tiistai 28. kesäkuuta 2016

John Green: Teoria Katherinesta

Kirja: Teoria Katherinesta
Kirjailija: John Green (suom. Helene Bützow)
Kustantaja: WSOY
Julkaisuvuosi: 2006 (suom. 2016)
Sivuja: 328

Colin Singleton on entinen ihmelapsi, joka haluaisi olla merkittävä. Hän on lukenut 400 sivua päivässä seitsenvuotiaasta asti, puhuu sujuvasti yhtätoista kieltä, suhtautuu intohimoisesti anagrammeihin ja seurustelee vain Katherine-nimisten tyttöjen kanssa. Yhdeksästoista Katherine on juuri jättänyt hänet.

Sydän säpäleinä Colin lähtee parhaan (ja ainoan) ystävänsä Hassanin kanssa roadtripille keskilänteen. Matkan ytimeksi muodostuu arkkiherttua Franz Ferdinandin hauta, rakkaussuhteiden ennustettavuutta tutkivan matemaattisen kaavan kehittely - sekä tyttö, jonka nimi ei ole Katherine.

* * *

Teoria Katherinesta oli toinen lukemani John Greenin kirja. Alkuun minua mietitytti, onko tämä suhteellisen samanlainen kuin Arvoitus nimeltä Margo, takakansi kun enteili roadtripiä. Ilokseni huomasin kuitenkin, että tämän kirjan roadtripissä itse matkan tekeminen oli lyhyt osa kirjaa, kun taas Margossa se kesti varmaan puolet kirjasta.

Kahden kirjan perusteella voin kuitenkin sanoa, että tykkään Greenin kirjoitustyylistä: se on humoristinen ja kevyt. Kirjan lukee nopeassa tahdissa helppolukuisuutensa vuoksi, mikä minulle oli tällä hetkellä suuren plussan arvoinen, koska olen loppukeväästä asti kärsinyt lukujumista, enkä ole siksi kovinkaan montaa kirjaa saanut päätökseen. Nyt luulen, että olen selättämässä jumia, toivottavasti ainakin!

Takaisin kirjaan. Päähenkilö Colin on poikkeuslahjakkuus, jolla ei ole kuin yksi ystävä ja hän haluaa koko ajan oppia uutta sekä tehdä jotakin merkittävää. Harvoin tunnen samastuvani hahmoihin, enemmänkin samastun heidän kokemiinsa tilanteisiin empatiakykyni takia (erään henkilön mukaan tämän vuoksi olen patologinen kyynikko...), mutta Colinin kohdalla koin pientä samastumista. Olen ollut ahkera opiskelija peruskoulu- ja lukioaikoina, halusin oppia uutta, mutta nyt sekin on hiipunut. Lisäksi olen itsekin ajatellut, että haluaisin tehdä jotakin merkittävää, jättää jotakin jälkeeni. Lähinnä tällä hetkellä haluaisin kirjoittaa kirjan, mutta se vaatisi kirjoittamista, enkä ole sitä onnistunut vielä aloittamaan. Kirjan lopussa kuitenkin Colin pohti uuden ystävänsä Lindseyn kanssa merkittävyyttä ja elämän suuria asioita. Kirjassa oli ihan hyviä oivalluksia, joita minäkin jäin miettimään jälkeenpäin.

Tykkään kyllä Greenin kirjoista ja aion perehtyä muihinkin suomennettuihin teoksiin. Kesälukemisena varsinkin tämä toimi oikein hyvin. Monet ovat valitelleet sitä, että putkeen luettuna Greenin kirjojen samankaltaisuus alkaa kyllästyttämään, mutta minä en kokenut samaa, koska Arvoitus nimeltä Margon lukemisesta on noin vuosi.

Voin suositella Teoria Katherinesta -kirjaa, jos kaipaa mukavan kirjan, joka on kevyt lukea (niin fyysisesti kuin muutenkin) sekä helppo- ja nopealukuinen. Jos matikkaa ei voi sietää, silloin en suosittele, koska kirjassa kehitellään matemaattista teoriaa ja sisältää siksi graafisia esityksiä että laskukaavoja. Mutta minusta se vain toi kirjaan mielenkiintoisen lisän.

Arvosana:

keskiviikko 8. kesäkuuta 2016

Ella Kanninen: Ellan Toscana - kyläelämää Italiassa

Kirja: Ellan Toscana - kyläelämää Italiassa
Kirjailija: Ella Kanninen, valokuvat Ofer Amir
Kustantaja: Tammi
Julkaisuvuosi: 2016
Sivuja: 208

Ellan Toscana on täynnä lumoavia maisemia, pikkukylän elämää ja sympaattisia ihmisiä - sekä tietenkin nautinnollisia ruokia. 

Ella Kanninen on toimittaja ja monista tv-ohjelmista tuttu juontaja. 15 vuotta sitten hän lähti Italiaan kielikurssille. Siitä alkoi seikkailu, joka jatkuu edelleen. Kirjan upeat kuvat on ottanut Ellan hyvä ystävä, valokuvaaja Ofer Amir.


* * *

Laitoin Ella Kannisen kirjaan varauksen melko spontaanisti, enkä oikeastaan edes tiedä miksi. Aikaisemmin en ole ollut hirveän kiinnostunut Italiasta, enemmän kiinnostukseni on suuntautunut Espanjaan ja Kreikkaan, mutta viime aikoina on alkanut pieni kiinnostuksen poikanen heräämään. Ellan kirja tuli jossakin Internetin syövereissä minua vastaan, jolloin ajattelin, että tuon voisi ehkä lukea. Ja sitten olinkin jo laittanut kirjaan varauksen.

Aloin lukea kirjaa enemmän siltä kannalta, että pääsen tutustumaan Italian maaseutuun ja kyläelämään sekä näkisin upeita valokuvia, enkä hyvien ruokareseptien toivossa. Olen maailman huonoin kokki, enkä oikein tykkää ruuanlaitosta, joten en kirjan lukemisen aikana kokeillut yhtäkään reseptiä. Lisäksi suurin osa vaikutti minun taidoilleni liian vaativilta. Muutamia pastareseptejä voisin harkita kuitenkin kokeilevani.

Kirjassaan Ella kertoo, miten hän päätyi asumaan Firenzen lähelle maaseudulle perheensä kanssa ja minkälaista oli sopeutua pienen kylän elämään Italiassa tuntematta ketään. Kirjasta sai sellaisen kuvan, että italialaisiin on helppo tutustua ja läheisiä ystäviä löytyy helposti, jotka auttavat hädän tullessa.

Luvut olivat hyvin jaoteltu ja niitä oli mukava lukea. Teksti soljui eteenpäin. Lukiessa huomasin, että minut vallitsi rauhallinen tunne. Matkakuumeeni kasvoi ja nyt haluaisin joskus matkustaa Italian maaseudulle, kokea ainakin torikulttuurin ja nähdä kauniita maisemia. Olisin toivonut kirjassa olevan hieman enemmän maisemakuvia. Valokuvat olivat kyllä hienoja ja todella yksityiskohtaisia.

Ellan Toscana on hyvän mielen kesäkirja.

Suosittelen kirjaa Italialaisista perinneresepteistä ja kyläkulttuurista kiinnostuneille.

Arvosana:

sunnuntai 5. kesäkuuta 2016

Uusi kirjablogi

Olen Mira, 23-vuotias kirjasto- ja tietopalvelualan opiskelija. Kirjat ovat olleet aina lähellä sydäntäni ja siksi päätin perustaa taas uuden kirjablogin, vaikka edelliset ovatkin pääasiassa kuihtuneet kasaan heti alkumetreillä. En voi siis luvata, että tämänkään blogin elämä olisi kovin pitkä, mutta katsotaan.

En koe, että minulla välttämättä olisi kirjoista hirveästi sanottavaa tai painavia mielipiteitä. Lähinnä itseäni varten tämän blogin perustin, jotta tulisi pidettyä edes jonkinlaista kirjallista lukupäiväkirjaa ja mietittyä vähän mitä on juuri lukenut ja miksi. Perfektionistiluonteeni takia pyrin kirjoittamaan kaikista vapaaehtoisesti lukemistani kirjoista jotakin, mutta en halua ottaa tästä blogista ja kirjoittamisesta niin suurta stressiä, että se veisi lukuinnon kokonaan pois.

Lukijana olen aikalailla kaikkiruokainen. Yritän tulevan ammattini vuoksi lukeakin monipuolisesti, vaikka usein kangistun kaavoihini ja luen nuorten tai nuorten aikuisten fantasiakirjallisuutta. Se on selkeästi lempigenreni ja luen sitä mieluiten. Viime aikoina olen kuitenkin lukenut paljon myös lastenkirjoja, koska silläkin saralla julkaistaan ja on julkaistu mieletön määrä hyvää kirjallisuutta ihan aikuiseen makuunkin. Aikuisten kaunokirjallisuus on jäänyt vähän heitteille, mutta katsotaan mitä siltä osastolta tulee luettua.

Luen melko hitaasti, joten postauksia ei ole odotettavissa edes kerran viikossa. Hyvä jos kerran kuukaudessakaan lukujumin sattuessa päälle. Pääasiassa luen suomennettua kirjallisuutta, koska lukupolitiikkani on sellainen, että luen kirjan suomeksi, koska sen eteen suomentaja on nähnyt vaivaa. Jos kirjaa ei ole saatavilla suomeksi vielä, voin sen lukea englanniksi, mutta tällä hetkellä englanniksi olen elämäni aikana lukenut yhden kirjan kokonaan ja toinen kesken. Toki haluan silläkin saralla petrata, koska englanniksi lukeminen helpottuu vain lukemalla.

Blogin nimi tulee ihan siitä, että minulla on lukemista loputtomasti ja lukulistani jatkuu loputtomiin. Mutta tämä blogi tuskin jatkuu loputtomasti! :D