ja vaarallinen operaatio
Sarja: Yökoulu #4
Kustantaja: Tammi
Julkaisuvuosi: 2019
Sivuja: 60

Yökoululaiset lähtevät uimahalliin opettajansa, neiti Kammosen johdolla. Heidän uintivuoronsa on tietysti yöllä, kun muu kaupunki nukkuu. Hallissa polskivat myös vauvauimarit, joukossa Paavon pikkuveli, energinen zombivauva, jonka vaipasta lipsahtaa veteen kakkapökäle! Syntyy täydellinen kaaos, jonka seurauksena Paavo Zombinen, Martta Vampyyri, Lauri Luuranko ja kumppanit joutuvat paikkaan, johon ei päivä paista...



Olen aikaisemminkin kirjoitellut Paula Norosen helppolukuisesta Yökoulu-sarjasta. Luin tämänkin osan ja edelleen tykkäsin. Martta Vampyyrin ja Paavo Zombisen seikkailuja kavereineen on aikuisenkin ihan hauska lukea. Tässä osassa yökoululaiset lähtivät uimahalliin, jonne mukaan tuli myös Paavon pikkuveli. Hänpä olikin niin etevä uimari, että sukelsi altaan pohjaan ja irroitti altaan tulpan.

Edelleen pidän kovasti Kati Närhen kuvituksesta. Hänen kuvitustyylinsä sopii mielestäni hyvin tällaiseen yön olentoja sisältävään sarjaan. Lapsetkin ovat ihastuneet tähän sarjaan, ja tuntuu että Yökoulun osat ovat jatkuvasti lainassa.

Luettu 23.9.2019.