lauantai 8. lokakuuta 2016

Sari Peltoniemi: Taivazalan joutsen

Kirja: Taivazalan joutsen
Kirjailija: Sari Peltoniemi
Kuvitus: Laura Haapamäki
Sarja: Avaimenkantaja #1
Kustantaja: Tammi
Julkaisuvuosi: 2016
Sivuja: 236

Eräänä elokuun päivänä Kielisen kylän taivaalle ilmestyi merkillinen lintuparvi. Parvi kuljetti mukanaan koria, jossa matkusti Opri koiriensa Fanelin ja Fonarin sekä taivaskissa Natalian kanssa. Opri oli tullut Taivazalasta Kieliseen etsimään poikaansa. Miranda alkaa ystäviensä Veeran ja Olavin kanssa selvittää, mikä Taivazala oikein on ja kuka on ryöstänyt Oprin pojan. Miksi hänet on ryöstetty Kieliseen? Ja mistä johtuu, että rehtori muuttuu yhä vihaisemmaksi ja sulkeutuu usein koulun tornikamariin? Mikä sairastuttaa Kielisen lapset?

Mirandan, Veeran ja Olavin kesä huipentuu hurjaan seikkailuun, joka muuttaa heidän elämänsä ja käsityksensä niin Kielisestä kuin sen asukkaistakin: Kielisestä on ikiaikaisia yhteyksiä muihin maailmoihin ja kylässä asuu avaimenkantaja, joka voi liikkua maailmojen välillä.

* * *

Luin Sari Peltoniemin Taivazalan joutsenen lasten- ja nuortenkirjallisuuden lukupiirin toiseen tapaamiskertaan. Ensimmäisen tapaamiskerran kirjaa en ole saanut vieläkään päätökseen, vaikka se nyt lukupiirissä onkin jo käsitelty, mutta siitä sitten myöhemmin. On kyllä mukavaa, kun on jokin lukupiiri johon osallistua ja mikä kiinnostaakin. En tosiaan koskaan aiemmin ole lukupiireihin osallistunut ellei koulun kurssien lukupiirijuttuja lasketa.

Mutta itse käsiteltävään kirjaan. Taivazalan joutsenesta minulla ei oikein ollut minkäänlaisia ennakko-odotuksia. En sitä ollut ajatellut lukea aiemmin, mutta nyt lukupiirikirjaksi valikoituneena ei minulla mitään sen lukemista vastaankaan ollut. Aiemmin olen Peltoniemeltä lukenut Kukka Kaalisia (joka sekin sarja vielä kesken) ja niistä ihan pitänytkin.

Tämän kirjan alun ongelmana oli se, että kirjastossa (josta tämän siis lainasin) tämä on sijoitettu nuortenosastolle, minkä vuoksi mielessäni oli, että on kyseessä ihan kunnon nuortenkirja. Kun aloin lukea kirjaa, ajattelin, että onpa tämä kieli nyt jotenkin naiivia kun kyseessä on nuoret. Lukupiirikaverin kanssa asiasta jutellessa todettiin että hänen kirjansa on sijoitettu lastenosastolle, mikä sitten muutti minullakin käsityksiä. Olin itse ajatellutkin, että tämä sopisi paremmin ehkä lastenosastolle, toki tämä on hyvä varhaisnuorillekin. Nämä ikäasiat kun on aina hieman hankalia pohdittavia kirjojen sijoittamisen suhteen.

Mutta alkuun päästessäni lukeminen alkoi sujua. Luvut ovat todella lyhyitä, joka ei minua haitannut. Päin vastoin, kun ajattelin, että luen vielä yhden luvun niin hetken kuluttua huomasin lukeneeni 30 sivua ja monen monta lukua eteen päin.

Juonestakin ihan tykkäsin. Hirveästi ei kysymyksiä minulle jäänyt, eli aukkoja ei tullut vastaan tai en niitä ainakaan muista. Kirjan aikana oli mukava arvuutella, kuka on ryöstänyt Oprin pojan ja mihin hänet on piilotettu. Loppuratkaisu yllätti, vaikka lukija saakin tarvittavat tiedot sen ratkaisemiseen.

Seuraavia osia, Allmaan vaskitsaa ja Vattenporin simpukkaa, odotan kyllä ja aion lukeakin. Ei tämä suosikkikirjojeni joukkoon nouse, mutta tämä oli oikein mukava ja helppo kirja lukea. Tämä kirja oli selvästi Mirandan kirja, joten seuraavien osien voisi kuvitella ihan kansikuvienkin perusteella olevan Veeran ja Olavin kirjoja.



Tätä voisin suositella varhaisnuorille, ehkä 9-13-vuotiaille, jotka eivät ole fantasiaa lukeneet ja haluavat kevyen ja helpon aloituksen sen genren pariin. Tämä nimenomaan sijoittuu realistiseen maailmaan, jossa on pieniä fantasiaelementtejä eikä satoja hahmoja muistettavana.

Arvosana:

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti