lauantai 31. joulukuuta 2016

Marko Leino: Joulutarina

Kirja: Joulutarina
Kirjailija: Marko Leino
Kustantaja: Gummerus
Julkaisuvuosi: 2007
Sivuja: 286

"On tapahtunut onnettomuus. Löysimme vanhempiesi veneen tänään kaatuneena läheltä rantaa. Olen pahoillani." Mies laski käden Nikolaksen päälaelle ja taputti kömpelösti. Nikolas ei heti ymmärtänyt mitä mies tarkoitti. Missä isä ja äiti sitten ovat jos he kerran ovat löytyneet, hän ajatteli. "Entä Aada?" hän sanoi huomaamatta ääneen. "Siskoasi emme löytäneet."

Joulutarina on koko perheen lukuromaani. Se on kertomus orpopojan tiestä joulun sankariksi - siitä, miten joulupukista tuli joulupukki.

* * *

Aloitin joulukuun alussa lukemaan Marko Leinon Joulutarinaa. Huomasin, että se koostuu luukuista, joten päätin sen ottaa sitten päivittäiseksi joulukalenteriksi. En kuitenkaan pysynyt aikataulussa vaan lopulta olin monta päivää jäljessä. Sain kirjan silti aattona luettuna loppuun!

Olen omistanut kirjan monta vuotta, enkä ole aiempina jouluina sitä muistanut ennen kuin joulu on ollut jo ohi. Tänä vuonna marraskuun lopussa jo kaivoin kirjan pöydän kulmalle odottamaan. Elokuvan olen nähnyt monta kerta ja kotimaisista elokuvista se on oikeastaan yksi suosikeistani. Tarina on vain niin ihana!

Kirjan lukeminen oli vaihtelevaa, kun elokuvan tapahtumat muistan pääpiirteissään. Välillä kirja eteni todella hyvin ja välillä taas huonommin. Hieman kirjan tarinassa oli elokuvaan täydennystä, mutta ei merkittävästi, muistini mukaan. Tänä vuonna en elokuvaa ennättänyt katsoa ollenkaan.

Kokonaisuudessaan kuitenkin pidin kirjasta ja tarina on edelleen ihana, mutta ehkä kallistun kuitenkin elokuvan puoleen enemmän. Elokuvan visuaalisuus ja tunnelma nyt vaan vie tältä kirjalta voiton, vaikka ei kirjan kohdallakaan kyyneliltä vältytty. Kirja on koko perheelle sopiva, joka näkyi kirjoitustyylissä, joten se ehkä saattoi vaikuttaa välillä kirjan tökkivyyteen ja siihen, että elokuva mielestäni tällä kertaa on parempi. Mutta ei kirja siis missään nimessä huono ole! Voin suositella kyllä kumpaakin, ja tämä kirja voi olla ihan kiva joulukalenteri vaikka lapsien kanssa lukiessa.

Arvosana:
★★★★

PS. Oikein hyvää ja lukemisen täyteistä uutta vuotta kaikille! Vuoden vaihteen jälkeen vielä palailen joululahjakirjojen ja muiden kirjahankintojen kanssa ja sitten päästäänkiin uusien lukuelämysten pariin. Saatan tehdä myös jonkinlaisen vuosikoosteen, katsotaan! :)

sunnuntai 25. joulukuuta 2016

H.Y. Hanna: Curse of the Scarab

Kirja: Curse of the Scarab
Kirjailija: H.Y. Hanna
Sarja: Big Honey Dog Mysteries #1
Kustantaja: Omakustanne
Julkaisuvuosi: 2013
Sivuja: 235

Missing puppies. Deadly secrets. Serious slobber.

All Honey the Great Dane ever wanted was a peaceful life - walking her human, checking Peemail at the park - but when neighbourhood puppies start disappearing, life takes a sinister turn. Why are dead scarabs found after each disappearance? Do the strange markings on a gravestone really spell out an ancient Egyptian curse? And what about Max, the Pit Bull with a murky past, who seems to be hiding secrets of his own... Can Honey risk everything and trust him or will it cost her the chance to save the puppies?

* * *

Sain kaveriltani lainaan H.Y. Hannan Curse of the Scarab -kirjan. Hän pitää Big Honey Dog Mysteries -sarjasta, joten päätin kokeilla itsekin tätä sarjaa. Tämä oli elämäni aikana toinen kirja, jonka luin englanniksi.

Alkuun kirjan lukeminen oli hidasta, vaikka lukeminen englanniksi vaikuttikin helpolta. Teksti oli muutenkin helppolukuista ja ymmärrettävää, Osaan englantia ehkä keskiverrosti, joten olin kyllä vähän yllättynyt miten sitä pystyykin lukemaan englanniksi melko helposti ja sujuvasti, joskin hitaammin kuin suomeksi. Jotenkin olin ajatellut, että minulla englanniksi lukeminen ei oikein onnistuisi, en ehkä ymmärtäisi tarpeeksi tai jaksaisi keskittyä. Keskittyminen edelleenkin on mielessä, kun ajattelen englanniksi lukemista, mutta tämänkin kirjan lopulta luin parissa päivässä loppuun.

Mutta itse kirjaan. Alun hidas lukeminen johtui osittain vieraasta kielestä, mutta osittain myös kirjasta itsestään. Vaikka olenkin koiria rakastava ihminen ja sinänsä kirja kiinnosti, niin jotenkin silti tylsyys leijaili ilmassa. Oli vaikea päästä kirjan kanssa alkuun, kun "päähenkilö" tosiaan on tanskandoggi. Mutta kun päätin kirjan sitten lukea melkein kerralla loppuun, lähti juonikin vetämään paljon paremmin. Loppu oli oikein hyvä ja surullinenkin. Taisi pari kyyneltäkin vieriä poskeani pitkin. :D

Alun hitauden ja tylsyyden jälkeen pidin kyllä tästä kirjasta. Loppu oli oikeastaan kirjan tylsyyden pelastus. Eikä lopulta enää tuntunut vaikealta "olla koira", kun lukemisessa pääsi vauhtiin. Lapsille suunnatuksi omakustannekirjaksi oikein hyvä. Ajattelin lukea sarjan seuraavan jatko-osankin, jos sen vain kaveriltani saan vielä joskus lainaan. :)

Arvosana:
★★★★

PS. Oikein mukavaa joulun jatkoa! Saitteko kirjoja lahjaksi? :)

tiistai 20. joulukuuta 2016

F. Scott Fitzgerald: Benjamin Buttonin erikoinen elämä

Kirja: Benjamin Buttonin erikoinen elämä
Kirjailija: F. Scott Fitzgerald (suom. Maria Enqvist)
Kustantaja: Finn Lectura
Julkaisuvuosi: 1922 (suom. 2014)
Sivuja: 67

Valtaviin kapaloihin kiedottu, noin 70-vuotias mies istui ahdettuna yhteen salin kehdoista. Hänen harvat hiuksensa olivat melkein valkoiset, ja hänen leuastaan roikkui pitkä savunvärinen parta.

* * *

Benjamin Buttonin erikoinen elämä on todella pieni kirja, jonka sisällä on mielenkiintoinen tarina. Loppukesästä bongasin netin kautta, että Benjamin Buttonin uskomaton elämä -elokuva perustuukin kirjaan, jonka vieläpä on kirjoittanut F. Scott Fitzgerald. Leffan olen nähnyt aiemmin ja siitä tykkäsin ihan, mutta sen katsomisesta on aikaa.

Loppukesän ja syksyn ajan minulla oli lukujumi ja ajattelin, että saisin Buttonin luettua, kun se tosiaan on niin lyhyt. En kuitenkaan kirjaa aloittanut silloin, joten luin sen vasta nyt joulukuussa.

Tosiaan elokuvan katsomisesta on aikaa, enkä kunnolla muista kaikkia sen tapahtumia. Mutta muistikuvieni perusteella elokuva on kuitenkin laajempi kuin tämä kirja. Kirjan tapahtumia elokuvassa varmasti on käytetty pohjalla mutta silti sanoisin ehkä, että nämä ovat kaksi täysin eri teosta, vaikka lähtökohta onkin sama.

Elokuvasta muistelen tykänneeni ja se taisi olla koskettavakin, mutta tämä kirja oli lähinnä hieman tylsä ja suppea, vaikka siis tarina on mielenkiintoinen ja hyvä. Kai tämä pitkäksi novelliksi lasketaan. Kirjoitustyyli oli mukava ja lukeminen oli sujuvaa. Suomentajalla ehkä oli suuri osuus asiaan, koska millään tavalla ei tullut esille se, että kirja olisi alun perin kirjoitettu 20-luvulla. Ehkä tämä olisi ollut parempi, jos kirja olisi ollut täysimittainen romaani.

Joka tapauksessa. Kirja oli ok, mutta sanoisin, että suosittelisin mieluummin elokuvaa. Harvoin koen, että kirja olisi huonompi kuin elokuva, mutta tämän kohdalla näin taitaa olla. Ehkä olisi kannattanut katsoa elokuva ennen tämän postauksen kirjoittamista, niin tässä olisi jotain järkeäkin. :D

Arvosana:
★★★

maanantai 12. joulukuuta 2016

Elina Pitkäkangas: Kuura

Kirja: Kuura
Kirjailija: Elina Pitkäkangas
Sarja: Kuura #1
Kustantaja: Myllylahti
Julkaisuvuosi: 2016
Sivuja: 355

Urbaania fantasiaa ja romantiikkaa sekoittava Kuura ammentaa tiivistunnelmaisen tarinansa klassisista ihmissusimyyteistä. Nykypäivän Suomeen sijoittuvassa kertomuksessa pedon ja ihmisen kahtiajako on pelkkä veteen piirretty viiva. Kuura on trilogian avausosa.

Lukiolaiset ystävykset Inka ja Aaron elävät suojattua elämää Turun kupeessa sijaitsevassa, muurin ympäröimässä Kuurankeron pikkukaupungissa, jossa ihmissusiin törmää enää vain uutisissa tai historiankirjoissa. Tasainen arki saa kuitenkin säröjä, kun Inkan pikkuveli joutuu vakavaan onnettomuuteen. Pelko rakkaan menettämisestä pakottaa Inkan etsimään apua muurin varjoisalta puolelta, kylmästä susien yöstä. Teko repii auki salaisuuden, jonka seuraamuksilta edes Aaron ei voi välttyä - etenkään sen jälkeen, kun mukaan vedetään suloinen, pedontuoksuinen Matleena.

Onko parempi varjella suurempaa hyvää vai rikkoa asetettuja rajoja rakkaimpiensa vuoksi?

* * *

No huhhuh! Luin Kuuran loppuun jo keskiviikkona, mutta on pitänyt vähän sulatella. Edelleenkin vain mielessä pyörii kirjan loppu ja fiilis on hämmästynyt, kun ajattelen kirjaa. Kirja, ja sen loppu, oli jotain mitä en osannut odottaa.

Kuura meni lukulistalleni jo alkukesästä, mutta en sitten ehtinyt, enkä halunnut tarttua kirjaan ennen kuin minulla olisi kunnolla aikaa lukea sitä. Aavistelin, että saattaisin pitää kirjasta, koska tykkäänhän minä kovasti ihmissusitarinoista, urbaanista fantasiasta ja paranormaalista romantiikasta. Joten tartuin kirjaan, kun opinnäytetyö oli käytännössä valmis. Mutta silti lukeminen ei ihan mennyt niin kuin suunnittelin.

Alku lähti lupaavasti ja luinkin reilu 100 sivua nopeasti muutamalta istumalta, mutta sitten lukeminen tyssähti. Ei sen takia, että kirja olisi ollut huono, vaan huomasin, että meinasin edelleen iskeä lukujumia päälle, minkä luulin jo pikkuhiljaa selättäneeni. Lukeminen ei hirveästi muutamaan viikkoon edennyt sitten muutenkaan, Kuuraa luin sen aikana vajaa sata sivua, kun en vain päässyt lukemisen makuun minkään kirjan kohdalla. Joulukuun alussa päätin sitten, että nyt luen Kuuran loppuun ja niinhän sitten teinkin, kun luin kirjan yhden päivän aikana maaliin.

Päähenkilöinä tosiaan ovat Inka ja Aaron. Inkasta olin kuullut aiemmin, että hän on epätavallinen päähenkilö häikäilemättömyydellään, eikä hän ole stereotyyppinen. No ei todellakaan ollut. Inkan pään sisälle oli hankala päästä, vaikka kerronta olikin Inkan ja Aaronin näkökulmasta vuorottelevaa. Inkan suunnitelmista ei annettu vinkkejä etukäteen, eikä niitä oikein osannut ennakoida millään tavalla. Kirja oli sen puolesta yllätyksiä täynnä, ja nimenomaan häikäilemättömiä sellaisia.

Aaronista taas minulla ei ole oikein suurta mielipidettä. Inkaan verrattuna hän ehkä oli hieman tylsä, vaikka lopussa hänkin sai erilaista syvyyttä. Pidin kyllä Aaronista, mutta Inkasta enemmän, vaikka toisaalta hän aiheuttikin ärtymyksen tunteita. Kirjoja lukiessa kuitenkin monenlaiset tunteet ovat usein hyvästä.

Jotenkin odotin täysin erilaista kirjaa, ja vaikka ne odotukset eivät täyttyneet, kirja ylitti kyllä muuten kuvitelmat. Viihdyin Kuuran parissa oikein hyvin ja innolla odotan keväällä ilmestyvää jatko-osaa Kajoa. On se suuri ilo, että kotimaisista nuorten- ja nuorten aikuisten kirjoista nykyään löytyy oikeita helmiä. Kuura menee ehdottomasti minun hankintalistalle!

Arvosana:
★★★★★

keskiviikko 7. joulukuuta 2016

Kirjahankinnat, osa 5: Yön valitut, Läpin yön & Noaidin tytär

Tämä on enemmänkin saantipostaus kuin hankintapostaus. Olin nimittäin Seinäjoen kaupunginkirjaston järjestämässä asiaskaspikkujouluissa, joissa järjestettiin kirjabingo. Osallistuin kavereideni kanssa sitten bingoon ja satuin itse voittamaan Essi Tammimaan Noaidin tyttären ja C.J. Daughertyn Night school -kirjat. Kaverini voitti Terhi Rannelan Läpi yön, mutta hän lahjoitti kirjan sitten minulle.

Minun kohdallani kirjapalkinnot osuivat oikein nappiin, sillä sekä Tammimaan että Daughertyn kirjat ovat minun lukulistallani. Rannelankin kirjasta olen kuullut paljon kehuja, joten mielelläni senkin luen joskus. Toivottavasti näidenkin kirjojen pariin pääsisin pian!

Kirjabingossa oli kyllä mukava käydä, varsinkin kun palkinnotkin olivat mieleiset. Ihan sattumanvaraisesti en näitä palkintoja voittanut, vaan palkinnot kohdistettiin aina bingon huutajalle, että kirjat olisivat suurin piirtein sopivat. Bingoon osallistui myös mukavan paljon porukkaa, joten siinä oikeasti sai olla jännän äärellä, osuuko bingo omaan lappuun.

torstai 1. joulukuuta 2016

Magdalena Hai: Haiseva käsi ja muita kauheita tarinoita Uhriniituntakaisesta

Kirja: Haiseva käsi ja muita kauheita tarinoita Uhriniituntakaisesta
Kirjailija: Magdalena Hai
Kustantaja: Karisto
Julkaisuvuosi: 2016
Sivuja: 229

Kemianopettajan käsi haisee päivä päivältä pahemmalta. Pikajunaan 214 nousee mummolaan matkustavien Irinan ja Toivon lisäksi laiha nainen, jolla on hyönteismäiset silmälasit. Tivolin onnenonginnasta voitettu nukke ei taida olla ihan tavallinen...

Haiseva käsi ja muita kauheita tarinoita Uhriniituntakaisesta on yhtä aikaa karmea, kaunis ja ilkikurinen tarinakokoelma nuorille. Kirjan tarinat säikyttävät, hihityttävät ja käsittelevät pinnan alla monia nuoria ahdistavia asioita, kuten koulukiusaamista, vanhempien eroa ja yksinäisyyttä.

* * *

Magdalena Hain Haiseva käsi taisi olla ensimmäinen luettu novellikokoelmani. Hyvin harvoin tartun novelleihin, en oikeastaan edes tiedä miksi. Näitä oli kuitenkin kiva lukea, osa oli pitempiä ja osa lyhyempiä.

Kauhu on myös genre, jota karttelen. Näen helposti painajaisia, joten siksi tähänkin tarttuminen oli vähän siinä ja siinä. Päättelin, että ehkä Magdalena Hain kauhunovellit voisivat olla kesyjä aloitettavia, kun ne on kuitenkin suunnattu nuorille.

Kaikista jännittävin novelli oli Pahanukke, joka nousi myös yhdeksi suosikiksi. Luin kyseistä novellia illalla ja kyllä alkoi selkäpiitä karmia. Jouduin keskeyttääkin lukemisen hetkeksi ja kerätä rohkeutta jatkaakseni. Novelli oli kuitenkin hyvä! :D

Muita suosikkinovelleja oli Peto ja perhonen sekä Metsätie ja Aarnikotka - Murhenäytelmä seitsemässä osassa sekä Herra Pörrö ja hänen ritarikuntansa. Peto ja Perhonen oli minusta erittäin kaunis novelli. Siinä oli ihana tunnelma. Metsätie ja Aarnikotka taas oli surumielinen. Herra Pörrö taas oli... ihana!

Tykkäsin kyllä lukea Hain novelleja. Osa oli erittäin omaperäisiä, osassa seikkaili taas tavanomaisempia hahmoja. Muutama novelleista jätti jälkeensä kysymyksiä ja vieläkin pohdin osan novellin juonta ja tapahtumia. Voin kuitenkin suositella novellikokoelmaa, varsinkin sellaisille, jotka eivät hirveästi kauhua ole lukeneet, kuten minä.

Arvosana:
★★★