lauantai 31. joulukuuta 2016

Marko Leino: Joulutarina

Kirja: Joulutarina
Kirjailija: Marko Leino
Kustantaja: Gummerus
Julkaisuvuosi: 2007
Sivuja: 286

"On tapahtunut onnettomuus. Löysimme vanhempiesi veneen tänään kaatuneena läheltä rantaa. Olen pahoillani." Mies laski käden Nikolaksen päälaelle ja taputti kömpelösti. Nikolas ei heti ymmärtänyt mitä mies tarkoitti. Missä isä ja äiti sitten ovat jos he kerran ovat löytyneet, hän ajatteli. "Entä Aada?" hän sanoi huomaamatta ääneen. "Siskoasi emme löytäneet."

Joulutarina on koko perheen lukuromaani. Se on kertomus orpopojan tiestä joulun sankariksi - siitä, miten joulupukista tuli joulupukki.

* * *

Aloitin joulukuun alussa lukemaan Marko Leinon Joulutarinaa. Huomasin, että se koostuu luukuista, joten päätin sen ottaa sitten päivittäiseksi joulukalenteriksi. En kuitenkaan pysynyt aikataulussa vaan lopulta olin monta päivää jäljessä. Sain kirjan silti aattona luettuna loppuun!

Olen omistanut kirjan monta vuotta, enkä ole aiempina jouluina sitä muistanut ennen kuin joulu on ollut jo ohi. Tänä vuonna marraskuun lopussa jo kaivoin kirjan pöydän kulmalle odottamaan. Elokuvan olen nähnyt monta kerta ja kotimaisista elokuvista se on oikeastaan yksi suosikeistani. Tarina on vain niin ihana!

Kirjan lukeminen oli vaihtelevaa, kun elokuvan tapahtumat muistan pääpiirteissään. Välillä kirja eteni todella hyvin ja välillä taas huonommin. Hieman kirjan tarinassa oli elokuvaan täydennystä, mutta ei merkittävästi, muistini mukaan. Tänä vuonna en elokuvaa ennättänyt katsoa ollenkaan.

Kokonaisuudessaan kuitenkin pidin kirjasta ja tarina on edelleen ihana, mutta ehkä kallistun kuitenkin elokuvan puoleen enemmän. Elokuvan visuaalisuus ja tunnelma nyt vaan vie tältä kirjalta voiton, vaikka ei kirjan kohdallakaan kyyneliltä vältytty. Kirja on koko perheelle sopiva, joka näkyi kirjoitustyylissä, joten se ehkä saattoi vaikuttaa välillä kirjan tökkivyyteen ja siihen, että elokuva mielestäni tällä kertaa on parempi. Mutta ei kirja siis missään nimessä huono ole! Voin suositella kyllä kumpaakin, ja tämä kirja voi olla ihan kiva joulukalenteri vaikka lapsien kanssa lukiessa.

Arvosana:
★★★★

PS. Oikein hyvää ja lukemisen täyteistä uutta vuotta kaikille! Vuoden vaihteen jälkeen vielä palailen joululahjakirjojen ja muiden kirjahankintojen kanssa ja sitten päästäänkiin uusien lukuelämysten pariin. Saatan tehdä myös jonkinlaisen vuosikoosteen, katsotaan! :)

sunnuntai 25. joulukuuta 2016

H.Y. Hanna: Curse of the Scarab

Kirja: Curse of the Scarab
Kirjailija: H.Y. Hanna
Sarja: Big Honey Dog Mysteries #1
Kustantaja: Omakustanne
Julkaisuvuosi: 2013
Sivuja: 235

Missing puppies. Deadly secrets. Serious slobber.

All Honey the Great Dane ever wanted was a peaceful life - walking her human, checking Peemail at the park - but when neighbourhood puppies start disappearing, life takes a sinister turn. Why are dead scarabs found after each disappearance? Do the strange markings on a gravestone really spell out an ancient Egyptian curse? And what about Max, the Pit Bull with a murky past, who seems to be hiding secrets of his own... Can Honey risk everything and trust him or will it cost her the chance to save the puppies?

* * *

Sain kaveriltani lainaan H.Y. Hannan Curse of the Scarab -kirjan. Hän pitää Big Honey Dog Mysteries -sarjasta, joten päätin kokeilla itsekin tätä sarjaa. Tämä oli elämäni aikana toinen kirja, jonka luin englanniksi.

Alkuun kirjan lukeminen oli hidasta, vaikka lukeminen englanniksi vaikuttikin helpolta. Teksti oli muutenkin helppolukuista ja ymmärrettävää, Osaan englantia ehkä keskiverrosti, joten olin kyllä vähän yllättynyt miten sitä pystyykin lukemaan englanniksi melko helposti ja sujuvasti, joskin hitaammin kuin suomeksi. Jotenkin olin ajatellut, että minulla englanniksi lukeminen ei oikein onnistuisi, en ehkä ymmärtäisi tarpeeksi tai jaksaisi keskittyä. Keskittyminen edelleenkin on mielessä, kun ajattelen englanniksi lukemista, mutta tämänkin kirjan lopulta luin parissa päivässä loppuun.

Mutta itse kirjaan. Alun hidas lukeminen johtui osittain vieraasta kielestä, mutta osittain myös kirjasta itsestään. Vaikka olenkin koiria rakastava ihminen ja sinänsä kirja kiinnosti, niin jotenkin silti tylsyys leijaili ilmassa. Oli vaikea päästä kirjan kanssa alkuun, kun "päähenkilö" tosiaan on tanskandoggi. Mutta kun päätin kirjan sitten lukea melkein kerralla loppuun, lähti juonikin vetämään paljon paremmin. Loppu oli oikein hyvä ja surullinenkin. Taisi pari kyyneltäkin vieriä poskeani pitkin. :D

Alun hitauden ja tylsyyden jälkeen pidin kyllä tästä kirjasta. Loppu oli oikeastaan kirjan tylsyyden pelastus. Eikä lopulta enää tuntunut vaikealta "olla koira", kun lukemisessa pääsi vauhtiin. Lapsille suunnatuksi omakustannekirjaksi oikein hyvä. Ajattelin lukea sarjan seuraavan jatko-osankin, jos sen vain kaveriltani saan vielä joskus lainaan. :)

Arvosana:
★★★★

PS. Oikein mukavaa joulun jatkoa! Saitteko kirjoja lahjaksi? :)

tiistai 20. joulukuuta 2016

F. Scott Fitzgerald: Benjamin Buttonin erikoinen elämä

Kirja: Benjamin Buttonin erikoinen elämä
Kirjailija: F. Scott Fitzgerald (suom. Maria Enqvist)
Kustantaja: Finn Lectura
Julkaisuvuosi: 1922 (suom. 2014)
Sivuja: 67

Valtaviin kapaloihin kiedottu, noin 70-vuotias mies istui ahdettuna yhteen salin kehdoista. Hänen harvat hiuksensa olivat melkein valkoiset, ja hänen leuastaan roikkui pitkä savunvärinen parta.

* * *

Benjamin Buttonin erikoinen elämä on todella pieni kirja, jonka sisällä on mielenkiintoinen tarina. Loppukesästä bongasin netin kautta, että Benjamin Buttonin uskomaton elämä -elokuva perustuukin kirjaan, jonka vieläpä on kirjoittanut F. Scott Fitzgerald. Leffan olen nähnyt aiemmin ja siitä tykkäsin ihan, mutta sen katsomisesta on aikaa.

Loppukesän ja syksyn ajan minulla oli lukujumi ja ajattelin, että saisin Buttonin luettua, kun se tosiaan on niin lyhyt. En kuitenkaan kirjaa aloittanut silloin, joten luin sen vasta nyt joulukuussa.

Tosiaan elokuvan katsomisesta on aikaa, enkä kunnolla muista kaikkia sen tapahtumia. Mutta muistikuvieni perusteella elokuva on kuitenkin laajempi kuin tämä kirja. Kirjan tapahtumia elokuvassa varmasti on käytetty pohjalla mutta silti sanoisin ehkä, että nämä ovat kaksi täysin eri teosta, vaikka lähtökohta onkin sama.

Elokuvasta muistelen tykänneeni ja se taisi olla koskettavakin, mutta tämä kirja oli lähinnä hieman tylsä ja suppea, vaikka siis tarina on mielenkiintoinen ja hyvä. Kai tämä pitkäksi novelliksi lasketaan. Kirjoitustyyli oli mukava ja lukeminen oli sujuvaa. Suomentajalla ehkä oli suuri osuus asiaan, koska millään tavalla ei tullut esille se, että kirja olisi alun perin kirjoitettu 20-luvulla. Ehkä tämä olisi ollut parempi, jos kirja olisi ollut täysimittainen romaani.

Joka tapauksessa. Kirja oli ok, mutta sanoisin, että suosittelisin mieluummin elokuvaa. Harvoin koen, että kirja olisi huonompi kuin elokuva, mutta tämän kohdalla näin taitaa olla. Ehkä olisi kannattanut katsoa elokuva ennen tämän postauksen kirjoittamista, niin tässä olisi jotain järkeäkin. :D

Arvosana:
★★★

maanantai 12. joulukuuta 2016

Elina Pitkäkangas: Kuura

Kirja: Kuura
Kirjailija: Elina Pitkäkangas
Sarja: Kuura #1
Kustantaja: Myllylahti
Julkaisuvuosi: 2016
Sivuja: 355

Urbaania fantasiaa ja romantiikkaa sekoittava Kuura ammentaa tiivistunnelmaisen tarinansa klassisista ihmissusimyyteistä. Nykypäivän Suomeen sijoittuvassa kertomuksessa pedon ja ihmisen kahtiajako on pelkkä veteen piirretty viiva. Kuura on trilogian avausosa.

Lukiolaiset ystävykset Inka ja Aaron elävät suojattua elämää Turun kupeessa sijaitsevassa, muurin ympäröimässä Kuurankeron pikkukaupungissa, jossa ihmissusiin törmää enää vain uutisissa tai historiankirjoissa. Tasainen arki saa kuitenkin säröjä, kun Inkan pikkuveli joutuu vakavaan onnettomuuteen. Pelko rakkaan menettämisestä pakottaa Inkan etsimään apua muurin varjoisalta puolelta, kylmästä susien yöstä. Teko repii auki salaisuuden, jonka seuraamuksilta edes Aaron ei voi välttyä - etenkään sen jälkeen, kun mukaan vedetään suloinen, pedontuoksuinen Matleena.

Onko parempi varjella suurempaa hyvää vai rikkoa asetettuja rajoja rakkaimpiensa vuoksi?

* * *

No huhhuh! Luin Kuuran loppuun jo keskiviikkona, mutta on pitänyt vähän sulatella. Edelleenkin vain mielessä pyörii kirjan loppu ja fiilis on hämmästynyt, kun ajattelen kirjaa. Kirja, ja sen loppu, oli jotain mitä en osannut odottaa.

Kuura meni lukulistalleni jo alkukesästä, mutta en sitten ehtinyt, enkä halunnut tarttua kirjaan ennen kuin minulla olisi kunnolla aikaa lukea sitä. Aavistelin, että saattaisin pitää kirjasta, koska tykkäänhän minä kovasti ihmissusitarinoista, urbaanista fantasiasta ja paranormaalista romantiikasta. Joten tartuin kirjaan, kun opinnäytetyö oli käytännössä valmis. Mutta silti lukeminen ei ihan mennyt niin kuin suunnittelin.

Alku lähti lupaavasti ja luinkin reilu 100 sivua nopeasti muutamalta istumalta, mutta sitten lukeminen tyssähti. Ei sen takia, että kirja olisi ollut huono, vaan huomasin, että meinasin edelleen iskeä lukujumia päälle, minkä luulin jo pikkuhiljaa selättäneeni. Lukeminen ei hirveästi muutamaan viikkoon edennyt sitten muutenkaan, Kuuraa luin sen aikana vajaa sata sivua, kun en vain päässyt lukemisen makuun minkään kirjan kohdalla. Joulukuun alussa päätin sitten, että nyt luen Kuuran loppuun ja niinhän sitten teinkin, kun luin kirjan yhden päivän aikana maaliin.

Päähenkilöinä tosiaan ovat Inka ja Aaron. Inkasta olin kuullut aiemmin, että hän on epätavallinen päähenkilö häikäilemättömyydellään, eikä hän ole stereotyyppinen. No ei todellakaan ollut. Inkan pään sisälle oli hankala päästä, vaikka kerronta olikin Inkan ja Aaronin näkökulmasta vuorottelevaa. Inkan suunnitelmista ei annettu vinkkejä etukäteen, eikä niitä oikein osannut ennakoida millään tavalla. Kirja oli sen puolesta yllätyksiä täynnä, ja nimenomaan häikäilemättömiä sellaisia.

Aaronista taas minulla ei ole oikein suurta mielipidettä. Inkaan verrattuna hän ehkä oli hieman tylsä, vaikka lopussa hänkin sai erilaista syvyyttä. Pidin kyllä Aaronista, mutta Inkasta enemmän, vaikka toisaalta hän aiheuttikin ärtymyksen tunteita. Kirjoja lukiessa kuitenkin monenlaiset tunteet ovat usein hyvästä.

Jotenkin odotin täysin erilaista kirjaa, ja vaikka ne odotukset eivät täyttyneet, kirja ylitti kyllä muuten kuvitelmat. Viihdyin Kuuran parissa oikein hyvin ja innolla odotan keväällä ilmestyvää jatko-osaa Kajoa. On se suuri ilo, että kotimaisista nuorten- ja nuorten aikuisten kirjoista nykyään löytyy oikeita helmiä. Kuura menee ehdottomasti minun hankintalistalle!

Arvosana:
★★★★★

keskiviikko 7. joulukuuta 2016

Kirjahankinnat, osa 5: Yön valitut, Läpin yön & Noaidin tytär

Tämä on enemmänkin saantipostaus kuin hankintapostaus. Olin nimittäin Seinäjoen kaupunginkirjaston järjestämässä asiaskaspikkujouluissa, joissa järjestettiin kirjabingo. Osallistuin kavereideni kanssa sitten bingoon ja satuin itse voittamaan Essi Tammimaan Noaidin tyttären ja C.J. Daughertyn Night school -kirjat. Kaverini voitti Terhi Rannelan Läpi yön, mutta hän lahjoitti kirjan sitten minulle.

Minun kohdallani kirjapalkinnot osuivat oikein nappiin, sillä sekä Tammimaan että Daughertyn kirjat ovat minun lukulistallani. Rannelankin kirjasta olen kuullut paljon kehuja, joten mielelläni senkin luen joskus. Toivottavasti näidenkin kirjojen pariin pääsisin pian!

Kirjabingossa oli kyllä mukava käydä, varsinkin kun palkinnotkin olivat mieleiset. Ihan sattumanvaraisesti en näitä palkintoja voittanut, vaan palkinnot kohdistettiin aina bingon huutajalle, että kirjat olisivat suurin piirtein sopivat. Bingoon osallistui myös mukavan paljon porukkaa, joten siinä oikeasti sai olla jännän äärellä, osuuko bingo omaan lappuun.

torstai 1. joulukuuta 2016

Magdalena Hai: Haiseva käsi ja muita kauheita tarinoita Uhriniituntakaisesta

Kirja: Haiseva käsi ja muita kauheita tarinoita Uhriniituntakaisesta
Kirjailija: Magdalena Hai
Kustantaja: Karisto
Julkaisuvuosi: 2016
Sivuja: 229

Kemianopettajan käsi haisee päivä päivältä pahemmalta. Pikajunaan 214 nousee mummolaan matkustavien Irinan ja Toivon lisäksi laiha nainen, jolla on hyönteismäiset silmälasit. Tivolin onnenonginnasta voitettu nukke ei taida olla ihan tavallinen...

Haiseva käsi ja muita kauheita tarinoita Uhriniituntakaisesta on yhtä aikaa karmea, kaunis ja ilkikurinen tarinakokoelma nuorille. Kirjan tarinat säikyttävät, hihityttävät ja käsittelevät pinnan alla monia nuoria ahdistavia asioita, kuten koulukiusaamista, vanhempien eroa ja yksinäisyyttä.

* * *

Magdalena Hain Haiseva käsi taisi olla ensimmäinen luettu novellikokoelmani. Hyvin harvoin tartun novelleihin, en oikeastaan edes tiedä miksi. Näitä oli kuitenkin kiva lukea, osa oli pitempiä ja osa lyhyempiä.

Kauhu on myös genre, jota karttelen. Näen helposti painajaisia, joten siksi tähänkin tarttuminen oli vähän siinä ja siinä. Päättelin, että ehkä Magdalena Hain kauhunovellit voisivat olla kesyjä aloitettavia, kun ne on kuitenkin suunnattu nuorille.

Kaikista jännittävin novelli oli Pahanukke, joka nousi myös yhdeksi suosikiksi. Luin kyseistä novellia illalla ja kyllä alkoi selkäpiitä karmia. Jouduin keskeyttääkin lukemisen hetkeksi ja kerätä rohkeutta jatkaakseni. Novelli oli kuitenkin hyvä! :D

Muita suosikkinovelleja oli Peto ja perhonen sekä Metsätie ja Aarnikotka - Murhenäytelmä seitsemässä osassa sekä Herra Pörrö ja hänen ritarikuntansa. Peto ja Perhonen oli minusta erittäin kaunis novelli. Siinä oli ihana tunnelma. Metsätie ja Aarnikotka taas oli surumielinen. Herra Pörrö taas oli... ihana!

Tykkäsin kyllä lukea Hain novelleja. Osa oli erittäin omaperäisiä, osassa seikkaili taas tavanomaisempia hahmoja. Muutama novelleista jätti jälkeensä kysymyksiä ja vieläkin pohdin osan novellin juonta ja tapahtumia. Voin kuitenkin suositella novellikokoelmaa, varsinkin sellaisille, jotka eivät hirveästi kauhua ole lukeneet, kuten minä.

Arvosana:
★★★

lauantai 26. marraskuuta 2016

Brian K. Vaughan: Saga : Toinen kirja

Kirja: Saga : Toinen kirja
Kirjailija: Brian K. Vaughan (suom. Antti Koivumäki)
Kuvitus: Fiona Staples
Sarja: Saga #2
Kustantaja: Like
Julkaisuvuosi: 2013 (suom. 2015)
Sivuja: 152

Huikea tieteisseikkailu jatkuu entistä yllättävämmissä ja jännittävämmissä merkeissä! Yhdessä pienen vauvansa ja yllätysvieraiksi saapuneiden appivanhempiensa kanssa rakastavaiset Alana ja Marko välttelevät kuolettavia tappajia, vähäpukeisia jättiläisiä sekä muita äärettömän avaruuden vaaroja.

* * *

Saga-sarjan lukeminen jatkuu. Toista osaa aloittaessa oli jo hieman muistikuvat edellisestä kaikonneet enkä meinannut päästä siksi kirjaan mukaan. Lähinnä siis eri lajit ja heidän päämäärät tuottivat päänvaivaa, ja piti usein pohtia, että "keitäs nämä olivatkaan ja mitä yrittävät". Mutta lopulta pääsin äkkiä taas tarinaan mukaan.

Aloitin kirjan tosi järkevästi ennen viikonloppua, kerkesin lukea yhden luvun ja sitten lähdinkin viikonlopuksi reissuun ja jätin kirjan kotiin. Kotiin tullessa ahmaisinkin koko kirjan sitten kerralla loppuun. Sarjan kirjat vain tuntuvat olevan sellaisia, ettei niitä voi oikein pätkissä lukea, kun aina haluaa lukea vielä yhden luvun ja sitten kirja jo loppuukin.

Huom! Seuraava kappale sisältää pieniä spoilereita!

Tämä kirja kuitenkin herätti enemmän tunteita kuin edellinen osa. Olen eläinrakas ihminen ja tuntuu, että eläinten kohtalot koskettavat enemmän kuin ihmisten kohtalot. Tässäkin kirjassa eniten sydäntä riipaisi Valhetassun putoaminen avaruusaluksesta kuin Markon isän kuolema. Luku päättyi vielä siihen, kun kuvassa oli Valhetassun putoaminen ja ihan meinasi muutama kyynel vierähtää silmäkulmasta. Mietin, että jatkanko lukemista nyt vai myöhemmin, mutta pakko oli saada tietää kuinka kissaeläimelle sitten lopulta kävi. Mutta oli se sydäntäriipaisevaa. Usein eläinten kuolemat, varsinkin jos eläin on hyvä, saavat minut inhoamaan kyseistä sarjaa tai elokuvaa tai muuta. Onneksi tätä ei tarvinnut alkaa inhoamaan. I Am Legend -elokuva on sellainen, jota inhoan, vaikka tavallaan se olikin hyvä. En voi kyseistä leffaa edes katsoa uudelleen enää.

Mutta edelleen tykkään tästä sarjasta kovasti! Täytyy lukea seuraava osa nopeampaa, ettei tämän osan tapahtumat pääse unohtumaan. Sarjan ainoa "ongelma" on tähän maailmaan ja eri lajeihin sisälle pääseminen. Itselleni se siis tuottaa oikeasti päänvaivaa, enkä ehkä oikein vieläkään muista kaikkia eri olentoja. Kuitenkin pieni ongelma se ja sen vuoksi sarja varmasti kannattaa lukea useaan otteeseen, jotta maailma ja hahmot piirtyvät mieleen.

Arvosana:
★★★★★

maanantai 21. marraskuuta 2016

John Green, Maureen Johnson & Lauren Myracle: Let It Snow : Kolme talvista rakkaustarinaa

Kirja: Let It Snow : Kolme talvista rakkaustarinaa
Kirjailijat: John Green, Maureen Johnson & Lauren Myracle (suom. Helene Bützow, Inka Parpola & Kaisa Kattelus)
Kustantaja: WSOY
Julkaisuvuosi: 2008 (suom. 2016)
Sivuja: 312

Kolme toisiinsa lomittuvaa riemukasta ja romanttista tarinaa täynnä lunta ja unohtumattomia suudelmia.

Valtava lumimyräkkä toimii Amorina kolmelle epätodennäköiselle parille Gracetownin pikkukaupungissa.

Tarinassa Jubilee Expree kinoksiin juuttuneesta junasta lähtee sisukas tyttö etsimään kahvilaa tuiskun läpi ja päätyy riskialttiille oikopolulle suloisen tuntemattoman kanssa.

Lumienkeli-ilmiössä kolme ystävystä yrittää voittaa kilpajuoksun samaan kahvilaan eikä heitä pysäytä auton päätyminen lumipenkkaan. Myrskyisä matka selvittää yllättäen myös tunteita.

Sikojen suojeluspyhimyksessä minipossun kohtalo on rakkaudenkipeän baristan käsissä - tytön jolla on sydän paikallaan mutta joka ei pysty olemaan ajattelematta vain itseään, vaikka tosissaan yrittäisi.

* * *

Minulla oli tälle kirjalle odotuksia, jotka eivät täyttyneet. Kolmesta talvisesta rakkaustarinasta, jotka ovat riemukkaita ja romanttisia, tulee mieleen sellaiset tarinat, jotka ovat täynnä ylitse pursuavaa iloa ja onnea. Talvi kuvattaisiin kauniisti ihmeemaa-tyylisesti, varsinkin kun tapahtumat sijoittuvat joulun aikaan. Mutta minusta takakannen riemukas sana on aivan väärä kuvaamaan tätä kirjaa.

Ensimmäinen tarina on Maureen Johnsonin Jubilee Express. Se kertoo Jubileesta, jonka vanhemmat joutuivat putkaan ja hänet lähetettiin junalla Floridaan isovanhempien luokse. Juna jäi jumiin Gracetowniin, jossa Jubilee tapaa Stuartin. Jubileella on jo kuitenkin poikaystävä Noah, joka on täydellinen.

Minusta tarina oli ärsyttävä, varsinkin Jubileen takia. Hän oli negatiivinen ja inkutti kaikesta vastaan vähintään ajatuksissaan. Hänellä oli selvästi ongelmia nimensä hyväksymisessä, koska hän valitti aina ajatuksissaan ettei jaksaisi vastata aina kaikkiin samoihin kysymyksiin erikoisen nimensä vuoksi. Koko tarina oli käytännössä valitusta ja inkutusta. Noah taas oli täydellisen komea ja hyvä koulussa, kaikki olivat hänen peräänsä mutta hän silti oli vaatimaton. Ainoa huono puoli oli, että Noah oli aina kiireinen kaikkien harrastustensa ja perhevelvoitteidensa takia. Stuartia verrattiin sitten koko ajan Noahiin. Stuart on komea, mutta ei sillä tavalla kuin Noah, koska Noah nyt on tietenkin komeampi.

Minusta tuntuu, että Jubileen negatiivisuus tarttui myös minuun ja tämä teksti on yhtä valitusvirttä myös :D Mutta en siis pitänyt tästä tarinasta yhtään ja sen vuoksi kirjan lukeminen lähti hitaasti liikkeelle. Ensimmäisten 50:n sivun lukemiseen meni monta päivää, kunnes päätin, että luen tämän tarinan kerralla loppuun ja sitten se on luettu. Kirjaa en tämän perusteella kesken halunnut jättää, koska halusin antaa muillekin tarinoille mahdollisuuden. Tämän perusteella minulla ei kyllä löydy kiinnostusta tutustua Johnsoniin muuhun tuotantoon, vaikka sitä suomennettaisiin. Toki mieli voi muuttuakin.

Seuraava tarina oli John Greenin Lumienkeli-ilmiö, jossa Tobin, JP sekä Herttua lähtevät Waffle Houseen kaverinsa Keunin pyynnöstä. Keun on siellä töissä ja kahvilaan oli saapunut 14 cheerleaderiä suojaan lumimyräkältä.

Onneksi jatkoin kirjan lukemista, koska tykkäsin Greenin tarinasta jo enemmän. Toki Johnsonin tarina oli vähän latistanut fiilistä lukea koko kirjaa eikä Greenin tarina sitä saanut nostettua kovin paljoa. Mutta tarina oli aivan tyypillistä John Greenin käsialaa. Tästä voisi sanoa, että tarina oli riemukas.

Viimeinen tarina oli Lauren Myraclen Sikojen suojeluspyhimys. Addie on töissä Starbucksilla ja on juuri eronnut poikaystävästään Jebistä. Addie on itsekeskeinen henkilö, vaikka yrittää koko ajan ajatella vähemmän itseään.

Aluksi minua ärsytti Addien itsekeskeisyys ja sitten kuitenkin se, että hän koko ajan sai olla kavereilleen selittämässä, että yrittää ajatella muitakin, eikä kaverit tietenkään uskoneet. Negatiivisuutta tästäkin tarinasta löytyy, kun Addie rypee itsesäälissä eron vuoksi, mutta lopulta tarina muuttuu iloiseksi. Tämä tarina ehkä on kaikista kliseisin, kun melkein kaikille tarinassa tapahtuu joulun ihme ja sitten ollaan onnellisia, mutta ei se minua haitannut. Viimeinen tarina nosti kirjan tunnelmaa ja jätti minullekin vähän paremman fiiliksen kirjasta.

Todennäköisesti tämä minun arvostelu on yhtä sekasotkua, mutta niin on ajatuksenikin, kun kirja koostui kolmesta eri tarinasta, jotka kuitenkin kietoutuvat yhteen. Se oli kiva puoli tässä kirjassa, miten eri henkilöiden kirjoittamat tarinat lomittuivat toisiinsa. Jeb ja Addie vilahtivat jo Johnsonin tarinassa, toki Jubilee ja Stuart ovat myös muissa tarinoissa jollain tapaa mukana, mutta henkilöiden lisäksi tarinoissa toistuvat myös asiat ja sanat, kuten Flobie-joulukylä ja pershattu. Selvästi kirjoittajat ovat yhdessä luoneet taustan tarinoille, päättäneet henkilöistä ja heidän piirteistään, jotta ovat osanneet käyttää heille tyypillisiä asioita omissa tarinoissaan.

Arvosana:

keskiviikko 16. marraskuuta 2016

Kirjahankinnat, osa 4: Haltioiden tähti & Uinuvien kirjojen labyrintti

Kävin muutama viikko sitten kirpparikierroksella ja sieltä matkaani lähti kaksi kirjaa: Margaret Weisin ja Tracy Hickmanin Kuolemanportti-sarjan toinen osa Haltioiden tähti sekä Walter Moersin Zamonia-sarjan Uinuvien kirjojen labyrintti.

Kuolemanportti-sarjasta minulla on myös ensimmäinen osa, jonka olen myös löytänyt kirpparilta aikoinaan. Haltioiden tähti maksoi kaksi euroa ja muistaakseni Lohikäärmeen siipi saman verran. Vaikka en ole aiemmin Weisilta ja Hickmanilta mitään lukenut, niin pakko oli nämä kaksi kirjaa kotiuttaa. Ensinnäkin molemmat on erittäin hyvässä kunnossa, ihan kuin niitä ei olisi ollenkaan luettu. Toiseksi ainakin minun käsityksen mukaan Weis ja Hickman ovat jonkin sortin klassikkokirjailijoita fantasiakirjallisuuden saralla.

Moersin kirjoihinkaan en ole vielä tutustunut, mutta niistä olen kuullut paljon kehuja. Tämä kirja lähti nyt kolmella eurolla matkaani, eikä ole kovin kulunut versio kyseessä. Kirjastossa usein Moersin kirjat ovat kiinnittäneet huomioni, mutta eivät kuitenkaan ole vielä lähteneet matkaani.

sunnuntai 13. marraskuuta 2016

David Walliams: Herra Lemu

Kirja: Herra Lemu
Kirjailija: David Walliams (suom. Jaana Kapari-Jatta)
Kuvitus: Quentin Blake
Kustantaja: Tammi
Julkaisuvuosi: 2009 (suom. 2014)
Sivuja: 256

Chloe-tytöllä ei ole koulussa kavereita. Kotonakaan ei ole helppoa, kun äiti on parlamenttiin pyrkivä määräilevä snobi. Ylitäydellisestä siskosta ei myöskään ole iloa. Mutta sitten Chloe tutustuu Herra Lemuun, pahanpäiväisesti löyhkäävään kulkuriin. Haisusta huolimatta he ystävystyvät, ja Chloe majoittaa miehen kotinsa puutarhavajaan. Herra Lemua on kuitenkin vaikea piilotella. Ja kun Chloen perhe vihdoin tutustuu kuokkavieraaseensa, tiedossa on hillittömän hupaisia tilanteita kansakunnan ylimmällä tasolla. Eikä kaikki ole sitä miltä näyttää, ei varsinkaan herra Lemu.

* * *

Herra Lemu luettiin lasten- ja nuortenkirjallisuuden lukupiirin tämän syksyn viimeistä kertaa varten. Walliamsin kirjan lisäksi luettiin Tomi Kontion Koira nimeltään Kissa -kirja, mutta siitä en tänne bloggaa erikseen. Olen sen kuvakirjan lukenut viime vuonna aikaisemmin ja tykkäsin kyllä. Kaunis kuvitus ja mukava tarina. Koirat on lähellä sydäntäni. Kuvassa näkyy minun karvaturri Rico, joka usein sabotoi lukemistani sillä, että tulee kirjan ja naamani väliin vaatien rapsutuksia.

Mutta sitten Herra Lemu -kirjaan. Tarina oli ihan ok, mutta kirja ei kuitenkaan napannut minua oikein otteeseensa. Toisinaan sitä oli todella tylsä lukea. Kodittomuus ja erilaisuuden hyväksyminen on erittäin tärkeä asia ja kirjassa se oli kyllä hyvin tuotu esille. Minuun ei kuitenkaan tämän kirjan huumori ja kirjoitustyyli uponnut, mutta uskoisin, että lapset tykkäisivät.

Hahmot olivat hieman yliampuvia, mikä ei sinänsä ole huono asia. Chloe oli suhteellisen normaali, vaikkakin yksinäinen tyttö, jota ei tunnuta hyväksyvän koulussa eikä kotona. Chloen pikkusisko Annabelle, joka taisi olla 10-vuotias, on kuin mikäkin teini. Chloen äiti taas on aivan kamala, joka suosii Annabelleä ja pitää häntä täydellisenä tyttärenä, kun taas Chloea lähinnä perheen loisena, onhan hän lihava, ruma ja taitamaton. Isä taas oli äidin tossun alla, eikä uskaltanut laittaa kampoihin. Minua ärsyttivät Chloen perhe aivan älyttömästi, lähinnä miten jotkut ihmiset voivat olla tuollaisia. Tämän vuoksi hahmojen yliampuvuus ei ole huono juttu, koska se nimenomaan herättää lukijassa tunteita ja saa pohtimaan, että kyseisenlaisia henkilöitä on maailmassa oikeastikin.

Tarina sai kyllä siis ajattelemaan asioita, mutta en silti liiemmin pitänyt kirjasta. Lapsille tämä siis varmasti on hyvä kirja ja tämän avulla heidän kanssaan voi keskustella hyvin kodittomuudesta, jota Suomessakin on, vaikka ei ehkä näykään niin selkeästi katukuvassa.

Quentin Blaken kuvituksesta en myöskään pitänyt, vaikka tavallaan se sopikin tähän kirjaan hyvin. Kuvituksesta tuli itselleni epäsiisti ja töherrelty fiilis, mutta toisaalta, Herra Lemukin oli epäsiisti tapaus, joten mikäs siinä.

Arvosana:

maanantai 7. marraskuuta 2016

John Green: Tähtiin kirjoitettu virhe

Kirja: Tähtiin kirjoitettu virhe
Kirjailija: John Green (suom.Helene Bützow)
Kustantaja: WSOY
Julkaisuvuosi: 2012 (suom. 2013)
Sivuja: 343

Rakkaus on aina vaikeaa, mutta ei mahdotonta silloinkaan, kun on parantumattomasti sairas. Syöpää sairastava 16-vuotias Hazel on onnekas saatuaan muutaman lisävuoden. Elämä tuntuu silti jo eletyltä, kunnes hän tapaa hurmaavan Augustus Watersin. Toisistaan Hazel ja Augustus löytävät sen, mitä eivät ole vielä ehtineet menettää.

Tähtiin kirjoitettu virhe on riipaisevan hauska, filosofisen älykäs ja vimmaisen rohkea romaani rakkaudesta, periksi antamattomuudesta ja elämän odottamattomuudesta.

* * *

Tuntuu, että suurin osa nuorista ihmisistä on jo lukenut John Greenin Tähtiin kirjoitetun virheen ja minä tulen jälkijunassa tämän asian kanssa. Toki myös monien muidenkin kirjojen kanssa sama tilanne. Mutta nyt lasten- ja nuortenkirjallisuuden lukupiiriä varten piti lukea jokin Greenin kirja ja päädyin lukemaan tämän, kun se on jo pitkään ollut lukulistallani. Olen lukenut jo Arvoitus nimeltä Margon ennen blogiaikaa ja Teoria Katherinesta viime kesänä. Myös Tähtiin kirjoitettu virhe -elokuvan olen nähnyt aiemmin ja rakastin sitä aivan älyttömästi. Koko elokuvasalin yleisö itki lopussa, enkä ole koskaan aikaisemmin kokenut leffateatterissa mitään vastaavaa.

Tuntuu etten oikein osaa sanoa tästä kirjasta nyt mitään. Tai en tiedä mistä aloittaa. Kirja oli ihana ja helppolukuinen taattu John Greenin kirja. Teksti oli sujuvaa, vaikka kuulin, että suomennosta on monet moittineet, mutta en itse ainakaan huomannut semmoista muuta kuin satunnaisten kirjoitusvirheiden kohdalla. Vaikka kirja oli toisaalta helppo ja nopea lukea, oli siellä kohtia, jotka menivät minulta ihan ohitse. Lähinnä nämä filosofiset pohdinnat. En niitten pohjimmaista ajatusta ymmärtänyt aina, mutta se ei minua oikeastaan edes haitannut. Ne oli silti kaunista tekstiä ja syvällistä ajattelua.

Tykkäsin kirjassa kovasti myös siitä, miten kirjallisuus oli Hazelin ja Augustuksen elämässä tärkeässä roolissa. Viistosta valosta kerrottiin sopivasti, jotta lukija sai jonkinlaisen käsityksen kirjan aiheesta, vaikka kirja onkin Greenin keksimää, eikä siis oikeasti julkaistu teos. Mutta jotenkin itseäni lämmitti ajatus, miten kirjallisuus oli heille tärkeää. Nykyään kun tuntuu, että Suomessa ainakaan nuorisosta ehkä suurin osa ei ole lainkaan kiinnostunut kirjallisuudesta. Minut saa yleensä aina iloiseksi sillä, että joku nuori kertoo pitävänsä kirjoista.

Mietimme lukupiirissä mistä John Greenin saama hurja suosio johtuu. Itse ajattelisin, että ehkä siitä, että hän kirjoittaa vaikeasta aiheesta helppolukuisesti ja ymmärrettävästi, mutta ei ahdistavasti. Tässäkin kirjassa Hazel oli hyväksynyt kuolemansa, ja lähinnä ajatteli, mitkä seuraukset hänen kuolemallaan on muille, esimerkiksi vanhemmilleen. Vaikka kirja onkin koskettava ja surullinen, ei se silti ole ahdistava.

Tämä kirja ehkä on sellainen, jonka voisi lukea uudelleen ja uudelleen saaden aina jotakin uutta irti, nimenomaan filosofisista ja syvällisistä pohdinnoista. Laitoin kirjan hankintalistalleni, mutta mietin, hankkisinko sen kuitenkin englanniksi. Moni on sanonut, että kannattaa lukea englanniksi, kun kirja on parempi niin.

Arvosana:

tiistai 1. marraskuuta 2016

Lukuhaaste 2016 ja marraskuun lukusuunnitelmia

Kai se on jo perinteeksi muodostunut, että kirjailija Karo Hämäläinen järjestää marraskuussa lukuhaasteen Facebookissa, jonka tarkoituksena on saada ihmiset lukemaan päivittäin vähintään 30 sivua. Minusta haasteessa on erittäin hyvää se, että se ei ole vakava. Kenellekään ei tarvitse olla tilivelvollinen ja kertoa lukiko vai ei, eikä ole vakavaa vaikka haaste jäisi kesken tai muutama päivä välistä. Sitähän se elämäkin on, välillä se tulee vain asioiden väliin, vaikka olisi suunnitellut muuta.

Mutta minä ajattelin tänä vuonna haasteen ottaa vastaan, niin kuin aiempinakin vuosina olen ottanut. Luen sen mitä ehdin ja jaksan. Marraskuussa tärkeysjärjestyksessä ensimmäisenä on koulu ja opinnäytetyön valmistuminen ja kurssien saattaminen loppuun. Paljoa ei siis enää ole, kunnes valmistun, mutta sitäkin tärkeämpää tehtävää.

Marraskuun aloitan kuitenkin lukemalla John Greenin Tähtiin kirjoitetun virheen loppuun. Sitä ei ole enää paljoa jäljellä, eikä pidäkään olla, koska torstaina on lukupiiri, jossa se käsitellään. Sen jälkeen aloitan lukemaan seuraavia lukupiirikirjoja, David Walliamsin Herra Lemua sekä Tomi Kontion Koira nimeltä Kissaa. Jälkimmäisen olen jo lukenut aiemmin vuosi sitten, mutta sen nyt kuvakirjana lukee nopeaa. Siitä todennäköisesti en bloggaa tänne, kun olen ajatellut ettei minulla kuvakirjoista ole oikein sanottavaa, luen niitä toisinaan sisarusteni lapsille ja muutenkin. Lisään ne kyllä yleensä Goodreadsiin, koska olen perfektionisti ja haluan sinne kaikki lukemani kirjat! :D

Viimeinen lasten- ja nuortenkirjallisuuden lukupiiri on siis marraskuun puolivälissä, jonka jälkeen on lukusuunnitelmat täysin auki.

PS. Vaikka Halloween virallisesti oli jo eilen, kuvituskuvana kuva minun posliinisesta kurpitsalyhdystä. Kuva on otettu vuonna 2012, kun opiskelin media-assistentiksi ja harjoittelimme ottamaan tuotekuvia. Voihan tätä viikkoa periaatteessa pitää Halloween-viikkona, kun Suomessa pyhäinpäivää vietetään vasta ensi viikonloppuna.

sunnuntai 23. lokakuuta 2016

Nadja Sumanen: Rambo

Kirja: Rambo
Kirjailija: Nadja Sumanen
Kustantaja: Otava
Julkaisuvuosi: 2015
Sivuja: 238

Tunsinko olevani erilainen? En tuntenut. Minä olin. Siksi kai koulu meni niin kuin se meni. En pysynyt penkillä vaan pyrin valumaan sen alle. Jos olisin voinut valita, olisin halunnut olla perusjamppa, jonka nimi oli Joni.

Kasiluokan lyhytpinnaiseen poikaan on lyöty jo monta leimaa. Mutta Rambo ei ole luovuttaja. Hän on päättänyt pysäyttää ilmastonmuutoksen, tehdä käsilläroikkumisen maailmanennätyksen ja nähdä äidin nousevan masennuksen suosta.

Aamu-uinti. Aamupala. Makaronilaatikko. Kello kolmen pullakahvit. Paratiisi on lähempänä kuin Rambo osaa uneksiakaan. Kesäiset viikot äidin poikaystävän Rotan kesäpaikassa tuovat elämään välittäviä aikuisia. Ja tytön nimeltä Liina.

* * *

Aloitin tosiaan tänä syksynä lasten- ja nuortenkirjallisuuden lukupiirissä käymisen ja ensimmäistä kertaa varten piti lukea Nadja Sumasen Rambo. Ihan en saanut kirjaa luettua kokonaan piiriin mennessäni. Pääsin noin puoleen väliin suuren lukujumini takia. Mutta onneksi se ei haitannut asiaa.

Rambo on ihan hyvä kirja, mutta lukupiirin jälkeen tämän kirjan lukeminen tökkäisi minulla aika pahasti ja oli monta viikkoa etten koskenutkaan kirjaan. Jatkaminen oli vaikeaa ja lopulta kirjan loppuun lukeminen tuntui pakonomaiselta, mutta en silti halunnut jättää sitä kesken.

Alkuun minulla oli ongelmia Rambon iän kanssa. Hän siis pääsi kirjan alussa kahdeksannelta luokalta ja oli siis 14-vuotias, mutta minusta tuntui puoleen väliin asti, että Rambo olisi ollut paljon nuorempi. Lukupiirissäkin asiasta puhuttiin, mutta muut eivät oikein ymmärtäneet tunnettani. Ymmärrän kyllä miksi, koska myöhemmin minulle alkoi tulla fiilis, että kyllä Rambo sittenkin on teini-ikäinen, alkuun hän vain tuntui paljon nuoremmalta, ehkä 10-vuotiaalta.

En usko, että olisin kirjaan tarttunut ilman lukupiiriä, vaikka minua kyllä Finlandia Junior -voittajat yleensä kiinnostavatkin. Vaikka lukujumista ja hitaasta loppuun saattamisesta huolimatta olen iloinen, että kirjaan tartuin. Esikoisromaaniksi tämä on oikein hyvä kirja, teksti oli sujuvaa ja mukavaa lukea. Lukupiirissäkin tuli esille, että ilmeisesti nykyään kirjoitetaan aika vähän ongelmarealismia, joten on ihan hyvä saada ajankohtaisia sen genren edustajia. Minä en asiaan oikein osaa ottaa kantaa, kun en hirveästi kiinnitä huomiota realistisen kirjallisuuden julkaisuun, vaan kallistun enemmän fantasian ja scifin puolelle. Mutta on aina silloin tällöin virkistävää lukea realismiakin.

Arvosana:

keskiviikko 19. lokakuuta 2016

Kirjahankinnat, osa 3: Valinta & Viettelys

Edellisessä kirjahankinnat-postauksessa mietin milloinka seuraava kerran esittelen kirjahankintoja. Tässä se tulee nyt pikemmin kuin arvasinkaan!

Sain ihanalta ystävältäni synttärilahjaksi Kiera Cassin Valinta-kirjan, joka aloittaa saman nimisen sarjankin. Hän on itse kirjan lukenut ja pitää siitä kovasti. Meillä on myös todella samanlainen maku kirjojen suhteen, joten uskon, että itsekin saatan kirjasta tykätä kovasti. Toivottavasti ainakin!

Synttäreideni aikaan Etelä-Pohjanmaan Info-kirjakaupoissa alkoi syyskarkelot, jolloin sai valitsemansa kirjan puoleen hintaan. Kävin sitten kurkkimassa valikoimaa, ajatuksena ostaa siskonpojalleni synttärilahja, mutta tarttuihan sieltä itsellekin jotain mukaan. Maggie Stiefvaterin Väristys-sarjasta olen lukenut varmasti ensimmäisen osan ja todennäköisesti myös toisen (ainakin goodreads niin väittää), mutta en kyllä siitä muista yhtään mitään. Trilogian kolmannen osan, Ikuisuuden, olen joskus ostanut alennusmyynnistä, joten nyt kun löytyi sarjan itsenäinen jatko-osa halvalla, tarttui se mukaani. Tämän kirjan sain puoleen hintaan, joten neljä euroa ei tehnyt kovin suurta lovea opiskelijabudjettiini.

Toivottavasti pääsisin näiden kirjojen pariin pian, mutta ensin täytyy saada oppari ja muut koulujutut valmiiksi!

lauantai 15. lokakuuta 2016

Liebster Award -tunnustus

Sain tämän Liebster Award -tunnustuksen Niinalta jo aikoja sitten elokuussa, kiitoksia! Päätin vastailla Niinan kysymyksiin, mutta tällä kertaa en laita tunnustusta eteenpäin, kun ei minulla ole haastettavia. Jos joku haluaa kuitenkin täältä napata tunnustuksen, edellisestä postauksesta voi napata minun kysymykseni.



Säännöt:

1. Kiitä tunnustuksen antajaa ja linkkaa hänen bloginsa postaukseesi.
2. Laita tunnustuksen logo esille blogiisi.
3. Vastaa tunnustuksen antajan esittämään 11 kysymykseen.
4. Nimeä 5-11 blogia, jotka mielestäsi ansaitsevat tunnustuksen (ja joilla on alle 200 lukijaa).
5. Laadi 11 kysymystä, joihin listaamasi bloggaajat puolestaan vastaavat.
6. Lisää tunnustuksen säännöt postaukseen.
7. Ilmoita listaamillesi bloggaajille tunnustuksesta ja linkkaa oma postauksesi heille, jotta he tietävät mistä on kyse.

Vastaukset kysymyksiin:

1. Onko sinulla suomalaista suosikkikirjailijaa?
Elina Rouhiainen, Salla Simukka ja Annukka Salama. Heidän kirjojen myötä kynnykseni lukea kotimaista nuortenkirjallisuutta laski. Ja ylipäätään olen lukenut enemmän kotimaista kirjallisuutta, kun heidän kirjoihin uskalsin tarttua.

2. Kirja vai siitä tehty elokuva/tv-sarja? Kerro myös paras kirjan pohjalta tehty adaptaatio.
Yleensä sanon, että kirja on parempi kuin elokuva, mutta tykkään myös katsoa paljon elokuvia ja sarjoja. Johonkin aikaisempaan haasteeseen vastasin, että Veren vangit -elokuva on parempi kuin kirja. Vaikka ei sekään elokuva ole mikään menestysteos, mutta mieluummin katsoisin sen uudelleen kuin lukisin kirjan.

3. Käytätkö Goodreadsia?
Käytän.

4. Kenen kirjailijan teoksia et missään nimessä tahdo lukea? Miksi?
Alexandra Salmelan ja Katja Ketun. Salmelalta olen lukenut 27 eli kuolema tekee taiteilijan, enkä pitänyt siitä, joten minulla ei ole mitään mielenkiintoa lukea hänen tulevia teoksiaankaan. Ketun Kätilöä yritin lukea pari kuukautta toissa kesänä, mutta en edennyt pitkälle, eikä sen jälkeen ole ollut mielenkiintoa yrittää lukea häneltäkään mitään.

5. Jos voisit soittaa puhelun kenelle tahansa kirjailijalle, elävälle tai kuolleelle, kenelle soittaisit?
Onpa vaikea kysymys. Ensinnäkään en tiedä, mistä puhuisin heille. Mutta ehkä voisin soittaa Annukka Salamalle tai Elina Rouhiaiselle. Minulle kyllä oikeastaan kävisi kuka tahansa kirjailija.

6. Mikä kirja jokaisen tulisi lukea?
Vaikealla linjalla jatketaan. Tähän voisin ehkä vastata Britta Teckentrupin kuvakirjan Muistojen puu. Se teki minuun vaikutuksen ja oli ihana kirja vaikeasta aiheesta.

7. Käytätkö kirjanmerkkejä? Millainen on suosikkisi?
Käytän. Yleensä kirjanmerkkinäni on lainauskuitti tai mikä tahansa paperinpala tai jopa pompula. Muta minulla on myös kunnollisia kirjanmerkkejä, jotka yritän aina vaihtaa tilalle. Suosikkini on joskus kauan äidiltäni tuliaisiksi saamani lukutoukka, jolta on jo toinen sarvi poikki. Sillä on vain tunnearvoa eniten.



8. Kenen kirjallisuuden hahmon kanssa voisit kuvitella olevasi parisuhteessa?
Hmm. Ehkä Peeta Mellark Nälkäpeleistä.

9. Listaa kolme teosta, jotka ovat omat kirjahyllysi aarteita.
Kerron teossarjoja: Salaman Faunoidit, Rouhiaisen Susiraja ja Rowlingin Potterit. Ja paljon, paljon muita mutta nämä nyt tuli ensimmäisinä mieleen.

10. Aiotko lukea kahdeksannen Potter-tarinan, Harry Potter and the Cursed Child alkuperäiskielellä tai käännöksenä?
Luultavasti käännöksenä sitten kun saan Potter-sarjan muuten luettua.

11. Onko sinulla suosikkisitaattia? Mistä kirjasta se löytyy?
En usko, että on. Nyt ei ainakaan tule mieleen.

maanantai 10. lokakuuta 2016

Kirjahankinnat, osa 2: Vainuttu

Viimeksi kirjahankinnat-postauksessa kerroin hankkineeni Elina Rouhiaisen Susiraja-sarjan ensimmäisen osan ja aikovani hankkia vielä itseltäni puuttuvan viimeisen osan Vainutun. Nyt se sitten on saapunut kirjaperheeseeni ja täydentämään Susiraja-sarjani.

Muutama viikko sitten Rouhiainen twiittasi, että Vainutun painos on loppuunmyyty ja sitä löytyy ehkä enää vain kivijalkakaupoista. Siitäkös pieni paniikki iski, kun en halunnut, että sarja jäisi minun omistuksessani vajavaiseksi.

Onneksi synttärini ovat lähellä (itse asiassa huomenna, heh!), joten päätin kysyä isältäni ostaisiko hän sen minulle synttärilahjaksi ja hän lupasi. Kävin sitten katsomassa paikallisen Suomalaisen kirjakaupan reilu viikko sitten ja siellä oli enää kaksi kappaletta kirjaa jäljellä. Niinpä kotiutin toisen niistä eikä tarvitse enää minun osaltani murehtia sarjan täydentämisestä. Olen onnellinen!

Minun kohdallani yleensä kirja- ja elokuvalahjat ovat nappivalinta. Riskinä toki on, että vahingossa voi ostaa sellaisen, joka minulla jo on, Olenkin tehnyt ostoslistan/lahjalistan, jolla on kirjoja ja elokuvia, jotka haluan hankkia hyllyyni. Sukulaiset onneksi tietävät tästä ja kyselevät listaa äidiltäni. Siksi usein joululahjanikin ovat kirja- ja elokuvapainotteisia.

Usein kuulee sanottavan, että kannattaa sijoittaa mieluummin kokemuksiin kuin materiaan, mikä on varmasti totta, mutta ainakin omalla kohdallani tulen onnelliseksi, kun sijoitan vähäiset opiskelijabudjetin rahani hyviin kirjoihin, jotka voi lukea uudelleen ja uudelleen. Myönnän potevani materialismionnellisuutta tällaisissa tilanteissa ja nautin siitä! :)

Seuraava hankinta onkin sitten jo toiselta kirjailijalta, kun nyt on kaksi viimeisintä ollut Rouhiaiselta. Mutta katsotaan milloin seuraava uusi kirja saapuu kätösiini. :)

lauantai 8. lokakuuta 2016

Sari Peltoniemi: Taivazalan joutsen

Kirja: Taivazalan joutsen
Kirjailija: Sari Peltoniemi
Kuvitus: Laura Haapamäki
Sarja: Avaimenkantaja #1
Kustantaja: Tammi
Julkaisuvuosi: 2016
Sivuja: 236

Eräänä elokuun päivänä Kielisen kylän taivaalle ilmestyi merkillinen lintuparvi. Parvi kuljetti mukanaan koria, jossa matkusti Opri koiriensa Fanelin ja Fonarin sekä taivaskissa Natalian kanssa. Opri oli tullut Taivazalasta Kieliseen etsimään poikaansa. Miranda alkaa ystäviensä Veeran ja Olavin kanssa selvittää, mikä Taivazala oikein on ja kuka on ryöstänyt Oprin pojan. Miksi hänet on ryöstetty Kieliseen? Ja mistä johtuu, että rehtori muuttuu yhä vihaisemmaksi ja sulkeutuu usein koulun tornikamariin? Mikä sairastuttaa Kielisen lapset?

Mirandan, Veeran ja Olavin kesä huipentuu hurjaan seikkailuun, joka muuttaa heidän elämänsä ja käsityksensä niin Kielisestä kuin sen asukkaistakin: Kielisestä on ikiaikaisia yhteyksiä muihin maailmoihin ja kylässä asuu avaimenkantaja, joka voi liikkua maailmojen välillä.

* * *

Luin Sari Peltoniemin Taivazalan joutsenen lasten- ja nuortenkirjallisuuden lukupiirin toiseen tapaamiskertaan. Ensimmäisen tapaamiskerran kirjaa en ole saanut vieläkään päätökseen, vaikka se nyt lukupiirissä onkin jo käsitelty, mutta siitä sitten myöhemmin. On kyllä mukavaa, kun on jokin lukupiiri johon osallistua ja mikä kiinnostaakin. En tosiaan koskaan aiemmin ole lukupiireihin osallistunut ellei koulun kurssien lukupiirijuttuja lasketa.

Mutta itse käsiteltävään kirjaan. Taivazalan joutsenesta minulla ei oikein ollut minkäänlaisia ennakko-odotuksia. En sitä ollut ajatellut lukea aiemmin, mutta nyt lukupiirikirjaksi valikoituneena ei minulla mitään sen lukemista vastaankaan ollut. Aiemmin olen Peltoniemeltä lukenut Kukka Kaalisia (joka sekin sarja vielä kesken) ja niistä ihan pitänytkin.

Tämän kirjan alun ongelmana oli se, että kirjastossa (josta tämän siis lainasin) tämä on sijoitettu nuortenosastolle, minkä vuoksi mielessäni oli, että on kyseessä ihan kunnon nuortenkirja. Kun aloin lukea kirjaa, ajattelin, että onpa tämä kieli nyt jotenkin naiivia kun kyseessä on nuoret. Lukupiirikaverin kanssa asiasta jutellessa todettiin että hänen kirjansa on sijoitettu lastenosastolle, mikä sitten muutti minullakin käsityksiä. Olin itse ajatellutkin, että tämä sopisi paremmin ehkä lastenosastolle, toki tämä on hyvä varhaisnuorillekin. Nämä ikäasiat kun on aina hieman hankalia pohdittavia kirjojen sijoittamisen suhteen.

Mutta alkuun päästessäni lukeminen alkoi sujua. Luvut ovat todella lyhyitä, joka ei minua haitannut. Päin vastoin, kun ajattelin, että luen vielä yhden luvun niin hetken kuluttua huomasin lukeneeni 30 sivua ja monen monta lukua eteen päin.

Juonestakin ihan tykkäsin. Hirveästi ei kysymyksiä minulle jäänyt, eli aukkoja ei tullut vastaan tai en niitä ainakaan muista. Kirjan aikana oli mukava arvuutella, kuka on ryöstänyt Oprin pojan ja mihin hänet on piilotettu. Loppuratkaisu yllätti, vaikka lukija saakin tarvittavat tiedot sen ratkaisemiseen.

Seuraavia osia, Allmaan vaskitsaa ja Vattenporin simpukkaa, odotan kyllä ja aion lukeakin. Ei tämä suosikkikirjojeni joukkoon nouse, mutta tämä oli oikein mukava ja helppo kirja lukea. Tämä kirja oli selvästi Mirandan kirja, joten seuraavien osien voisi kuvitella ihan kansikuvienkin perusteella olevan Veeran ja Olavin kirjoja.



Tätä voisin suositella varhaisnuorille, ehkä 9-13-vuotiaille, jotka eivät ole fantasiaa lukeneet ja haluavat kevyen ja helpon aloituksen sen genren pariin. Tämä nimenomaan sijoittuu realistiseen maailmaan, jossa on pieniä fantasiaelementtejä eikä satoja hahmoja muistettavana.

Arvosana:

torstai 1. syyskuuta 2016

Syksy

Pakko oli tulla kirjoittamaan syksystä, sillä olen tässä viime viikkojen aikana tajunnut, että tällä hetkellä mikään muu ei tunnu yhtä hyvältä kuin ajatus syksystä.

Minulle syksy on...
  • ... ihanaa ruskan ja auringon yhteistä värienloistoa
  • ... kirpakkaa aamua ja lämpenevää päivää
  • ... kauniin tähtitaivaan katselemista pimenevissä illoissa
  • ... upean täysikuun ihastelemista
  • ... haikeutta väistyvästä kesästä, mutta kuitenkin onnellisuutta alkavasta syksystä
  • ... uusien asioiden aikaa, vaikka luonto alkaakin kuihtua talven tieltä
  • ... kynttilöitä, villasukkia ja -takkeja, vilttejä, kuppeja kuumaa teetä

Vaikka tykkäänkin kaikista vuodenajoista melko tasaisesti, tällä hetkellä olen kuitenkin innoissani alkavasta syksystä. Syksy on ihanan tunnelmallinen.

Kun tämä on kirjablogi, pitää tässä tekstissä nyt vähän myös kirjoihin kajota. En ole tehnyt suurempia suunnitelmia loppuvuoden lukemisille. Osallistun elämäni ensimmäiseen lukupiiriin: täällä pääkirjasto tarjoaa lasten- ja nuortenkirjallisuuden lukupiirin syyskaudelle. Neljä kertaa kokoonnutaan, joten aikomuksenani on lukea ainakin nämä neljä kirjaa, mitä ikinä sitten ovatkaan. Ensimmäisenä paneudutaan Nadja Sumasen Ramboon. 

Toivon ehtiväni, jaksavani ja innostuvani lukemaan myös muita kirjoja. Koulu ja oppari ovat ensisijaisia, mutta ehkä minä saan myös luettua muuta, kunhan tämä lukujumi hellittäisi. Into olisi lukea tosi kova, mutta kun kirjan otan käteen niin en vain pysty lukemaan. 

Mutta toivotaan kuitenkin, että tänä vuonna syksy olisi kaunis, aurinkoinen ja ihana!

keskiviikko 31. elokuuta 2016

Kirjahankinnat, osa 1: Kesytön

Ajattelin aloitella kirjahankintojen esittelyn blogissanikin. Vaikea sanoa, kuinka usein hankin kirjoja, kun en ole sitä koskaan seurannut. Pääasiassa ostan kirpputoreilta tai alennusmyynneistä mutta tulee myös napsittua kirjaston vaihtopöydältä jotakin mukaan nyt kun semmoinen on tännekin saatu. Olen tehnyt itselleni ostoslistan, jossa on kirjoja, joita omaan hyllyyni haluan saada joskus eli olen ne kyllä lukenut, mutta ovat nousseet lemppareikseni. Haaveenani olisi saada oma hylly semmoiseksi, mistä löytyisi vain lemppareita, joita haluan lukea uudelleen ja uudelleen. Tällä hetkellä tilanne on se, että oman hyllyni kirjoistani on lukemattomia 98 % (hehe), kun käytän kirjastoa aktiivisesti niin omat kirjat sitten jää. Heräteostoksia teen myös paljon ostoslistani ulkopuolelta, jos löytyy kiinnostava kirja halvalla.



Mutta tämä hankinta nyt sisältyy ostoslistaani. Pari kuukautta sitten kattelin cdon.comilta Elina Rouhiaisen Susiraja-sarjan kirjoja. Minulta puuttui ensimmäinen ja viimeinen osa eli Kesytön ja Vainuttu. Rouhiainen oli blogiinsa päivitellyt, että painokset alkavat loppua ja jos kirjat haluaa omistaa niin kannattaa hankkia. Hinnat olivat kuitenkin 25-30 euron luokkaa, mikä minun budjetilleni (valitettavasti) on vähän kallis. Mielelläni kannattaisin kirjailijoiden työtä, mutta tällä hetkellä opiskelijabudjettini ei vain anna siihen mahdollisuutta.

Parisen viikkoa sitten tein itselleni opinnäytetyön tekemistä varten motivaatiolistaa, jolla palkitsen itseni kun saan opparin valmiiksi. Päätin taas vilkaista cdon.comilta Rouhiaisen kirjojen hintaa ja että voisin investoida sitten ainakin toisen itselleni palkinnoksi joulun alla. Mutta kas kummaa, kirjat oli alennuksessa! Molemmat maksoivat 3,70 € kappale! Pyyhkäisin silmiäni monta kertaa, tarkistin kustantajan, tarkistin että kirjat ovat kovakantisia, luin tiedot varmaan kymmenen kertaa, enkä siltikään meinannut uskoa asiaa. Silti napsuttelin tilauksen menemään äimistyneenä.

Harmikseni Vainuttu kuitenkin loppui, ennen kuin tilaukseni ehdittiin minulle lähettää. Mutta olen ikionnellinen, että sain Kesyttömän nyt hyllyyni, koska lievästi sanottuna minun perfektionisti-luonnettani on ahdistanut, kun olen omistanut sarjan keskimmäiset osat. Vainutun aion vielä löytää hyllyyni joku kaunis päivä, mutta se saa nyt odottaa.

Jäljitetyn sain viime jouluna lahjaksi äidiltäni, kun taas Uhanalaisen voitin jostakin Rouhiaisen kilpailusta kolme vuotta sitten signeerauksen kera.

keskiviikko 17. elokuuta 2016

Miten päästä lukujumista?

Minulla on ollut lukujumi enemmän ja vähemmän koko tämän vuoden. En tiedä, mistä se johtuu, mutta jostain syystä kirjaan tarttuminen on ollut hankalaa. Saatan saada itseni lukemaan pari sivua ja sitten totean, että en jaksa. Se on ärsyttävää. Lukujumin aiheuttamaa "lukustressiä" lisää se, että olisi niin valtavan paljon kaikkea mitä haluaisin ehtiä lukea, mutta tällä hetkellä en saa mitään luettua.

Kirjastossa käyn viikoittain ja aina tarttuu jotain mielenkiintoista luettavaa mukaan, mutta lainapino vain kasvaa ja kasvaa, kun mitään en saa palautettua luettuna. Normaali 300-sivuinen kirja tuntuu tällä hetkellä liian suurelta järkäleeltä, puhumattakaan paksummista.

Osasyyllisenä lukujumiin on varmasti koululla ja tällä hetkellä opinnäytetyöllä. Koulussa on ollut vuosi sitten keväällä viimeinen pakollinen kirjallisuuskurssi, joka sinänsä oli ihan mielenkiintoinen, mutta nämä kurssit ovat saaneet aina minulle jumin päälle pakkolukemisellaan. Kevään jälkeen kesä meni takutessa lukemisen kanssa. Syksyllä alkoi työharjoittelu, jonka aikana sain luettua lastenkirjoja ihan hyvin. Ja nyt keväällä alkoi opparistressi, joka jatkuu ja jatkuu. Lukemisesta ei ole oikein vain tullut mitään.

Ehkä minulle on myös jäänyt päälle viime syksyn lastenkirjojen lukemisesta tullut hyvä fiilis, kun jonkun kirjan saa nopeasti päätökseen ja merkattua luetuksi, että nyt ei paksumpien lukemisesta tule oikein mitään. Ajoittain innostun lukemisesta päiväksi tai pariksi ja saankin jotain luettua pari sataa sivua eteenpäin, kunnes taas tyssähtää.

Lukujumi on varmasti kaikille lukijoille tuttu juttu, joten haluaisin kuulla, mitkä ovat teidän keinot lukujumin selättämiseksi? Itse haluaisin lukea jonkun kirjan, joka nappaa otteeseensa oikein kunnolla enkä hannoisi laskea sitä käsistäni pois, mutta en oikein tiedä mikä olisi semmoinen kirja, mitä tällä hetkellä kiinnostaisi lukea.

Toivon, että lukujumi hellittäisi loppuvuodesta, kun opinnäytetyö pitäisi saada valmiiksi ja innostuisin sitten taas ahmimaan kirjoja. Nyt ei oikein jatkuvan stressin takia tule mistään muutenkaan mitään. Tämäkin teksti on ihan sekavaa huttua, anteeksi siitä.

maanantai 8. elokuuta 2016

J.K. Rowling: Harry Potter ja viisasten kivi

Kirja: Harry Potter ja viisasten kivi
Kirjailija: J.K. Rowling (suom. Jaana Kapari)
Sarja: Harry Potter #1
Kustantaja: Tammi
Julkaisuvuosi: 1997 (suom. 1998)
Sivuja: 335

Harry Potter on mielestään ihan tavallinen poika. Hän tosin asuu huoltajiensa luona portaiden alla olevassa kaapissa. Harryn elämä muuttuu täysin, kun hän saa 11-vuotispäivänään merkillisen kirjeen. Se on kutsu Tylypahkan velhojen ja noitien kouluun. Harrylle avautuu kokonaan uusi maailma, johon kuuluvat velhot, noidat, yksisarviset ja lohikäärmeet. Harry saa tietää olevansa velhojen sukua! Silti kaikki on aloitettava alusta. Tylypahkassa Harry opiskelee taikuuden alkeita, kuten muodonmuutoksia, taikajuomien tekoa, loitsuja ja suojautumista pimeyden voimilta. Koulunkäynti on hauskaa, mutta henkeäsalpaavan jännittäväksi se muuttuu, kun Harry ryhtyy ratkaisemaan kiehtovaa arvoitusta ystäviensä Ron Weasleyn ja Hermione Grangerin kanssa, ja pelissä on tiedät-kai-kuka...

* * *

Kuten Harry Potter -lukumaraton postauksessa kerroin, en ole aiemmin lukenut Potter-kirjoja. Olen vain ajatellut säästää hyviä kirjoja myöhemmäksi ja lukea huonompia tässä välissä (kuinka typerää :D). Itse asiassa Viisasten kiven olen saanut joululahjaksi 2002, joten onhan tätäkin kirjaa tullut säästeltyä jo 14 vuotta. Eiköhän ollutkin jo aika tarttua kirjaan!

Viisasten kiveä olen kyllä aloittanut muutaman kerran aiemmin, mutta se ei ole oikeastaan päässyt alkua pidemmälle. Luulen, että aika ei ensinnäkään ole ollut oikea kirjan lukemiselle, mutta myös kirjan alun naiivi kerrontatyyli ei kolahtanut. Nytkin maratonilla teki alun kanssa tiukkaa, mutta sitkeästi vain jatkoin luvun toisensa jälkeen, jolloin aloinkin tottua tyyliin.

Elokuvaa en ole nähnyt aikoihin, joten en ihan tarkkaan muistanut mitä kaikkea oli luvassa. Joitakin kohtauksia muistin (esimerkiksi peikko wc:ssä), mutta ihmettelin, että olivatko ne oikeasti jo tässä kirjassa/elokuvassa. Sen vuoksi kirjaa oli mielenkiintoista lukea, kun en muistanut mitä seuraavaksi tapahtuu. Tämän kirjan kohdalla elokuva kuitenkin taisi olla aika uskollinen kirjalle.

Joka tapauksessa, alun kankeuden jälkeen luin kirjaa oikein mielelläni eteenpäin. Lukumaraton hujahti ohitse ja odotan innolla, että voin aloittaa seuraavan kirjan. Välissä täytyy vain lukea kirjaston kirjoja pois :) Mutta onneksi nyt olen päässyt Potterien maailmaan kirjojen muodossa mukaan, kyllä kannatti ja vähän jopa harmittaa, etten ole lukenut näitä aikaisemmin. Tässä voinkin nyt sättiä itseäni, hölmö minä! :D Kuitenkin parempi myöhään kuin ei milloinkaan. Onneksi omistan nämä kirjat niin voin tulevaisuudessa lukea niin usein kun haluan.

Arvosana:

perjantai 5. elokuuta 2016

Unpopular Bookish Opinions -haaste

Sain Hannalta nyt takaisin Unpopular Bookish Opinions -haasteen. Kiitti! Kauhulla olen tätä haastetta kesän aikana seuraillut muitten blogissa, koska kysymykset vaikuttivat äärettömän vaikeilta. Katotaan, pystynkö vastaamaan kaikkiin.

Säännöt ovat seuraavat:
- Linkitä haasteen antaja blogipostaukseesi
- Vastaa kysymyksiin
- Lähetä vähintään 3:lle, joiden blogit linkität postaukseen
- Ilmoita heille ja linkitä oma postauksesi heille, jotta hekin tietävät mitä tehdä

Kysymykset:
1. Kirja / Kirjasarja, josta muut pitävät mutta sinä et?
2. Kirja / Kirjasarja, josta sinä pidät, mutta muut eivät?
3. Kolmiodraama, jossa päähenkilö päätyy yhteen sen kanssa, jonka et olisi halunnut?
4. Suosittu kirjagenre, josta et pidä / josta haluaisit, muttet vain pysty?
5. Pidetty, suosittu tai rakastettu hahmo, josta et pidä?
6. Kirjailija josta monet pitävät mutta sinä et?
7. Suosittu sarja jonka lukemiseen sinulla ei ole mielenkiintoa?
8. Kirja joka on huonompi kuin siitä tehty elokuva?

Ja sitten minun vastauksiini.

1. Kirja / Kirjasarja, josta muut pitävät mutta sinä et?
No tähän on helppo vastata. Katja Ketun Kätilö. Yritin tahkota sitä monta kuukautta, mutta pääsin vain 150 sivua etenemään. En päässyt kirjan kieleen sisälle, tapahtumat pomppiva eikä mitään tuntunut kuitenkaan oikeasti tapahtuvan. Tai en minä tiedä tapahtuiko, en pysynyt perässä. Harvoin jätän kirjoja kesken, mutta sen jätin eikä ole kaduttanut.

Toisena voisin myös vastata Jonas Gardellin Älä koskaan pyyhi kyyneleitä -sarjan ensimmäisen osan Rakkaus. Tämän kirjan luin samaisena kesänä kuin Kätilöä yritin. Sain sentään loppuun, mutta en pitänyt. Enää en oikein muista miksi, mutta eipä tarvitse jatkaa. TV-sarjan voisin ehkä joskus yrittää katsoa, jos se olisi parempi.

Tähän kohtaan kyllä voisin luetella muitakin kirjoja (esim. Pikku Prinssi ja Taivaslaulu), vaikka olen aina luullut, että pääasiassa pidän suurimmasta osasta lukemaani.

2. Kirja / Kirjasarja, josta sinä pidät, mutta muut eivät?
Hmm. Tämä onkin jo vaikeampi. No, ehkä vähän sinne päin voisi mennä Sari Luhtasen Tuulin viemää. Meillä oli Kirjallisuuden genret -kurssi menossa ja chick litin lukupiiri. Tuntui, että muut eivät hirveästi arvostaneet Luhtasen kirjaa, mutta minä kyllä tykkäsin siitä. Kepeää ja viihdyttävää!

3. Kolmiodraama, jossa päähenkilö päätyy yhteen sen kanssa, jonka et olisi halunnut?
Äh, tähän en pysty vastaamaan. Ne kirjat, joissa on ollut pientä kolmiodraaman poikasta, ovat olleet sellaisia joissa päähenkilö on päätynyt yhteen sen kanssa, jonka toivoin.

4. Suosittu kirjagenre, josta et pidä / josta haluaisit, muttet vain pysty?
Kauhu. En ole kunnolla kokeillut, mutta kauhuleffoja en pysty katsomaan. Saa nähdä uskallanko joskus tarttua Kingin Hohtoon tai Harrisin Uhrilampaisiin.

5. Pidetty, suosittu tai rakastettu hahmo, josta et pidä?
Pikku Prinssi. No comments...

6. Kirjailija josta monet pitävät mutta sinä et?
Varmaankin Joseph Conrad. Häneltä olen lukenut vain Pimeyden sydämen, enkä pitänyt. Muuhun tuotantoon en ole tutustunut enkä aio. Sama Anne Ricen kohdalla.

7. Suosittu sarja jonka lukemiseen sinulla ei ole mielenkiintoa?
Elementia-kronikat. En tiedä onko edes suosittu, mutta minecraft tulee jo korvista pihalle.

8. Kirja joka on huonompi kuin siitä tehty elokuva?
Anne Ricen Veren vangit. Leffan katsoin, vaikka ei sekään nyt mikään maata mullistava elämys ollut, mutta mieluummin katson sen uudestaan kuin luen kirjan. Kirjasta en nyt enää hirveästi mitään muista, mutta minua ahdisti aivan älyttömän pitkät kappaleet. Saattoi olla pari sivuakin ilman kappaleen vaihtoa ja näin ollen sisennyksiä. Muutenkin taitto ja muu teki kirjasta kauhean raskaan lukukokemuksen ja siksi minulle on jäänyt kirjasta kauhean huono fiilis. Olisi se muuten saattanut ollakin ihan hyvä.

Olipas osa kysymyksistä vaikeita. Piti kunnolla selailla Goodreadsiä ja välillä muitakin kirjapalveluita, että sain vastauksia.

Haasteen voisin heittää vaikka Hennalle, Aletheialle ja Sannalle.

tiistai 2. elokuuta 2016

Liebster Award -tunnustus

Katriina Unelmien aika -blogista antoi minulle Liebster Award -tunnustushaasteen. Kiitoksia siitä! Toteutetaanpa haaste tässä heti nyt.


Säännöt:

1. Kiitä palkinnon antajaa ja linkkaa hänen bloginsa postaukseesi.
2. Laita palkinto esille blogiisi.
3. Vastaa palkinnon antajan esittämään 11 kysymykseen.
4. Nimeä 5-11 blogia, jotka mielestäsi ansaitsevat palkinnon ja joilla on alle 200 lukijaa.
5. Laadi 11 kysymystä, joihin palkitsemasi bloggaajat puolestaan vastaavat.
6. Lisää palkinnon säännöt postaukseen.
7. Ilmoita palkitsemillesi bloggaajille palkinnosta ja linkkaa oma postauksesi heille, jotta he tietävät mistä on kyse.

Vastaukset kysymyksiin: 

1. Mikä on ollut kuluneen kesän paras kirja?
Hmm. Ihan piti mennä Goodreadsiin katsomaan, mitä kirjoja olenkaan lukenut nyt kesällä. Ihmeellistä sinänsä, että olen oikeastaan lukenut vain hyviä kirjoja, mutta ehkä parhaimmaksi nostaisin Rowlingin Harry Potter ja viisasten kiven, jonka luin Harry Potter -maratonilla.

2. Mikä kirja on ollut kuluneen kesän pettymys?
Jos lasketaan opparia varten lukemani Lukuinto-opas, niin se. Sekin oli ihan ok, enkä sitä nyt opparia varten tarvitsekaan. Mutta jos omaksi ilokseni lukemista kirjoista valitaan jotain niin ehkä Ellan Toscana oli vähiten hyvä. Sekin johtui siksi, että kaunokirjat on minusta paljon mielenkiintoisempia kuin tietokirjat, mutta tästäkin kyllä tykkäsin. Että ei se pettymys kuitenkaan ollut.

3. Mikä on paras kirjoihin liittyvä kesämuistosi?
Ensimmäisenä mieleeni putkahtaa vuosi 2008, jolloin luon Meyerin Houkutuksen ensimmäisen kerran. Muistan netin syövereistä lukeneeni ihmisten kehuja siitä kirjasta, minkä takia laitoin siihen varauksen. Sitten se saapui kirjastoon ja hain sen innokkaana kotiin ja aloin lukea. Sateisena kesäkuun päivänä tuli luettua tunti tolkulla ja menetettyä ajantaju ihan kokonaan. Itse asiassa tämä kirja on se, mistä muistan saaneeni innostuksen fantasiaan. En myöskään muista mitään mitä olisin lukenut tätä kirjaa ennen, vaikka minulla on mielikuva, että luin lapsena ja nuorena tosi paljon.

4. Mikä kirjagenre kuuluu kesään?
Sanoisin, että romantiikka ja chick-lit, vaikka itse niitä vähemmän luenkin.

5. Missä tykkäät lukea kesällä?
Sisällä sohvalla.

6. Minä vuodenaikana luet eniten?
Veikkaisin syksyllä.

7. Mitä aiot lukea syksyllä?
Aikomuksena on jatkaa kesken olevia sarjoja ja lukea uutuuskirjoja.

8. Onko sinulla muita kirjoihin liittyviä suunnitelmia syksylle?
Eipä oikeastaan ole. En varmaan kirjamessuille ole lähdössä.

9. Kumpi on hauskempaa: ostaa kirjoja omaksi vai lainata niitä kirjastosta?
Kumpikin. Ostan omaksi hyviä kirjoja, jotka haluan saada hyllyyni, mutta toki ostelen kirppareilta ja alennusmyynneistä muitakin. Mutta tulevana kirjastonhoitajana olen myös kirjaston kanta-asiakas.

10. Osallistutko mieluummin lukuhaasteisiin vai luetko mitä mieleen juolahtaa?
Tässäkin sekä että. Tykkään haastaa itseäni, mutta haasteisiin osallistuminen voi alkaa myös stressata minua.

11. Mitä aiot lukea seuraavaksi?
Hain juuri kirjastosta Victoria Aveyardin Punainen kuningatar -kirjan, joka pitäisi lukea pian, kun siihen on varauksia. Mutta siinä samalla jatkan myös muita kesken olevia kirjojani, kuten Jojo Moyesin Kerro minulle jotain hyvää.

Olen ollut taas kirjablogimaailmassa niin vähän aikaa, että haastettavia on hankala keksiä, joten heitänpä haasteen kahdelle ystävälleni: Hannalle ja Tiialle. Toki joku muukin saa tehdä, jos haluaa. :)

Sitten minun kysymykseni:
1. Mikä oli viime vuoden paras lukemasi kirja?
2. Minkä kirjan hahmon haluaisit parhaaksi ystäväksesi?
3. Minkä kirjan haluaisit kaikkien lukevan?
4. Minkä kirjan olet lukenut jonkun suosituksesta, mutta et pitänyt?
5. Minkä kirjan toivoisit itse kirjoittaneesi?
6. Kuka on suosikkikirjailijasi?
7. Millainen kirjan miljöö kiehtoo sinua eniten?
8. Mikä on viimeisin ostamasi kirja?
9. Mitä haluaisit lukea loppu vuonna?
10. Mitä ovat kirjalliset haaveesi?
11. Mikä lukemisessa on parasta?

maanantai 1. elokuuta 2016

Brian K. Vaughan: Saga : Ensimmäinen kirja

Kirja: Saga : Ensimmäinen kirja
Kirjailija: Brian K. Vaughan (suom. Antti Koivumäki)
Kuvitus: Fiona Staples
Sarja: Saga #1
Kustantaja: Like
Julkaisuvuosi: 2012 (suom. 2014)
Sivuja: 168

Alana ja Marko taistelevat galaktisen sodan vastapuolilla. Heidän rotunsa ovat sotineet ammoisista ajoista lähtien, eikä rauhasta näytä olevan toivoakaan. Kun Alana ja Marko rakastuvat ja saavat lapsen, he joutuvat pakenemaan molempien kansojen vihaa henkensä edestä. Kolmikkoa jahtaavat kylmäveriset palkkatappajat, omat vanhemmat ja TV-päiset robottikuninkaalliset.

* * *

En ole hirveästi lukenut sarjakuvia aiemmin, tai no toki Aku Ankkaa tuli luettua nuorempana, mutta varsinaisia sarjakuvakirjoja en ole lukenut juurikaan. Sagan törmäsin varmaan alkuvuodesta instagramin puolella, kun joku seuraamani jenkkiläinen kirjabloggaaja hehkutti sitä. Laitoin sen sitten lukulistalle ja ajattelin, että voisihan sitä kerrankin sarjakuvia kokeilla.

Heinäkuussa sitten lainasin ensimmäisen kirjan. Se odotti jonkun aikaa pöydän nurkalla, kunnes tuli fiilis että nyt haluan sen aloittaa. Luin ensimmäisen luvun ja ajattelin, että tämä on ihan jees. Laskin kirjan sohvalle, kun meinasin lukea jotain muuta vaihteeksi. Mikään muu ei kiinnostanut, ajattelin, että voin lukea seuraavan luvun. Niinpä ahmaisin sitten koko kirjan kerralla.

Ensimmäisessä osassa Alanan ja Markon (sekä heidän lapsen Hazelin) tarina pääsi vasta alkuun, mutta silti se nappasi minut jo otteeseensa. Kirjan maailma on erikoinen yhdistelmä nykyisyyden juttuja ja jotain ihan muuta. Kirjassa seikkailee esimerkiksi TV-päisiä robotteja. Muutkin hahmot olivat erikoisia, osa jopa ällöttäviä ulkonäöltään. Vaikka minua alkuun vähän häiritsi tämä erikoinen nykyisyyden ja scifin yhdistelmä, sain sen kitkettyä mielestäni lopulta. Tämä maailma ehkä vaatii vähän totuttelua alkuun.

Annoin kirjalle kuitenkin Goodreadsissa viisi tähteä, koska se tosiaan nappasi minut mukaansa. Odotan jo, että pääsen seuraavan osan kimppuun. Näitä on ilmeisesti vasta suomennettu neljä kappaleta. Toivottavasti suomentaminen jatkuu.

Kuvituksesta en sen tarkemmin osaa sanoa muuta kuin, että minusta se oli ihan onnistunut. Vaikka kokemukseni sarjakuvista on vähäistä, olen aina inhonnut mustavalkoisia täyteen ahdettuja kuvituksia. Värikuvitus minusta toimii paremmin, jos ruutuun pitää saada enemmän asioita.

Arvosana:

lauantai 30. heinäkuuta 2016

Harry Potter -lukumaraton

Lukujonossa-blogin Sanna järjestää tänä kesänä Harry Potter -aiheisen lukumaratonin. Huomenna 31.7. on Harry Potterin 36-vuotis synttärit, joten mikäs parempi tapa viettää päivä kuin lukea Pottereita?

Minulla tilanne on sellainen, että en ole lukenut Potter-kirjoja vieläkään, vaikka kaikki omistankin. Leffoista tykkään kovastikin, mutta kirjoihin en ole vielä hannonut koskea, koska jos (tai pikemminkin kun) ne ovat hyviä, niin sittenhän ne loppuu. Typerä ajattelutapa vai mitä, koska ainahan ne voi lukea uudelleen :D

Joka tapauksessa nyt on varmaan viimeisen vuoden ajan tehnyt mieli katsoa leffat uudelleen, mutta haluan lukea kirjat ensin. En muista enää kunnolla leffojen tapahtumista mitään, niin siksi nyt on hyvä sauma aloittaa kirjojen lukeminen.

Niinpä aloitan Harry Potter -lukumaratonin Viisasten kivellä. Toivon saavani ensimmäisen kirjan luettua maratonin aikana. Siinä on 335 sivua, mikä voisi olla ihan realistinen tavoite, koska aiemmin olleessa lukumaratonissa luin 317 sivua. Aikaisemmasta maratonista jäi vieläpä pois hyvää lukuaikaa, kun lähdimme ostosreissulle.



30.7.2016 klo 17.00 Aloitus

Maratonin ajattelin ensin aloittaa keskiyöllä ja lukea koko päivän, mutta nyt minulla ei ole mitään tekemistä illaksi niin päätin aloittaa jo nyt. Toki iltasella ajattelin katsoa Taru Sormusten Herrasta -elokuvan, mutta sama homma olisi ollut myös huomenna tiedossa.

Klo 20.50 

Melkein neljä tuntia maratonia takana. En ihan täysin ole omistautunut lukemiselle, aikaa on kulunut peruselämisen lisäksi koneella istuen, mutta ei sentään paljoa. Luettuja sivuja on kertynyt 99. Kirja on ollut ihan hyvä ja nopealukuinen. Vielä ei oikeastaan ole tullut mitään uutta, mitä en leffoista muistaisi. Nyt kuitenkin vaihdan maisemia Lontoosta ja velhomaailmasta Keski-Maahan ja matkaan kohti Mordoria.

31.7.2016 klo 9.20

Yöllä luin elokuvan jälkeen vielä muutaman sivun, mutta sitten uni vei voiton. Nyt on heräilty, koira aamulenkitetty ja teevesi kiehumassa. Ei kuin lukemaan! :)

Klo 12.25

Noin neljä ja puoli tuntia lukuaikaa jäljellä. Tämä lukumaraton on tuntunut menevän huomattavasti nopeampaa kuin kesälukumaraton. Luettuja sivuja on kertynyt 197. Luulen, että saan kyllä Viisasten kiven luettua. Katsotaan ehdinkö (tai jaksanko/haluanko) aloittaa Salaisuuksien kammiota. Nyt vähän ruokaa ja sitten jatkuu.

Klo 17.00 Lopetus

Nyt on Harry Potter -maraton ohitse. Viisasten kiven sain luettua. Loppua kohden en pitänyt lukemisen kanssa kiirettä, vaan touhuilin välillä muutakin. Siksi en yrittänytkään, että ehtisin aloittaa Salaisuuksien kammiota. Ihan tyytyväinen olen suoritukseen, sain saldoa parannettua kesälukumaratooniin verrattuna, mutta paremminkin olisi mennyt, jos olisin ahkerasti lukenut sen ajan mitä pystyin, enkä olisi eilen illalla katsonut kolmen tunnin elokuvaa. Mutta nyt on Potter-saagakin aloitettu! :)

Luetut sivut: 335

tiistai 12. heinäkuuta 2016

Kerstin Gier: Liitto : Unien kolmas kirja

Kirja: Liitto : Unien kolmas kirja
Kirjailija: Kerstin Gier (suom. Heli Naski)
Sarja: Unien kirjat #3
Kustantaja: Gummerus
Julkaisuvuosi: 2015 (suom. 2016)
Sivuja: 387

Livin unet ovat käymässä yhä vaarallisemmiksi, ja poikaystävä Henryn kanssakin olisi selviteltävää. Jotenkin on päädytty siihen, että Henry luulee Livin olevan valtavan kokenut elämän kaikilla osa-alueilla, vaikka asia ei ole ollenkaan niin. Kotirintamalla tapahtuu myös: Livin äiti on menossa uusiin naimisiin, mikä aiheuttaa kaikenlaista päänvaivaa. Kaiken lisäksi kostoa janoava Arthur ei aiheuta vahinkoa enää vain öisin vaan hän on keksinyt tavan kontrolloida ihmisiä myös unimaailman ulkopuolella. Livillä on todellakin kädet täynnä töitä, kun hän yrittää pysyä hengissä niin todellisessa kuin unimaailmassa.

* * *

Kerstin Gieriltä luin joskus muutamia vuosia sitten Rakkaus ei katso aikaa -trilogian ensimmäisen osan, josta pidin todella paljon. Sarja jäi kuitenkin kesken, enkä ole siihen vielä palannut vaikka ensimmäisen ja toisen osan omistankin. Unien kirjat -trilogian aloitin viime syksynä työharjoittelussa ollessani. Kirjoittelin myös ensimmäisestä osasta, Lupauksesta, kirjavinkin Keskikirjastojen Mitä lainaisin -osioon.

Ryhdyin lukemaan Lupausta hiemän skeptisesti, koska Rubiininpuna REKA-trilogiasta oli muistikuvieni mukaan niin hyvä. Unimaailmaakin epäilin hieman, koska minusta se tavallaan on aika tylsä aihe fantasiakirjoihin. Mutta jäinpäs koukkuun, Vala tuli luettua sitten joulun aikoihin ja sen loppumisen jälkeen olin ihan hermona, kun päätösosan julkaisemisesta ei ollut missään mitään tietoa. Onneksi kuitenkin loppukeväällä Liiton julkaisutiedot ilmestyi.

Muistikuvat edellisten kirjojen tapahtumista oli hieman hataria Liittoa aloittaessa, mutta lopulta pääsin taas tarinaan hyvin vauhtiin. Gierin kirjojen parhautta (vaiko hyvän suomentajan?) on sarkastinen huumori, mikä uppoaa minuun paremmin kuin hyvin. Liittoa lukiessa huomasin moneen otteeseen hymyn huulillani ja välillä jopa tirskahtelin ääneenkin. Liv joutuu välillä melko noloihin tilanteisiin, mutta silti minulle ei tule niistä myötähäpeän tunnetta.

Liitto kuitenkin loppui, enkä tiedä onko Gieriltä tulossa lisää nuortenkirjoja. Toivottavasti olisi, sillä minusta nämä kirjat ovat oikein hyviä. Onneksi minulla on vielä se Rakkaus ei katso aikaa -trilogia jäljellä.

Unien kirjat -trilogiaa voin suositella nuorille, mutta myös aikuisille (mikään ei estä aikuisia lukemasta nuortenkirjoja!), jotka haluavat lukea humoristisen nuorten elämään ja ihmissuhteisiin liittyvän kirjasarjan fantasiaelementeillä ja pienillä jännitystilanteilla höystettynä.

(Ps. Olipa ihan törkeän vaikea valokuvata tämän kirjan kansi!)

Arvosana:

sunnuntai 10. heinäkuuta 2016

Blogistanian kesälukumaraton 2016

Kuva: Niina Tolonen
Olen kirjablogimaailmassa pyörinyt enemmän ja vähemmän mukana nelisen vuotta. Olen halunnut kokeilla lukumaratonia monta kertaa, mutta vielä en ole onnistunut sellaista itselleni järjestämään, joten päätin osallistua blogistanian kesän lukumaratoniin. Tämän vuoden kesälukumaratonin emäntänä toimii Minna Vuo-Cho Ja kaikkea muuta -blogista.

Tosiaan en osaa sanoa, miten hyvin pystyn lukemiseen keskittymään. Lukujumia meinaa vieläkin vähän olla ja lisäksi olen äitini luona lomalla ja täällä on myös siskoni perheineen, pientä hälinää siis ilmassa :) Mutta katsotaan kuinka käy, luen sen mitä jaksan ja ehdin.



Lukumaratonin kirjapinoon olen valikoinut sekä kirjaston kirjoja että omasta hyllystä muutaman kappaleen:

  • Jukka Parkkinen: Onnenpoika ja pelienkeli
  • J.K. Rowling: Harry Potter ja viisasten kivi
  • Kass Morgan: The 100
  • Kerstin Gier: Liitto
  • Rick Riordan: Kesän miekka
  • Jojo Moyes: Kerro minulle jotain hyvää
  • Becca Fitzpatrick: Langennut enkeli

Tavoitteeni maratonin suhteen eivät ole korkealla: kunhan saisin aloittamiani kirjoja edes eteenpäin. Mutta paineita en tästä tosiaan halua ottaa. Kirjapinostani olen aloittanut jo Morganin The 100 -kirjaa, Gierin Liittoa sekä Riordanin Kesän miekkaa. Kirjat ovat melko paksuja, joten en usko, että saisin yhtäkään loppuun, mutta katsotaan. Ainoastaan Fitzpatrickin kirjan olen lukenut aikaisemmin, muihin tartun ensimmäistä kertaa.

10.7.2016 klo 12.00 Aloitus

Nyt aloittelen maratonin ja yritän lukea huomiseen klo 12.00 saakka niin paljon kuin jaksan, pystyn ja ehdin. Päätin aloittaa maratonin jatkamalla Gierin Liittoa, olen siinä sivulla 115. Olen kyllä pitänyt Gierin Unien kirjat -trilogiasta. Gierin kirjoitustyyli on mukava ja huumori uppoaa minuun.

Klo 15.00

Kolme tuntia luettu suhteellisen aktiivisesti. Yllätyin omasta keskittymiskyvystäni, jonka luulin olevan pitkällä matkalla, kun pystyin lukemaan pienestä hälinästä huolimatta. Mukavasti olen päässyt alkuun, lukenut Liittoa 110 sivua. Vähän reilu 36 sivua tunnissa, mikä on aikalailla minun normaali (hidas) lukutahtini. Nyt pienen tauon paikka ja sitten mietin jatkanko vielä Liittoa vai kokeilenko jotakin muuta. Luultavasti jatkan Gierin parissa, kun olen päässyt hyvään vauhtiin.

Klo 18.10

Kuutisen tuntia maratonia takana ja minulla on mennyt paremmin kuin osasin odottaa. Olen saanut luettua Liittoa 200 sivua, jäljellä on enää noin 70 sivua, joten luultavasti saan kirjan päätökseen maratonin aikana. Jospa kerkeäisin tässä vielä lukea muutakin kirjaa tai kirjoja maratonin aikana. Katsotaan, katsotaan! :)

Klo 20.45

Liitto luettu ja hyvä oli! :) Seuraavaksi saunatauko ja sitten voisi jatkaa seuraavalla kirjalla. En vain vielä tiedä millä. Mutta olen jo hyvin iloinen saavutuksestani: yksi kirja päätökseen ja sivuja luettu 272!

Klo 23.40

Jatkoin lukemista aloittamalla Parkkisen Onnenpoika ja pelienkeli -kirjaa. Luin sitä yhden luvun verran. Ei se oikein lähtenyt käyntiin eikä tullut fiilistä lukea sitä enempää. Niinpä jatkoin Morganin The 100 -kirjaa, kun talo vähän hiljeni lasten mennessä nukkumaan. Olen ihan iloinen tämän päivän lukusaldosta. Saatan lukea vielä pätkän verran ennen nukkumaan menoa, saa nähdä. Huomiselle tuli kuitenkin yllätysreissu, joten saa nähdä ehdinko aamulla lukemaan enää yhtään mitään.

11.7.2016 klo 9.10

Tunti sitten heräilty ja kohta lähdetään ostosreissulle. Automatkalla ehkä pystyn lukemaan pätkän matkaa. Päätin sinne ottaa Rowlingin Harry Potterin mukaan. Mieleni on tehnyt katsoa elokuvat pitkästä aikaa, mutta olen todennut, että nyt olisi myös hyvä sauma lukea kirjat, kun en muista elokuvien tapahtumista paljoakaan. Maraton päättyy klo 12.00, mutta silloin en pääse blogia päivittämään, joten päivitän maratonin lopullisen tilanteen myöhemmin tänään. :) 

Klo 18.50

Ostosreissulta kotiuduttu vihdoin. Ei minun autossa tullut sitten luettuakaan, joten lopullinen maratonin luettujen sivujen määrä jäi 317. Mutta itse olen enemmän kuin tyytyväinen lopputulokseen :) Sain sentään yhden kesken olleen kirjan luettua ja toista jatkettua, kolmannen aloitettua. Mukavaa oli, voisin joskus ottaa uusiksikin.

Maratonilla luettua:

  • Kerstin Gier: Liitto (272 s.)
  • Jukka Parkkinen: Onnenpoika ja pelienkeli (14 s.)
  • Kass Morgan: The 100 (31 s.)
  • Luetut sivut yhteensä: 317 s.

tiistai 28. kesäkuuta 2016

John Green: Teoria Katherinesta

Kirja: Teoria Katherinesta
Kirjailija: John Green (suom. Helene Bützow)
Kustantaja: WSOY
Julkaisuvuosi: 2006 (suom. 2016)
Sivuja: 328

Colin Singleton on entinen ihmelapsi, joka haluaisi olla merkittävä. Hän on lukenut 400 sivua päivässä seitsenvuotiaasta asti, puhuu sujuvasti yhtätoista kieltä, suhtautuu intohimoisesti anagrammeihin ja seurustelee vain Katherine-nimisten tyttöjen kanssa. Yhdeksästoista Katherine on juuri jättänyt hänet.

Sydän säpäleinä Colin lähtee parhaan (ja ainoan) ystävänsä Hassanin kanssa roadtripille keskilänteen. Matkan ytimeksi muodostuu arkkiherttua Franz Ferdinandin hauta, rakkaussuhteiden ennustettavuutta tutkivan matemaattisen kaavan kehittely - sekä tyttö, jonka nimi ei ole Katherine.

* * *

Teoria Katherinesta oli toinen lukemani John Greenin kirja. Alkuun minua mietitytti, onko tämä suhteellisen samanlainen kuin Arvoitus nimeltä Margo, takakansi kun enteili roadtripiä. Ilokseni huomasin kuitenkin, että tämän kirjan roadtripissä itse matkan tekeminen oli lyhyt osa kirjaa, kun taas Margossa se kesti varmaan puolet kirjasta.

Kahden kirjan perusteella voin kuitenkin sanoa, että tykkään Greenin kirjoitustyylistä: se on humoristinen ja kevyt. Kirjan lukee nopeassa tahdissa helppolukuisuutensa vuoksi, mikä minulle oli tällä hetkellä suuren plussan arvoinen, koska olen loppukeväästä asti kärsinyt lukujumista, enkä ole siksi kovinkaan montaa kirjaa saanut päätökseen. Nyt luulen, että olen selättämässä jumia, toivottavasti ainakin!

Takaisin kirjaan. Päähenkilö Colin on poikkeuslahjakkuus, jolla ei ole kuin yksi ystävä ja hän haluaa koko ajan oppia uutta sekä tehdä jotakin merkittävää. Harvoin tunnen samastuvani hahmoihin, enemmänkin samastun heidän kokemiinsa tilanteisiin empatiakykyni takia (erään henkilön mukaan tämän vuoksi olen patologinen kyynikko...), mutta Colinin kohdalla koin pientä samastumista. Olen ollut ahkera opiskelija peruskoulu- ja lukioaikoina, halusin oppia uutta, mutta nyt sekin on hiipunut. Lisäksi olen itsekin ajatellut, että haluaisin tehdä jotakin merkittävää, jättää jotakin jälkeeni. Lähinnä tällä hetkellä haluaisin kirjoittaa kirjan, mutta se vaatisi kirjoittamista, enkä ole sitä onnistunut vielä aloittamaan. Kirjan lopussa kuitenkin Colin pohti uuden ystävänsä Lindseyn kanssa merkittävyyttä ja elämän suuria asioita. Kirjassa oli ihan hyviä oivalluksia, joita minäkin jäin miettimään jälkeenpäin.

Tykkään kyllä Greenin kirjoista ja aion perehtyä muihinkin suomennettuihin teoksiin. Kesälukemisena varsinkin tämä toimi oikein hyvin. Monet ovat valitelleet sitä, että putkeen luettuna Greenin kirjojen samankaltaisuus alkaa kyllästyttämään, mutta minä en kokenut samaa, koska Arvoitus nimeltä Margon lukemisesta on noin vuosi.

Voin suositella Teoria Katherinesta -kirjaa, jos kaipaa mukavan kirjan, joka on kevyt lukea (niin fyysisesti kuin muutenkin) sekä helppo- ja nopealukuinen. Jos matikkaa ei voi sietää, silloin en suosittele, koska kirjassa kehitellään matemaattista teoriaa ja sisältää siksi graafisia esityksiä että laskukaavoja. Mutta minusta se vain toi kirjaan mielenkiintoisen lisän.

Arvosana: