sunnuntai 13. marraskuuta 2016

David Walliams: Herra Lemu

Kirja: Herra Lemu
Kirjailija: David Walliams (suom. Jaana Kapari-Jatta)
Kuvitus: Quentin Blake
Kustantaja: Tammi
Julkaisuvuosi: 2009 (suom. 2014)
Sivuja: 256

Chloe-tytöllä ei ole koulussa kavereita. Kotonakaan ei ole helppoa, kun äiti on parlamenttiin pyrkivä määräilevä snobi. Ylitäydellisestä siskosta ei myöskään ole iloa. Mutta sitten Chloe tutustuu Herra Lemuun, pahanpäiväisesti löyhkäävään kulkuriin. Haisusta huolimatta he ystävystyvät, ja Chloe majoittaa miehen kotinsa puutarhavajaan. Herra Lemua on kuitenkin vaikea piilotella. Ja kun Chloen perhe vihdoin tutustuu kuokkavieraaseensa, tiedossa on hillittömän hupaisia tilanteita kansakunnan ylimmällä tasolla. Eikä kaikki ole sitä miltä näyttää, ei varsinkaan herra Lemu.

* * *

Herra Lemu luettiin lasten- ja nuortenkirjallisuuden lukupiirin tämän syksyn viimeistä kertaa varten. Walliamsin kirjan lisäksi luettiin Tomi Kontion Koira nimeltään Kissa -kirja, mutta siitä en tänne bloggaa erikseen. Olen sen kuvakirjan lukenut viime vuonna aikaisemmin ja tykkäsin kyllä. Kaunis kuvitus ja mukava tarina. Koirat on lähellä sydäntäni. Kuvassa näkyy minun karvaturri Rico, joka usein sabotoi lukemistani sillä, että tulee kirjan ja naamani väliin vaatien rapsutuksia.

Mutta sitten Herra Lemu -kirjaan. Tarina oli ihan ok, mutta kirja ei kuitenkaan napannut minua oikein otteeseensa. Toisinaan sitä oli todella tylsä lukea. Kodittomuus ja erilaisuuden hyväksyminen on erittäin tärkeä asia ja kirjassa se oli kyllä hyvin tuotu esille. Minuun ei kuitenkaan tämän kirjan huumori ja kirjoitustyyli uponnut, mutta uskoisin, että lapset tykkäisivät.

Hahmot olivat hieman yliampuvia, mikä ei sinänsä ole huono asia. Chloe oli suhteellisen normaali, vaikkakin yksinäinen tyttö, jota ei tunnuta hyväksyvän koulussa eikä kotona. Chloen pikkusisko Annabelle, joka taisi olla 10-vuotias, on kuin mikäkin teini. Chloen äiti taas on aivan kamala, joka suosii Annabelleä ja pitää häntä täydellisenä tyttärenä, kun taas Chloea lähinnä perheen loisena, onhan hän lihava, ruma ja taitamaton. Isä taas oli äidin tossun alla, eikä uskaltanut laittaa kampoihin. Minua ärsyttivät Chloen perhe aivan älyttömästi, lähinnä miten jotkut ihmiset voivat olla tuollaisia. Tämän vuoksi hahmojen yliampuvuus ei ole huono juttu, koska se nimenomaan herättää lukijassa tunteita ja saa pohtimaan, että kyseisenlaisia henkilöitä on maailmassa oikeastikin.

Tarina sai kyllä siis ajattelemaan asioita, mutta en silti liiemmin pitänyt kirjasta. Lapsille tämä siis varmasti on hyvä kirja ja tämän avulla heidän kanssaan voi keskustella hyvin kodittomuudesta, jota Suomessakin on, vaikka ei ehkä näykään niin selkeästi katukuvassa.

Quentin Blaken kuvituksesta en myöskään pitänyt, vaikka tavallaan se sopikin tähän kirjaan hyvin. Kuvituksesta tuli itselleni epäsiisti ja töherrelty fiilis, mutta toisaalta, Herra Lemukin oli epäsiisti tapaus, joten mikäs siinä.

Arvosana:

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti