perjantai 23. helmikuuta 2018

Miina Supinen: Apatosauruksen maa

Kirja: Apatosauruksen maa
Kirjailija: Miina Supinen
Kustantaja: WSOY
Julkaisuvuosi: 2010
Sivuja: 173

Apatosauruksen maa on paikka, jossa kartat valehtelevat ja navigaattorit tilttaavat. Siellä vahtimestari joutuu tekemään tuttavuutta muurahaistilataiteen ja rustiikkia metsästävä antiikkikauppias ostos-tv-rojun alle hautautuneen perheen kanssa. Siellä leivotaan elinvoimakakku ja tapetaan sapelihammastiikereitä mahdollisimman äänettömästi, ettei vauva herää. Absurdi lyhytproosakokoelma ylittää nauramisen rajat terävillä huomioillaan ja inhimillisellä lämmöllään.

* * *

Miina Supisen Apatosauruksen maan luin myös opintojani varten. Novellien piti olla absurdeja ja naurattavia, siksi odotin kokoelman olevan hauska ja hyvä. Mutta ehkä minulla ei ole Supisen novellien vaatimaa huumorintajua, sillä minusta kirja oli tylsä ja noh... ärsyttävä.

Oli hankalaa valita kokoelmasta jotakin novellia analyysiä varten, sillä mikään ei sillä tavalla jäänyt mieleeni erityisenä tai sellaisena, että siitä jotakin osaisin sanoa. Olihan osa novelleista aiheiltaan absurdeja ja joidenkin ratkaisut oli yllättäviä, mutta ei kuitenkaan niin, että minua olisi kovastikaan kiinnostanut tai naurattanut.

Ehkä tosiaan minun huumorintajuni ei riitä tähän novellikokoelmaan (tai muihinkaan Supisen kirjoihin), mutta jotenkin itselleni tuli tunne, että näissä olisi jotenkin yritetty liikaa. Plussaa kirja saa siitä, että se oli nopealukuinen ja novellit oli sopivan pituisia. Niminovelli Apatosauruksen maa näistä ehkä kuitenkin minusta parhaimmaksi nousi.

Arvosana:
★★

sunnuntai 18. helmikuuta 2018

Maria Turtschaninoff: Maresi

Kirja: Maresi
Kirjailija: Maria Turtschaninoff (suom. Marja Kyrö)
Sarja: Punaisen luostarin kronikoita #1
Kustantaja: Tammi
Julkaisuvuosi: 2014
Sivuja: 213

Kirjan sankaritar Maresi on tarkkasilmäinen ja tiedonhaluinen tyttö. Hän asuu pienellä saarella Punaisessa luostarissa, jonne miehillä eiole pääsyä. Eräänä kevätaamuna luostariin saapuu säikähtäneen oloinen nuori tyttö, Jai. Vähitellen selviää, että Jai pakenee isänsä järjetöntä raivoa. Hurjaakin hurjempi tapahtumasarja käynnistyy, kun horisonttiin ilmestyy suuri purjelaiva - ei kai Jain isä joukkoineen ole tulossa? Maresin ja koko yhteisön neuvokkuus ja rohkeus pannaan äärimmäisen kovalle koetukselle.

Maresin vahvan tarinan suurena teemana on itsensä löytäminen - ja itsensä ylittäminen. Runollisen kaunis mutta henkeäsalpaavan jännittävä kerronta on lajissaan täysin kansainvälistä tasoa.

* * *

Luin Maresin opintojani varten, kun piti valita teos, jota analysoi jonkin kirjallisuuden tutkimuksen suuntauksen näkökulmasta. Päädyin valitsemaan feministisen kirjallisuudentutkimuksen ja Maresista olin kuullut, että sitä pidettäisiin feministisenä kirjana. Mutta ei siitä tehtävästä sen enempää, Maresi oli minun lukulistalla muutenkin.

Kirjan lukemisesta on nyt jo monta kuukautta, joten on vähän hankala muistella, että mitäs siinä tapahtuikaan. Hahmoista en nyt juurikaan muista kuin, että Maresiin koin tietynlaista samaistuttavuutta ja Jaita luulin aluksi pojaksi, kunnes selvisi että hänkin oli tyttö. Pojaksi, koska näyttelijä Jai Courtney :D

Minusta kirjassa oli mielenkiintoinen sen "uskonnollisuus" eli siis, että luostarin väki uskoi Äitiin, Neitoon ja Akkaan, tavallaan naisen elämän kolmeen eri aikaan: syntymään, elämään ja kuolemaan. Kirjassa oli hyvin kerrottu näiden kolmen eri osa-alueet ja voimat.

Kirjaa kohtaan minulla oli suuret odotukset, kun olin siitä kuullut paljon hyvää, mutta niihin nähden oma lukukokemukseni oli ihan ok. Kirja ei ollut huono, mutta ei se noussut omien lemppareideni joukkoon. Viihdyin kuitenkin kirjan parissa ihan  hyvin, kunhan se lähti kunnolla vauhtiin. Aion lukea jossakin vaiheessa myös seuraavan osan, Naondelin.

Arvosana:
★★★

lauantai 3. helmikuuta 2018

Mary Shelley: Frankenstein

Kirja: Frankenstein
Kirjailija: Mary Shelley (suom. Paavo Lehtonen)
Kustantaja: Otava
Julkaisuvuosi: 1818 (suom. tämä painos 2008)
Sivuja: 332

Genèveläisellä paroni Frankensteinilla on kiihkeä halu paljastaa luomisen syvimmät mysteerit. Hän kokoaa ihmisen ruumiinosista jättimäisen olennon, johon hän onnistuu sytyttämään elämän kipinän. Mutta lopputulos saa tiedemiehen kauhun ja inhon valtaan. Hirviö pakenee laboratioriosta, eikä kukaan ole enää turvassa.


* * *

Vihdoin ja viimein postausta kehiin! Viime vuoden syksynä luin Mary Shelleyn Frankensteinin yhtä kirjallisuuskurssiani varten. Kirja käsiteltiin sitten ryhmäni lukupiirissä.

Minulla oli suuret odotukset kirjaa kohtaan, sillä ajattelin sen kurssia varten luettavista kirjoista olevan mielenkiintoisin ja siksi vähän harmittelinkin aluksi kun tämä päädyttiin lukemaan ensimmäisenä. Pettymys olikin suuri kun kirja osoittautui niin tylsäksi.

Olin aikaisemmin nähnyt jonkun mini-tv-sarjan Frankensteinista ja mitä siitä sarja muistan, se oli melko uskollinen tälle kirjalle, sillä tapahtumat eivät juurikaan poikenneet sarjasta. Sinänsä hassua, että odotukseni tätä kirjaa kohtaa olivat suuret, vaikka kyseisestä tv-sarjasta en pitänyt lainkaan. Mutta ehkä tähän vaikuttaa enemmän se oletus, että kirjat ovat usein parempia.

Frankenstein sijoitetaan kauhu-genreen ja kirjan paperiliepeessäkin sanotaan Shelleyn lyöneen vetoa lordi Byronin ja Percy Bysshe Shelleyn kanssa siitä, kuka kirjoittaisi pelottavimman kirjan. En kokenut kirjaa kuitenkaan millään tavalla pelottavaksi. Olisikin mielenkiintoista lukea edellämainittujen teokset ja katsoa mikä näistä omasta mielestä on pelottavin.

Meitä lukupiirissä mietitytti, miten Frankensteinin hirviöstä tuli yli kaksi metrinen olento, kun Victor kuitenkin kasasi hänet ihmisten eri osista. Muutamia muitakin ristiriitaisuuksia löysimme tarinasta, joita sitten pohdimme. Tässä vaiheessa en enää muista mitä kaikkea puhuimme kun kirjan käsittelystä on jo useampi kuukausi.

Päällimmäisenä tästä kirjasta on fiiliksenä se, että onpahan taas yksi klassikko luettu.

Arvosana:
★★

lauantai 23. joulukuuta 2017

Rauhallista joulua!

Rauhallista joulua kaikille!

Blogi on elellyt hiljaiseloa, mutta palaan vielä! Muutamat kirjat odottavat postauksiaan, mutta syksyni on ollut kiireinen. Opinnot veivät suuren osan ajastani ja lisäksi sain taas töitä, joten aikani on mennyt kaikkeen muuhun kuin lukemiseen ja bloggaamiseen. Mutta toivottavasti ensi vuonna uudella puhdilla päästään taas tämän pariin, nähdään silloin!

keskiviikko 27. syyskuuta 2017

Kesken jäänyt: Sarah J. Maas: Throne of Glass : Lasipalatsi

Kirja: Throne of Glass : Lasipalatsi
Kirjailija: Sarah J. Maas (suom. Sarianna Silvonen)
Sarja: Throne of Glass #1
Kustantaja: Gummerus
Julkaisuvuosi: 2012 (suom. 2017)
Sivuja: 438, joista luin 200
Arvostelukappale

Adarlanin hovin valtaistuinsaliin astelee pahamaineinen salamurhaaja. Hän ei ole tullut tappamaan julmaa kuningasta, vaan hän on siellä lunastaakseen vapautensa. Jos hän päihittää taistelutaidoillaan 23 varasta, salamurhaajaa ja soturia, hänet vapautetaan orjatyöstä suolakaivoksilta ja hänestä tehdään Kuninkaan Miekka. Hänen nimensä on Celaena Sardothien, ja hän on 18-vuotias nuori nainen.

Kruununprinssi saa Celaenan raivoihinsa. Kuninkaallisen vartioston kapteeni ottaa hänet suojatikseen. Kaukaisen maan prinsessasta tulee hänen ystävänsä. Mutta linnassa lymyää jotain hyvin uhkaavaa, ja Celaenan kilvoittelu vapaudesta muuttuu selviytymiskamppailuksi. Hänen on käytävä taisteluun pahan kitkemiseksi ennen kuin se tuhoaa hänen maailmansa. Onko taikuus sittenkään kadonnut valtakunnasta?

* * *

Normaalisti en ajatellut tehdä blogipostausta kesken jääneistä kirjoista, mutta Lasipalatsin kohdalla teen poikkeuksen, koska sain kirjan arvostelukappaleena kustantajalta. Kiitoksia Gummerus!

En pysty tarkkaa selvää syytä antamaan, miksi päädyin jättämään kirjan kesken. Haluan Lasipalatsin vielä lukea ehdottomasti ja toivon, että Maas ja hänen kirjansa kolahtaisivat minuun yhtä paljon kuin moniin muihinkin. Tällä hetkellä aika vain ei ollut kirjan puolella.

Lasipalatsi ei ole huono eikä kiinnostukseni sitä kohtaan ole poistunut. Toki ärsyttäviä piirteitä oli esimerkiksi Celaenassa, mutta ei mitään sellaista minkä takia hiuksia repisin päästä ja haluaisin heittää kirjan seinään. Lähinnä silmien pyörittelyn tasoista ärtymystä, joka saattaa myös mennä ohi kun kirjan kanssa joskus pääsen pitemmälle. Tällä hetkellä kirja ei kuitenkaan oikein napannut minua otteeseensa.

Lukujumia minulla on taas ollut, mikä on varmasti yksi iso tekijä tässä. Minua ei ole huvittanut lukea oikein yhtään mitään ja sen vuoksi on aikaa kulunut paljon tv:n ääressä sarjoja katsellen. Lukuhaluttomuuden myötä Lasipalatsiin tarttuminen on aina ollut inhottavaa, kun tiedän ettei nyt tee mieli lukea, mutta kuitenkin haluaisi saada kirjaa eteenpäin. Myös tämän vuoksi ajattelin, että olisi hyvä jättää kirja kesken, koska lukuhaluttomuus todennäköisesti sitten vaikuttaisi lukukokemukseen enkä saisi kirjasta sitä mitä toivoin.

Opiskelut on myös alkanut ja pitäisi lukujumi saada selätettyä. Lasipalatsin ollessa kesken en saanut enkä halunnut aloittaa uutta kirjaa, joten se olisi väistämättä vaikuttanut myös opintoja varten luettavaan aineistoon. Nyt minun on käytävä niihin käsiksi, joten en halunnut Lasipalatsin olevan keskeneräisenä stressinä takaraivossa. Toivon, että koulukirjojen ohelle saisin kuitenkin aloitettua jonkun vapaa-ajan lukemisen myös, mutta tärkeämpää on nyt keskittyä pakollisiin luettaviin.

Mutta Lasipalatsin suhteen toivoa ei ole kuitenkaan menetetty. Palaan kirjan pariin kun aika on oikea.