sunnuntai 23. lokakuuta 2016

Nadja Sumanen: Rambo

Kirja: Rambo
Kirjailija: Nadja Sumanen
Kustantaja: Otava
Julkaisuvuosi: 2015
Sivuja: 238

Tunsinko olevani erilainen? En tuntenut. Minä olin. Siksi kai koulu meni niin kuin se meni. En pysynyt penkillä vaan pyrin valumaan sen alle. Jos olisin voinut valita, olisin halunnut olla perusjamppa, jonka nimi oli Joni.

Kasiluokan lyhytpinnaiseen poikaan on lyöty jo monta leimaa. Mutta Rambo ei ole luovuttaja. Hän on päättänyt pysäyttää ilmastonmuutoksen, tehdä käsilläroikkumisen maailmanennätyksen ja nähdä äidin nousevan masennuksen suosta.

Aamu-uinti. Aamupala. Makaronilaatikko. Kello kolmen pullakahvit. Paratiisi on lähempänä kuin Rambo osaa uneksiakaan. Kesäiset viikot äidin poikaystävän Rotan kesäpaikassa tuovat elämään välittäviä aikuisia. Ja tytön nimeltä Liina.

* * *

Aloitin tosiaan tänä syksynä lasten- ja nuortenkirjallisuuden lukupiirissä käymisen ja ensimmäistä kertaa varten piti lukea Nadja Sumasen Rambo. Ihan en saanut kirjaa luettua kokonaan piiriin mennessäni. Pääsin noin puoleen väliin suuren lukujumini takia. Mutta onneksi se ei haitannut asiaa.

Rambo on ihan hyvä kirja, mutta lukupiirin jälkeen tämän kirjan lukeminen tökkäisi minulla aika pahasti ja oli monta viikkoa etten koskenutkaan kirjaan. Jatkaminen oli vaikeaa ja lopulta kirjan loppuun lukeminen tuntui pakonomaiselta, mutta en silti halunnut jättää sitä kesken.

Alkuun minulla oli ongelmia Rambon iän kanssa. Hän siis pääsi kirjan alussa kahdeksannelta luokalta ja oli siis 14-vuotias, mutta minusta tuntui puoleen väliin asti, että Rambo olisi ollut paljon nuorempi. Lukupiirissäkin asiasta puhuttiin, mutta muut eivät oikein ymmärtäneet tunnettani. Ymmärrän kyllä miksi, koska myöhemmin minulle alkoi tulla fiilis, että kyllä Rambo sittenkin on teini-ikäinen, alkuun hän vain tuntui paljon nuoremmalta, ehkä 10-vuotiaalta.

En usko, että olisin kirjaan tarttunut ilman lukupiiriä, vaikka minua kyllä Finlandia Junior -voittajat yleensä kiinnostavatkin. Vaikka lukujumista ja hitaasta loppuun saattamisesta huolimatta olen iloinen, että kirjaan tartuin. Esikoisromaaniksi tämä on oikein hyvä kirja, teksti oli sujuvaa ja mukavaa lukea. Lukupiirissäkin tuli esille, että ilmeisesti nykyään kirjoitetaan aika vähän ongelmarealismia, joten on ihan hyvä saada ajankohtaisia sen genren edustajia. Minä en asiaan oikein osaa ottaa kantaa, kun en hirveästi kiinnitä huomiota realistisen kirjallisuuden julkaisuun, vaan kallistun enemmän fantasian ja scifin puolelle. Mutta on aina silloin tällöin virkistävää lukea realismiakin.

Arvosana:

keskiviikko 19. lokakuuta 2016

Kirjahankinnat, osa 3: Valinta & Viettelys

Edellisessä kirjahankinnat-postauksessa mietin milloinka seuraava kerran esittelen kirjahankintoja. Tässä se tulee nyt pikemmin kuin arvasinkaan!

Sain ihanalta ystävältäni synttärilahjaksi Kiera Cassin Valinta-kirjan, joka aloittaa saman nimisen sarjankin. Hän on itse kirjan lukenut ja pitää siitä kovasti. Meillä on myös todella samanlainen maku kirjojen suhteen, joten uskon, että itsekin saatan kirjasta tykätä kovasti. Toivottavasti ainakin!

Synttäreideni aikaan Etelä-Pohjanmaan Info-kirjakaupoissa alkoi syyskarkelot, jolloin sai valitsemansa kirjan puoleen hintaan. Kävin sitten kurkkimassa valikoimaa, ajatuksena ostaa siskonpojalleni synttärilahja, mutta tarttuihan sieltä itsellekin jotain mukaan. Maggie Stiefvaterin Väristys-sarjasta olen lukenut varmasti ensimmäisen osan ja todennäköisesti myös toisen (ainakin goodreads niin väittää), mutta en kyllä siitä muista yhtään mitään. Trilogian kolmannen osan, Ikuisuuden, olen joskus ostanut alennusmyynnistä, joten nyt kun löytyi sarjan itsenäinen jatko-osa halvalla, tarttui se mukaani. Tämän kirjan sain puoleen hintaan, joten neljä euroa ei tehnyt kovin suurta lovea opiskelijabudjettiini.

Toivottavasti pääsisin näiden kirjojen pariin pian, mutta ensin täytyy saada oppari ja muut koulujutut valmiiksi!

lauantai 15. lokakuuta 2016

Liebster Award -tunnustus

Sain tämän Liebster Award -tunnustuksen Niinalta jo aikoja sitten elokuussa, kiitoksia! Päätin vastailla Niinan kysymyksiin, mutta tällä kertaa en laita tunnustusta eteenpäin, kun ei minulla ole haastettavia. Jos joku haluaa kuitenkin täältä napata tunnustuksen, edellisestä postauksesta voi napata minun kysymykseni.



Säännöt:

1. Kiitä tunnustuksen antajaa ja linkkaa hänen bloginsa postaukseesi.
2. Laita tunnustuksen logo esille blogiisi.
3. Vastaa tunnustuksen antajan esittämään 11 kysymykseen.
4. Nimeä 5-11 blogia, jotka mielestäsi ansaitsevat tunnustuksen (ja joilla on alle 200 lukijaa).
5. Laadi 11 kysymystä, joihin listaamasi bloggaajat puolestaan vastaavat.
6. Lisää tunnustuksen säännöt postaukseen.
7. Ilmoita listaamillesi bloggaajille tunnustuksesta ja linkkaa oma postauksesi heille, jotta he tietävät mistä on kyse.

Vastaukset kysymyksiin:

1. Onko sinulla suomalaista suosikkikirjailijaa?
Elina Rouhiainen, Salla Simukka ja Annukka Salama. Heidän kirjojen myötä kynnykseni lukea kotimaista nuortenkirjallisuutta laski. Ja ylipäätään olen lukenut enemmän kotimaista kirjallisuutta, kun heidän kirjoihin uskalsin tarttua.

2. Kirja vai siitä tehty elokuva/tv-sarja? Kerro myös paras kirjan pohjalta tehty adaptaatio.
Yleensä sanon, että kirja on parempi kuin elokuva, mutta tykkään myös katsoa paljon elokuvia ja sarjoja. Johonkin aikaisempaan haasteeseen vastasin, että Veren vangit -elokuva on parempi kuin kirja. Vaikka ei sekään elokuva ole mikään menestysteos, mutta mieluummin katsoisin sen uudelleen kuin lukisin kirjan.

3. Käytätkö Goodreadsia?
Käytän.

4. Kenen kirjailijan teoksia et missään nimessä tahdo lukea? Miksi?
Alexandra Salmelan ja Katja Ketun. Salmelalta olen lukenut 27 eli kuolema tekee taiteilijan, enkä pitänyt siitä, joten minulla ei ole mitään mielenkiintoa lukea hänen tulevia teoksiaankaan. Ketun Kätilöä yritin lukea pari kuukautta toissa kesänä, mutta en edennyt pitkälle, eikä sen jälkeen ole ollut mielenkiintoa yrittää lukea häneltäkään mitään.

5. Jos voisit soittaa puhelun kenelle tahansa kirjailijalle, elävälle tai kuolleelle, kenelle soittaisit?
Onpa vaikea kysymys. Ensinnäkään en tiedä, mistä puhuisin heille. Mutta ehkä voisin soittaa Annukka Salamalle tai Elina Rouhiaiselle. Minulle kyllä oikeastaan kävisi kuka tahansa kirjailija.

6. Mikä kirja jokaisen tulisi lukea?
Vaikealla linjalla jatketaan. Tähän voisin ehkä vastata Britta Teckentrupin kuvakirjan Muistojen puu. Se teki minuun vaikutuksen ja oli ihana kirja vaikeasta aiheesta.

7. Käytätkö kirjanmerkkejä? Millainen on suosikkisi?
Käytän. Yleensä kirjanmerkkinäni on lainauskuitti tai mikä tahansa paperinpala tai jopa pompula. Muta minulla on myös kunnollisia kirjanmerkkejä, jotka yritän aina vaihtaa tilalle. Suosikkini on joskus kauan äidiltäni tuliaisiksi saamani lukutoukka, jolta on jo toinen sarvi poikki. Sillä on vain tunnearvoa eniten.



8. Kenen kirjallisuuden hahmon kanssa voisit kuvitella olevasi parisuhteessa?
Hmm. Ehkä Peeta Mellark Nälkäpeleistä.

9. Listaa kolme teosta, jotka ovat omat kirjahyllysi aarteita.
Kerron teossarjoja: Salaman Faunoidit, Rouhiaisen Susiraja ja Rowlingin Potterit. Ja paljon, paljon muita mutta nämä nyt tuli ensimmäisinä mieleen.

10. Aiotko lukea kahdeksannen Potter-tarinan, Harry Potter and the Cursed Child alkuperäiskielellä tai käännöksenä?
Luultavasti käännöksenä sitten kun saan Potter-sarjan muuten luettua.

11. Onko sinulla suosikkisitaattia? Mistä kirjasta se löytyy?
En usko, että on. Nyt ei ainakaan tule mieleen.

maanantai 10. lokakuuta 2016

Kirjahankinnat, osa 2: Vainuttu

Viimeksi kirjahankinnat-postauksessa kerroin hankkineeni Elina Rouhiaisen Susiraja-sarjan ensimmäisen osan ja aikovani hankkia vielä itseltäni puuttuvan viimeisen osan Vainutun. Nyt se sitten on saapunut kirjaperheeseeni ja täydentämään Susiraja-sarjani.

Muutama viikko sitten Rouhiainen twiittasi, että Vainutun painos on loppuunmyyty ja sitä löytyy ehkä enää vain kivijalkakaupoista. Siitäkös pieni paniikki iski, kun en halunnut, että sarja jäisi minun omistuksessani vajavaiseksi.

Onneksi synttärini ovat lähellä (itse asiassa huomenna, heh!), joten päätin kysyä isältäni ostaisiko hän sen minulle synttärilahjaksi ja hän lupasi. Kävin sitten katsomassa paikallisen Suomalaisen kirjakaupan reilu viikko sitten ja siellä oli enää kaksi kappaletta kirjaa jäljellä. Niinpä kotiutin toisen niistä eikä tarvitse enää minun osaltani murehtia sarjan täydentämisestä. Olen onnellinen!

Minun kohdallani yleensä kirja- ja elokuvalahjat ovat nappivalinta. Riskinä toki on, että vahingossa voi ostaa sellaisen, joka minulla jo on, Olenkin tehnyt ostoslistan/lahjalistan, jolla on kirjoja ja elokuvia, jotka haluan hankkia hyllyyni. Sukulaiset onneksi tietävät tästä ja kyselevät listaa äidiltäni. Siksi usein joululahjanikin ovat kirja- ja elokuvapainotteisia.

Usein kuulee sanottavan, että kannattaa sijoittaa mieluummin kokemuksiin kuin materiaan, mikä on varmasti totta, mutta ainakin omalla kohdallani tulen onnelliseksi, kun sijoitan vähäiset opiskelijabudjetin rahani hyviin kirjoihin, jotka voi lukea uudelleen ja uudelleen. Myönnän potevani materialismionnellisuutta tällaisissa tilanteissa ja nautin siitä! :)

Seuraava hankinta onkin sitten jo toiselta kirjailijalta, kun nyt on kaksi viimeisintä ollut Rouhiaiselta. Mutta katsotaan milloin seuraava uusi kirja saapuu kätösiini. :)

lauantai 8. lokakuuta 2016

Sari Peltoniemi: Taivazalan joutsen

Kirja: Taivazalan joutsen
Kirjailija: Sari Peltoniemi
Kuvitus: Laura Haapamäki
Sarja: Avaimenkantaja #1
Kustantaja: Tammi
Julkaisuvuosi: 2016
Sivuja: 236

Eräänä elokuun päivänä Kielisen kylän taivaalle ilmestyi merkillinen lintuparvi. Parvi kuljetti mukanaan koria, jossa matkusti Opri koiriensa Fanelin ja Fonarin sekä taivaskissa Natalian kanssa. Opri oli tullut Taivazalasta Kieliseen etsimään poikaansa. Miranda alkaa ystäviensä Veeran ja Olavin kanssa selvittää, mikä Taivazala oikein on ja kuka on ryöstänyt Oprin pojan. Miksi hänet on ryöstetty Kieliseen? Ja mistä johtuu, että rehtori muuttuu yhä vihaisemmaksi ja sulkeutuu usein koulun tornikamariin? Mikä sairastuttaa Kielisen lapset?

Mirandan, Veeran ja Olavin kesä huipentuu hurjaan seikkailuun, joka muuttaa heidän elämänsä ja käsityksensä niin Kielisestä kuin sen asukkaistakin: Kielisestä on ikiaikaisia yhteyksiä muihin maailmoihin ja kylässä asuu avaimenkantaja, joka voi liikkua maailmojen välillä.

* * *

Luin Sari Peltoniemin Taivazalan joutsenen lasten- ja nuortenkirjallisuuden lukupiirin toiseen tapaamiskertaan. Ensimmäisen tapaamiskerran kirjaa en ole saanut vieläkään päätökseen, vaikka se nyt lukupiirissä onkin jo käsitelty, mutta siitä sitten myöhemmin. On kyllä mukavaa, kun on jokin lukupiiri johon osallistua ja mikä kiinnostaakin. En tosiaan koskaan aiemmin ole lukupiireihin osallistunut ellei koulun kurssien lukupiirijuttuja lasketa.

Mutta itse käsiteltävään kirjaan. Taivazalan joutsenesta minulla ei oikein ollut minkäänlaisia ennakko-odotuksia. En sitä ollut ajatellut lukea aiemmin, mutta nyt lukupiirikirjaksi valikoituneena ei minulla mitään sen lukemista vastaankaan ollut. Aiemmin olen Peltoniemeltä lukenut Kukka Kaalisia (joka sekin sarja vielä kesken) ja niistä ihan pitänytkin.

Tämän kirjan alun ongelmana oli se, että kirjastossa (josta tämän siis lainasin) tämä on sijoitettu nuortenosastolle, minkä vuoksi mielessäni oli, että on kyseessä ihan kunnon nuortenkirja. Kun aloin lukea kirjaa, ajattelin, että onpa tämä kieli nyt jotenkin naiivia kun kyseessä on nuoret. Lukupiirikaverin kanssa asiasta jutellessa todettiin että hänen kirjansa on sijoitettu lastenosastolle, mikä sitten muutti minullakin käsityksiä. Olin itse ajatellutkin, että tämä sopisi paremmin ehkä lastenosastolle, toki tämä on hyvä varhaisnuorillekin. Nämä ikäasiat kun on aina hieman hankalia pohdittavia kirjojen sijoittamisen suhteen.

Mutta alkuun päästessäni lukeminen alkoi sujua. Luvut ovat todella lyhyitä, joka ei minua haitannut. Päin vastoin, kun ajattelin, että luen vielä yhden luvun niin hetken kuluttua huomasin lukeneeni 30 sivua ja monen monta lukua eteen päin.

Juonestakin ihan tykkäsin. Hirveästi ei kysymyksiä minulle jäänyt, eli aukkoja ei tullut vastaan tai en niitä ainakaan muista. Kirjan aikana oli mukava arvuutella, kuka on ryöstänyt Oprin pojan ja mihin hänet on piilotettu. Loppuratkaisu yllätti, vaikka lukija saakin tarvittavat tiedot sen ratkaisemiseen.

Seuraavia osia, Allmaan vaskitsaa ja Vattenporin simpukkaa, odotan kyllä ja aion lukeakin. Ei tämä suosikkikirjojeni joukkoon nouse, mutta tämä oli oikein mukava ja helppo kirja lukea. Tämä kirja oli selvästi Mirandan kirja, joten seuraavien osien voisi kuvitella ihan kansikuvienkin perusteella olevan Veeran ja Olavin kirjoja.



Tätä voisin suositella varhaisnuorille, ehkä 9-13-vuotiaille, jotka eivät ole fantasiaa lukeneet ja haluavat kevyen ja helpon aloituksen sen genren pariin. Tämä nimenomaan sijoittuu realistiseen maailmaan, jossa on pieniä fantasiaelementtejä eikä satoja hahmoja muistettavana.

Arvosana: