sunnuntai 23. lokakuuta 2016

Nadja Sumanen: Rambo

Kirja: Rambo
Kirjailija: Nadja Sumanen
Kustantaja: Otava
Julkaisuvuosi: 2015
Sivuja: 238

Tunsinko olevani erilainen? En tuntenut. Minä olin. Siksi kai koulu meni niin kuin se meni. En pysynyt penkillä vaan pyrin valumaan sen alle. Jos olisin voinut valita, olisin halunnut olla perusjamppa, jonka nimi oli Joni.

Kasiluokan lyhytpinnaiseen poikaan on lyöty jo monta leimaa. Mutta Rambo ei ole luovuttaja. Hän on päättänyt pysäyttää ilmastonmuutoksen, tehdä käsilläroikkumisen maailmanennätyksen ja nähdä äidin nousevan masennuksen suosta.

Aamu-uinti. Aamupala. Makaronilaatikko. Kello kolmen pullakahvit. Paratiisi on lähempänä kuin Rambo osaa uneksiakaan. Kesäiset viikot äidin poikaystävän Rotan kesäpaikassa tuovat elämään välittäviä aikuisia. Ja tytön nimeltä Liina.

* * *

Aloitin tosiaan tänä syksynä lasten- ja nuortenkirjallisuuden lukupiirissä käymisen ja ensimmäistä kertaa varten piti lukea Nadja Sumasen Rambo. Ihan en saanut kirjaa luettua kokonaan piiriin mennessäni. Pääsin noin puoleen väliin suuren lukujumini takia. Mutta onneksi se ei haitannut asiaa.

Rambo on ihan hyvä kirja, mutta lukupiirin jälkeen tämän kirjan lukeminen tökkäisi minulla aika pahasti ja oli monta viikkoa etten koskenutkaan kirjaan. Jatkaminen oli vaikeaa ja lopulta kirjan loppuun lukeminen tuntui pakonomaiselta, mutta en silti halunnut jättää sitä kesken.

Alkuun minulla oli ongelmia Rambon iän kanssa. Hän siis pääsi kirjan alussa kahdeksannelta luokalta ja oli siis 14-vuotias, mutta minusta tuntui puoleen väliin asti, että Rambo olisi ollut paljon nuorempi. Lukupiirissäkin asiasta puhuttiin, mutta muut eivät oikein ymmärtäneet tunnettani. Ymmärrän kyllä miksi, koska myöhemmin minulle alkoi tulla fiilis, että kyllä Rambo sittenkin on teini-ikäinen, alkuun hän vain tuntui paljon nuoremmalta, ehkä 10-vuotiaalta.

En usko, että olisin kirjaan tarttunut ilman lukupiiriä, vaikka minua kyllä Finlandia Junior -voittajat yleensä kiinnostavatkin. Vaikka lukujumista ja hitaasta loppuun saattamisesta huolimatta olen iloinen, että kirjaan tartuin. Esikoisromaaniksi tämä on oikein hyvä kirja, teksti oli sujuvaa ja mukavaa lukea. Lukupiirissäkin tuli esille, että ilmeisesti nykyään kirjoitetaan aika vähän ongelmarealismia, joten on ihan hyvä saada ajankohtaisia sen genren edustajia. Minä en asiaan oikein osaa ottaa kantaa, kun en hirveästi kiinnitä huomiota realistisen kirjallisuuden julkaisuun, vaan kallistun enemmän fantasian ja scifin puolelle. Mutta on aina silloin tällöin virkistävää lukea realismiakin.

Arvosana:

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti