keskiviikko 20. syyskuuta 2017

Miia Pöllänen: Bujoilun voima

Kirja: Bujoilun voima
Kirjailija: Miia Pöllänen
Kustantaja: WSOY
Julkaisuvuosi: 2017
Sivuja: 174

Opi bujoilun perusteet ja ota elämäsi haltuun. Bujoilun avulla voit muuttaa rutiinisi ja aloittaa unelmiesi elämän!

* * *

Noin vuosi sitten aloitin itse bullet journalin pitämisen, joka ei kuitenkaan kantanut pitkälle. Kiinnostus bujoon ja elämänhallintaan on kuitenkin pysynyt. Kalenteri minulla on ollut aina, tosin sitäkin olen käyttänyt vaihdellen. Vuoden aikana olen ehkä vasta kalenteria oikeasti oppinut käyttämään. Olen huomannut tarvitsevani sitä, jotta elämä ja varsinkin pää pysyy selkeänä. Jos en kalenteriin merkitse kaikkea tärkeää ylös vaan yritän muistaa ne, huomaan että kaikki on ihan kaaoksessa ja stressitaso nousee.

Bujoilun voima kirjalta odotin paljon, mutta ei se odotuksia täyttänyt. Bullet journalista se ei oikeastaan minulle antanut mitään uutta tietoa. Minua myös jostain syystä ärsytti lukea tätä kirjaa. Se on hyvä opas bujoilusta kiinnostuneille aloittelijoille, mutta asiasta tietäville vähän tylsä ja itseään toistava.

Olen huomannut myös, että toisinaan joissakin kirjoissa minua alkaa ärsyttää graafiset puolet ja tämän kirjan kanssa kävi myös niin. Leipätekstin fonttivalinta ei miellyttänyt minua lainkaan, mikä vaikutti yllättävän paljonkin lukukokemukseen. Myös tietynlainen johdonmukaisuus minusta kirjasta puuttui tyylillisesti. Milloin tehtiin luetteloita luettelomerkein, toisinaan kirjaimilla, milloin milläkin. Välillä myös kappaleiden eteen oli laitettu luettelomerkki, vaikka se ei mielestäni sitä olisi tarvinnut vaan olisi toiminut ihan pelkkänä kappaleenakin vallan mainiosti. Pikkuvikoja, jotka toisinaan nostavat ärsytyskynnyksen suureksi. :D

Mutta tosiaan kuten aikaisemmin sanoin, kirja on hyvä perusopas bujoilun aloittajille. Mindfulness-osuudesta ehkä sain eniten itselleni inspiraatiota omaa kalenteria ja elämän järjestämistä varten, mutta varsinaista inspiraatiota bullet journalin uudelleen kokeilua varten en saanut.

Arvosana:
★★★

PS. Yli kuukausi edellisestä postauksesta, huh! Taas sama vanha virsi jatkuu, en ole oikein saanut luettua mitään. Luulen, että se myös vähän jatkuu sillä opinnot ovat alkaneet ja ne nyt vievät täyden huomioni. Mutta toki opintojen takia tulen lukemaan tänä syksynä ainakin yhden runo- ja novellikokoelman, todennäköisesti muutakin. Mutta katsotaan kuinka käy muun lukemisen, toivon, että inspis iskisi, sillä hyllyni on täynnä kaikkea kivaa lukemista, jota odotan kovasti ja haluaisin aloittaa kaikki heti nyt. Mitään en kuitenkaan meinaa saada päätökseen. Eiköhän tämä kuitenkin tästä :)

torstai 10. elokuuta 2017

Hel-YA! 5.8.2017

Hel-YA! Helsinki Young Adult Literary Convention -tapahtuma järjestettiin viime lauantaina Ravintola Lämmössä, Suvilahdessa. Sain tapahtumaan kutsuvieraslipun, josta olen enemmän kuin kiitollinen! Oli mahtavaa päästä osallistumaan ensimmäiseen suomalaiseen nuorten aikuisten kirjallisuustapahtumaan.

Olen käynyt Helsingissä todella harvoin ja vähän jännitinkin etukäteen koko päivää. Matkustaminen Onnibussilla oli kuitenkin helppoa ja Helsingin päässä ystäväni kanssa löysimme helposti perille Suvilahteen ja Ravintola Lämpöön. Oli mukavaa, kun pystyi käydä armaassa pääkaupungissamme ihan päiväseltään, kun aina ennen se on vaatinut yöpymistä pitkien matkojen (ja huonompien matkayhteyksien) takia.

Itse tapahtuma alkoi 13.15 ja päättyi noin 18.45. Koko päivä sisälsi mielenkiintoisia paneeleja, videotervehdyksiä ja brittiläisen, ihanan Holly Bournen skypehaastattelun. Omia päivän kohokohtia on hankala valikoida, koska koko päivä oli oikeastaan yhtä suurta kohokohtaa. Hennan tapaaminen jäi kuitenkin yhtenä päällimmäisenä mieleen kirjailijoiden signeerausten lisäksi. Olen todella ujo enkä oikein uskalla mennä juttelemaan vieraille ihmisille, minkä takia tutustuminen muihin on hankalaa. Signeerauksiakin pyytäessä kädet tärisivät, enkä oikein tiennyt mitä kirjailijoille tulisi siinä tilanteessa sanoa. :D 

Kotiin palatessa oli kassi täynnä kirjoja ja muita käteen tarttuneita juttuja. Angie Thomasin Viha jonka kylvät oli lahjakassissa, jonka jokainen tapahtumaan osallistunut sai. Ostin Kirjakauppa Nide:n pop-up-myymälästä Katri Alatalon Käärmeiden kaupungin ja Erika Vikin Hän sanoi nimekseen Aleian, joihin sain myös signeeraukset. Kotoa mukaani olin ottanut vain Elina Pitkäkankaan Kajon, johon myös sain signeerauksen. Harmitti vähän, kun suurin osa kirjoistani sijaitsee vielä toisella paikkakunnalla pahvilaatikoissa varastossa, enkä siksi saanut kaikkiin tapahtumaan osallistuneiden kirjailijoiden kirjoihini signeerauksia. Minulla olisi ollut ainakin Salla Simukalta ja Mintie Dasilta yhdet kirjat sekä Elina Rouhiaisen Susiraja-sarja. 

Kirjojen lisäksi tapahtumassa oli Helmet-kirjastojen pöytä, josta sai kirjallisuusaiheisia pinssejä sekä kirjavinkkilistoja. Pinsseistä nappasin itselleni Tähtiin kirjoitettu virhe sekä Twilight-aiheiset. Monet muutkin pinssit olisivat kyllä kelvanneet! :D Kirjanmerkkejä myös löytyi monenmoisia. Sain myös Erika Vikin kirjasarjaan sekä Elina Rouhiaisen uuteen Muistojenlukija-kirjaan perustuvat hienot kortit. Corildon ja Kiuru päätyvät jollekin kunniapaikalle, kunhan saan muutettua tavarani uuteen kotiin.

Päivä oli kaikin puolin mahtava ja tunnelma tapahtumassa lämmin. Ehdottomasti ensi vuonna uudelleen, mikäli tapahtuma saa jatkoa!

Kiitos Hel-YA!:n järjestäjät ja kiitos kirjailijat unohtumattomasta päivästä! ♥ 


torstai 3. elokuuta 2017

Elina Rouhiainen: Muistojenlukija

Kannen kuva © Tammi
Kirja: Muistojenlukija
Kirjailija: Elina Rouhiainen
Sarja: Väki #1
Kustantaja: Tammi
Julkaisuvuosi: 2017
Sivuja: 387
Arvostelukappale

16-vuotias Kiuru on enemmän kotonaan romaanien parissa kuin somessa tai edes koulukavereidensa kanssa. Hänen romaniäitinsä on katkaissut välinsä yhteisöönsä, ja Kiurun ainoa linkki romanitaustaansa on hänen dementiaa sairastava isoäitinsä.

Kiurulla on salaisuus: hän pystyy napsimaan toisten ihmisten muistoja kuin lintuja haaviin. Kun hän sattumalta törmää samankaltaisia kykyjä omaaviin romaniveljeksiin ja intialaistaustaiseen genderqueeriin, Kiurulle avautuu aivan uusi todellisuus. Pian vallatussa talossa hengailevaan porukkaan liittyy myös Kiurun lapsuudenystävä Samuel, johon Kiuru on ollut jo pitkään ihastunut. Mitä paremmin Kiuru oppii tuntemaan uudet ystävänsä, sitä ristiriitaisemmaksi hänen suhtautumisensa käy. Mutta kun railo syntyy, se syntyykin yllättävään kohtaan. Vähitellen Väen salaisuudet alkavat paljastua, ja pian Kiuru tajuaa joutuvansa pakenemaan henkensä edestä.

Muistojenlukija avaa Elina Rouhiaisen uuden urbaanin fantasiatrilogian. Sarjan ensimmäinen osa sijoittuu Itä-Helsinkiin ja avaa näkymän Suomessa oleskelevien paperittomien siirtolaisten elämään. Neliosaisella Susiraja-sarjallaan debytoinut Rouhiainen vakuuttaa uudella tarinamaailmallaan, joka nivoo yhteen realismia, fantasiaa ja nykyeurooppalaista kiertolaisuutta.

* * *

Pääsin mukaan Elina Rouhiaisen uuden Väki-kirjasarjan aloittavan Muistojenlukijan blogikiertueelle ja sen vuoksi sain lukea kirjan ennakkoon. Kiitos Tammelle!

Odotin Rouhiaisen tulevaa kirjasarjaa kuin kuuta nousevaa, sillä hänen aikaisempi Susiraja-sarja on yksi lempparisarjoistani kotimaisen ya-kirjallisuuden puolelta, ja no muutenkin. Odotus palkittiin, kun Muistojenlukija aloitti mielenkiintoisen trilogian, joka pohjautuu suomalaiseen mytologiaan.

Päähenkilöllä Kiurulla on siis kyky nähdä ihmisten muistoja lintujen muodossa. Kirjassa esiintyy viisi eri voimaa, eli väkeä, jotka liittyvät mieleen: muistot, ajatukset, aistit, tunteet ja unet. Rouhiainen on hyvin saanut luotua näistä loogisen yliluonnollisen asian, joka sopii hyvin suomalaiseen miljööseen. Linnut oli myös muoto muistoille ja liitos koko kirjalle: Kiurun nimi, ornitologi-isä, muistoina ja lintuihin kiinnitettävä huomio. Kirjasta huomasi selvästi, että Rouhiainen tietää paljon itsekin linnuista.

Kirjassa oli monipuolisia ja erilaisia hahmoja. En muista olenko aiemmin kokenut lukiessani hahmojen kanssa eri fiiliksiä niin, että ensiksi pidän hahmosta, sen jälkeen en, sitten taas pidän jne. mutta tämän kirjan kanssa niin kävi. Esimerkiksi Samuel oli ristiriitainen henkilö minulle. Aluksi hän oli ihan ok, vähän ehkä jopa tylsä, kunnes hän muuttui ärsyttäväksi ja lopulta vähän säälinkin häntä, kunnes taas hänen laukoma mielipiteensä nosti ärsytyksen esiin. Dai taas oli alkuun vähän ärsyttävän etäinen kunnes lopulta aloin pitämään hänestä. Nelu oli mukava viisas hahmo, välillä melko pidättyväinen. Kiurusta ja Bollywoodista pidin koko kirjan ajan. Bollywood on räikeä henkilö, jollaista Kiuru tarvitsi elämäänsä. Kiuru taas on samaistuttava hahmo, josta löysin paljon itseenikin sopivia piirteitä. Vaikka Samuel ja Dai saikin aikaan minussa monia fiiliksiä, ja osan adjektiiveista voi ajatella negatiiviseksi, eivät ne sitä silti ole. Hahmojen jälkeen jättämä hämmennys ja ristiriita on hyvä asia, joka pitää mielenkiinnon yllä ja odotankin innolla varsinkin Samuelin kohdalta mihin hänen tarinansa etenee seuraavissa osissa.

Kirjassa tulee paljon vastakohtia esille, kuten rikkaat vs. köyhät, vähemmistö vs. valtaväestö tai lukija vs. lukutaidoton. Kiurun ajatusten kautta välillä on hyvää pohdintaa ihmisten eriarvoisuudesta, joka on nykyaikana paljon esillä ja tärkeä asia. Eriarvoisuus on kuitenkin tuotu esille maanläheisesti juoneen hyvin sisällyttäen eikä mitenkään saarnamaisesti. Myös monikulttuurisuus on tärkeä osa kirjaa hahmojensa kautta.

Pidän kovasti Rouhiaisen tyylistä kirjoittaa. Se on rentoa ja helposti eteenpäin soljuvaa luettavaa. Muistojenlukijaa lukiessa tuli jotenkin kotoisa mielleyhtymä Susiraja-sarjaan, kuin olisi vanhan tutun pariin palannut.

Jonkin verran jäi kysymyksiä leijailemaan ilmaan ja lopussa oli cliffhanger seuraavaan osaan. En osaisi itse yhtään arvata, miten seuraava osa jatkuu hahmojen kanssa, sillä kirjan loppu oli aika lopullinen, tavallaan. Siksi seuraavaa osaa onkin tuskastuttavaa odotella... taas.

Arvosana:
★★★★★

torstai 27. heinäkuuta 2017

Jay Asher: Kolmetoista syytä

Minun 6-vuotias harmaapartani halusi kuvaan mukaan :D
Kirja: Kolmetoista syytä
Kirjailija: Jay Asher (suom. Annika Eräpuro)
Kustantaja: Otava
Julkaisuvuosi: 2007 (suom. 2014)
Sivuja: 252

Miten monta salaisuutta yhdessä koulussa voi olla?

16-vuotias Clay Jensen saa postissa paketillisen kasetteja. Nauhoilla hänen luokkatoverinsa ja ihastuksensa Hannah Baker kertoo 13 syytä siihen, miksi päätyi epätoivoiseen ratkaisuunsa. Ja että Clay oli yksi niistä syistä. Kolmetoista syytä on tarina epävarmuudesta: mysteeri, muistokirjoitus ja seremonia yksissä kansissa.

* * *

Niin kuin varmaan monia muitakin, minua Kolmetoista syytä alkoi kiinnostaa Netflix-sarjan myötä. Yleensä pyrin lukemaan kirjan ennen sarjan kattomista, jos se vain on mahdollista. Tällä kertaa jopa tartuin ajatuksesta tekoon ja luin kirjan oikeasti enkä siirtänyt sitä hamaan tulevaisuuteen, vaikka toki sarjan julkaisusta on jo tovi.

Päähenkilö Clay vaikuttaa mukavalta pojalta. Minulle hänestä tuli jossakin määrin mieleen Stephen Chboskyn Elämäni seinäruusuna -kirjan Charlie. Hannah taas... no hän päätyi epätoivoiseen tekoon ja selittelee sitä kaseteillaan. Jotenkin en päässyt hänen hahmoonsa kunnolla sisälle, koin enemmän samaistumispintaa Clayhin.

Kirjan lukeminen minulla oli pitkissä kantimissa ja luin sitä todella pätkittäin. Sen vuoksi välillä unohtui, minkälaiset syyt oli jo käsitelty ja kuka hahmoista oli tehnyt mitäkin. Onneksi Hannahin tarinoissa oli jonkun verran kertaustakin, joten aina pääsi niihin mukaan ilman, että selaili kuka oli kuka.

Juonen puolesta kirja oli paikoin tylsä. Hannahin kasetit ja tarinat olivat paras antia, mutta välillä toki kerrottiin missä Clay niitä kuuntelee ja mitä ympärillä tapahtuu. Hyvä lisä ne oli, sillä olisihan kirja ollut paljon lyhyempi ilman niitä, jos Clay olisi vain kotona sängyllä maaten kasetteja kuunnellut. Mutta silti olisin kaivannut niihin jotakin lisää.

Tärkeästä aiheesta kirja on kirjoitettu ja tarinassa tuli esille se, että Hannah oli jättänyt merkkejä aikomuksistaan, mutta kukaan ei niitä huomannut. Tietynlainen syyllistämisen fiilis kirjassa taustalla oli. Hienoa oli kuitenkin se, miten Hannahin tarinat punoutuivat yhteen ja miten ihmisten pienillä yksittäisillä asioilla on aina vaikutusta toisiinkin ja seuraaviin asioihin. Usein kuitenkin unohdetaan, että elämä on kaikkien yksittäisten tapahtumien summa ja asiat johtavat seuraaviin asioihin tavalla tai toisella.

Seuraavana voinkin katsoa kirjaan perustuvan sarjan Netflixistä. On mielenkiintoista nähdä onko se parempi kuin kirja ja kuinka tunnollisesti se seuraa kirjaa. :)

Arvosana:
★★★

lauantai 22. heinäkuuta 2017

Elina Pitkäkangas: Kajo

Kirja: Kajo
Kirjailija: Elina Pitkäkangas
Sarja: Kuura #2
Kustantaja: Myllylahti
Julkaisuvuosi: 2017
Sivuja: 343
Arvostelukappale

Ihmissusimyyttejä omaleimaisesti käsittelevä Kajo jatkaa synkän romanttista tarinaa, jossa suurimpia petoja eivät ole hukat vaan ihmiset itse. Tapahtumien kärjistyessä koulumaailma jää taakse ja urheilukentän valot korvautuvat korpimetsän hämärällä. Kajo on Kuura-trilogian toinen osa.

18-vuotias Inka Lavaste on onnistunut suojelemaan perhettään, mutta joutunut maksamaan valinnoistaan hirvittävän hinnan. Toukokuun hukkaterrorin tuhoisat tapahtumat varjostavat Kuurankeron pikkukaupunkia, eivätkä uudet täydenkuun yöt yhdessä kokemattoman teinihukan kanssa suju kivuttomasti. Pahinta kaikessa on epätietoisuus parhaan ystävän, Aaron Matsonin, kohtalosta. Voiko poika olla yhä hengissä? Kun lykantropian torjumiseen erikoistunut Jahti kiristää turvallisuussäännöksiään, ei Inka kykene enää pakenemaan tekojensa seurauksia. Alkaa taistelu ylivoimaa, petoksia ja täydenkuun kutsua vastaan.

* * *

Kiitos Myllylahdelle ensimmäisestä arvostelukappaleestani! Kajon lukeminen venähti vähän pitkälle elämän kiireiden ja lukujumin takia, mutta vihdoinkin sain sen heinäkuun lukumaratonilla luettua.

Kuuran luin viime syksynä ja se tosiaan yllätti, etenkin loppuhuipennuksellaan. Samaa odotin Kajolta ja kyllähän sekin yllätyksiä ja rankkoja juonenkäänteitä sisälsi.

Kajossa Inkan hahmo ei ollut minusta enää niin häikäilemätön, toki hänen tilanteensakin kirjassa oli erilainen kuin Kuurassa eikä Kuuran kaltaisiin päätöksiin hänen kohdalla ollut tarvetta. Kajo oli selvästi enemmän Aaronin kirja jos Kuura oli Inkan. Aaronista minulla oli melko samanlaiset fiilikset kuin Kuuran aikaankin, ei mitenkään noussut lempparihahmokseni, hän on ihan ok. Matleenasta taas paljastui minua ärsyttävä puoli tässä kirjassa. Uusia hahmojakin tuli paljon mukaan, joista itse tykästyin Väinöön kovasti. Onkin mielenkiintoista nähdä, kerrotaanko seuraavassa osassa Väinöstä, Alexista ja Tuulista ja heidän taustoistaan enemmän. Jatta oli mielenkiintoinen persoona myös.

Juoni lähti alussa vähän hitaasti liikenteeseen. Uusi tilanne ja tapahtumapaikat tietenkin vaativat pohjustamista, joten se oli ihan loogista. Mutta kun alkoi tapahtua, sitten tapahtuikin rytinällä ja sivut vain kääntyivät eteenpäin. Lykantropian sisällyttäminen nykymaailmaan on kyllä onnistunut tässä kirjasarjassa ja kaikki verisiteet sun muut ihmissusiasiat kolahtavat loogisesti paikoilleen, eikä ainakaan itselleni ole juonessa jäänyt aukkoja mietityttämään.

Kirjoissa parhautta on, kun ne pääsevät lukijan mielen sisään niin että aiheuttavat monia eri tunteita. Kuura ja Kajo ovat molemmat tuoneet minulle monenlaisia fiiliksiä: paikoin hymyilyttää, välillä yllätyn täysin odottamattomista käänteistä ja jatkan lukemista hölmistyneenä, kun joskus taas muutama kyynel vierähtää silmäkulmasta.

Kuura-trilogian viimeistä osaa odotan innoissani!

Arvosana:
★★★★★

lauantai 8. heinäkuuta 2017

Lukumaraton 2017

Heipparallaa!

Päätin, että nyt potkin lukujumin kauas pois (toivottavasti) ja osallistun kirjabloggareiden kesän toiseen lukumaratoniin. En etukäteen ilmoitellut mihinkään tästä maratonista kun en ollut varma ehdinkö siihen osallistumaan, mutta ehdin kuitenkin!

Kesäkuu oli ja meni, mateli hitaasti eteenpäin mutta vihdoinkin vaihtui heinäkuuksi. En tainnut kesäkuun aikana saada luettua yhtään kirjaa. Hui hyi. Mutta oli siinä kuussa kyllä tapahtumaakin. Työelämään siirtymisessä on aina omat rasitteensa ja sen vuoksi olenkin ollut töiden jälkeen aina hirmuisen väsynyt ja illat kuluneetkin telkkaria katsellessa. Loppukuusta sain myös tietää, että pääsin Jyväskylän yliopistoon opiskelemaan kirjallisuutta. Se tieto tuli siis aivan puskan takaa, koska olin 110 % varma, etten Jyväskylään nyt ainakaan pääse opiskelemaan. Pääsykoe oli niin vaikean oloinen, mutta ilmeisesti se sitten kuitenkin meni hyvin kun opiskelupaikka irtosi. Kuun vaihde on mennyt uuden asunnon etsimisessä, mutta sekin on nyt vihdoin löytynyt ja elokuun puolessa välissä muutto siihen. Uusia tuulia pukkaa siis.

Eli minun kesän 2017 lukumaraton alkaa tänään klo 15.30 ja kestää sunnuntaihin 15.30 saakka. Katsotaan kuinka onnistuu. Viime kesän maratonissa saldo oli 317 sivua, toivottavasti tänä vuonna tämä etana saa paremman saldon! :)

Minun maratonpino koostuu kolmesta keskeneräisestä kirjasta, eli:
  • Elina Pitkäkangas: Kajo
  • J. K. Rowling: Harry Potter ja liekehtivä pikari
  • Jay Asher: Kolmetoista syytä

Tarkoituksena olisi saada näitä kirjoja eteenpäin, toivottavasti joku loppuun.

8.7.2017 klo 15.30
Lukumaraton alkaa!

Klo 18.52
Lukumaratonia ei ainakaan edistä päänsäryn poteminen ja maratonpuhelu. Aloitin lukemaan Asherin Kolmeatoista syytä, jota olin saanut jo aiemmin luettua 49 sivua. Hetken luettua rivit alkoi pomppia ja päänsärky vaikeuttaa lukemista niin paljon, että oli pakko ottaa särkylääkettä ja huilata hetki. Huilaamisen jälkeen olikin sitten helpompi taas jatkaa lukemista. :) Tähän mennessä olen lukenut 55 sivua.

Klo 22.38
Vaihdoin Kolmentoista syyn jälkeen Elina Pitkäkankaan Kajoon, jota olin lukenut aiemmin 120 sivua. Lukeminen lähti ihan hyvin käyntiin, mitä nyt taukoja pitelin aika usein. Sain kirjaa luettua kuitenkin 88 sivua. Nyt ajattelin vielä jonkun aikaa lukea ja alkaa sitten nukkumaan. Tähän mennessä luettuja sivuja 143.

9.7.2017 klo 15.10
Lukumaraton päättyy osaltani tähän. Sain Kajon luettua loppuun hetki sitten enkä enää 20 minuutin takia jatka lukemista. Lukumaratonin saldoksi tuli 270 sivua. Ihan ei viime kesän lukemiin päästy, mutta tämä maraton olikin hieman katkonainen kaikista tauoista sun muista johtuen :) Olen silti tyytyväinen, että sain kirjoja eteenpäin ja jopa yhden päätökseen.

Lukumaratonilla luetut:
  • Jay Asher: Kolmetoista syytä (55 s.)
  • Elina Pitkäkangas: Kajo (215 s.)
  • Luetut sivut yhteensä: 270 s.

sunnuntai 11. kesäkuuta 2017

Blogisynttärit + kuulumisia

Neverendingly täytti 5. kesäkuuta 1 vuoden, enkä muistanut koko asiaa! Vielä toukokuun alussa olin tietoinen tulevasta blogisynttäristä ja ajattelin ettei sitä saa unohtaa, mutta niinpä vain kävi. Kuun vaihde on kyllä ollut melkoista myllerrystä, joten ei se ole ihmekään, että synttärit unohtui. Aika on kyllä mennyt erittäin nopeaa!

Sain tosiaan töitä noin kolmeksi kuukaudeksi, minkä takia minun täytyi muuttaa toiseen kaupunkiin. Työt alkoivatkin haastattelupäivästä reilun viikon päästä, joten muutto oli järjestettävä erittäin lyhyessä ajassa. En uskonut, että minun kaikki romuni saataisiin vanhasta asunnostani pakattua ja muutettua pois alle viikossa! Sain myös uuden asunnon alle viikossa ja mikä hyvä puoli oli, asunto on kalustettu ja sain sen määräajaksi. Omat tavarani menivätkin sitten varastoon jemmaan odottamaan syksyä, jolloin on taas muutto tiedossa jonnekin.

Nyt töitä on kaksi viikkoa takana. Alkuun oli vaikeaa päästä mukaan uuteen arkirytmiin kun alkuvuosi on tullut vain laiskoteltua, mutta nyt alan jo tottua ja jopa pitämään uusista rutiineista. On mukavaa saada tehdä töitä, vieläpä omalta alaltani.

Nyt kun kirjastossa olen töissä, voisi kuvitella, että lukuinto on entistä korkeammalla. Mutta ei. Taas vaihteeksi vaivaa lukujumi. Tekisi mieli lukea, mutta ei sitten kuitenkaan. Jumi johtuu varmaan pakkolukemisesta pääsykokeisiin, kun vastaavanlaisten tilanteiden jälkeen minulle yleensä tämä iskee.

Yritän tässä pikku hiljaa saada lukujumia kukistettua ja saada luettua edes jotakin, jotta pääsen taas bloggaamisen pariin. Hyllynlämmittäjä-haaste taitaa jäädä suorittamatta, kun tosiaan suurin osa kirjoistanikin on varastossa. Pakkasin mukaani vain muutamat omat kirjat. Mutta katsotaan sitä sitten syksymmällä. Blogissa voi olla hieman hiljaista nyt, mutta palaan asiaan, kun on taas jotakin blogattavaa!

torstai 1. kesäkuuta 2017

Brian K. Vaughan: Saga : Viides kirja

Kirja: Saga : Viides kirja
Kirjailija: Brian K. Vaughan (suom. Antti Koivumäki)
Kuvitus: Fiona Staples
Sarja: Saga #5
Kustantaja: Like
Julkaisuvuosi: 2016 (suom. 2016)
Sivuja: 152

Perhe on hajonnut kosmoksen eri kolkkiin! Löytävätkö Alana, Marko ja Hazel takaisin toistensa luo?

Kohtalo kuljettaa sankareita kauas toisistaan. Gwendolyn ja Valhetassu vaarantavat henkensä löytääkseen parannuskeinon Tahdolle. Marko ja Prinssi Robotti IV solmivat tilapäisen aselevon ryhtyäkseen yhdessä etsimään kadonneita lapsiaan. Alana ja Hazel ovat päätyneet todella erikoiselle planeetalle, jonka jäisissä maisemissa he kohtaavat uudet, armottomat viholliset.

* * *

Viides osa alkaa historiallisella pläjäyksellä ja kertoo miksi Kiemura ja Maantuntuma ovat sodassa ja miten se vaikuttaa kummankin kansan elämään. Ihan mielenkiintoista, koska sitä ei aiemmin ole tuotu esille. Ei sodan syyt vieläkään täysin selvinneet.

Tässä kirjassa edellisen tapaan oli taas toimintaa paljon ja tarina eteni jouhevaan tahtiin. Juoni oli oikeastaan aika yllätyksellinen. Huomasin tätä osaa lukiessa, miten sarjakuvaan eläytyy kuin elokuvaan, sillä erään hahmon kuolema tuli yllätyksenä ja tavallaan palasin takaisin päin, että eihän se nyt näin voinut mennä. Koko ajan jälkeen päin odotti myös, että kyseinen hahmo tulisi takaisin, sillä kuolema ja tilanne kävi niin nopeasti ja tosiaan, yllättäen. :D

Tässä kirjassa oikeastaan minulle löytyi ensimmäinen lempparihahmo, joka selkeästi nousi yli muiden. Ja tämä hahmo oli Ghüs! Aivan ihana ja sympaattinen olento, joka joutui kaiken kamalan keskelle puolivahingossa. Sydän kyllä särkyy, jos hänelle jotakin pahaa tapahtuu. ♥

Arvosana:
★★★★★

sunnuntai 21. toukokuuta 2017

Becky Albertalli: Minä, Simon, Homo Sapiens

Kirja: Minä, Simon, Homo Sapiens
Kirjailija: Becky Albertalli (suom. Lotta Sonninen)
Kustantaja: Otava
Julkaisuvuosi: 2015 (suom. 2017)
Sivuja: 253

Onko kaikkien pakko tulla kaapista?

16-vuotias Simon rakastaa draamaa, mutta vain näyttämöllä. Kun luokkakaveri ryhtyy kiristämään Simonia, hänen salainen ihastuksensa on vaarassa päätyä parrasvaloihin.

Simonin on tehtävä hankalia valintoja, onhan pelissä mahdollisuus rakkauteen ihanan ja hämmentävän pojan kanssa. Kunhan Simon vain saisi selville, kuka hän on.

* * *

Olin kuullut paljon kehuja Albertallin Minä, Simon, Homo Sapiensista ja sen vuoksi tartuin kirjaan vähän peläten. Usein minulle käy niin, että petyn pahasti kirjoihin, joista minulla on suuret odotukset. Kunpa vain odotukset pystyisikin sitten laskemaan pois, mutta ei se onnistu.

Tämän kirjan kohdalla ei kuitenkaan tarvinnut odotuksia yrittää laskea, sillä kirja ylitti ne kevyesti. Ihana, hyväntyylinen ja hymyn huulille laittava pieni, mutta silti niin suuri kirja. Albertallin kirjassa käsitellään seksuaali-identiteettiä, mutta myös ystävyyttä ja ihastumista. Kirjaa lukiessa koin paljon samastumisen tunnetta Simoniin. Ystävyyssuhteet, ihastumiset ja itsensä etsimiset ovat samoja kaikille, sukupuolesta tai seksuaalisesta suuntautumisesta huolimatta.

Kirja on kirjoitettu hyvin, se on aiheestaan huolimatta kevyttä luettavaa ja tuo tosiaan hymyn huulille ja ehkä myös muutaman kyyneleen silmäkulmaan. Minä ihan oikeasti naureskelin ääneen lukiessa, enkä muista milloin viimeksi näin olisi käynyt.

Ei hyvän kirjan tarvitse aina sisältää keksittyjä maailmoja ja olentoja tai muuta erikoista. Lukekaa tämä kirja, suosittelen lämpimästi. Seksuaalisuus ja tasa-arvo ovat olleet paljon esillä viime aikoina ja mielestäni tämä on myös sen vuoksi tärkeä kirja nuorille, mutta myös ihan kaikille muillekin.

Arvosana:
★★★★★

sunnuntai 14. toukokuuta 2017

J.K. Rowling: Harry Potter ja Azkabanin vanki

Kirja: Harry Potter ja Azkabanin vanki
Kirjailija: J.K. Rowling (suom. Jaana Kapari)
Sarja: Harry Potter #3
Kustantaja: Tammi
Julkaisuvuosi: 1999 (suom. 2002)
Sivuja: 456

Vaarallinen velho Sirius Musta on paennut Azkabanin vankilasta, mistä yksikään vanki ei ole koskaan ennen onnistunut pakenemaan. Sirius Musta on vuosia aiemmin tuomittu kolmentoista ihmisen murhasta, ja nyt hän on vapaalla jalalla. Kaikki merkit viittaavat siihen, että hän haluaa etsiä käsiinsä Harry Potterin. Taikaministeriö on valppaana, ja Tylypahkan velhojen ja noitien koulussa kiristetään turvatoimia. Koulun porteille värvätään vartioimaan Azkabanin vanginvartijat, kauhistuttavat ankeuttajat. Harry luottaa Tylypahkan muurien suojaan ja rehtori Dumbledoreen, mutta onko hän turvassa edes Tylypahkassa? Miksi Sirius Musta etsii juuri Harrya? Entä miksi ankeuttajien läsnäolo vaikuttaa Harryyn paljon voimakkaammin kuin muihin? Mysteeri johdattaa ystävykset Harryn, Ronin ja Hermionen uskomattoman lennokkaan seikkailun pyörteisiin.

* * *

Azkabanin vangilla jatkuu Harry Potter -lukupiirini kavereideni kanssa. Aloitin kirjan lukemisen melko pian Salaisuuksien kammion jälkeen ja luinkin sitä reilu 100 sivua nopeaa tahtia. Sitten kirja jäi yöpöydälleni pyörimään pitkäksi aikaa koskemattomana.

Huomasin, että Pottereiden kanssa minulla on pienoinen ongelma. Tykkään kirjoista aivan älyttömästi kun alan lukemaan, se etenee hyvin ja teksti on jouhevaa. Huomaan lukevani monta lukua aivan helposti, vaikka yleensä väsähdän pitkien lukujen kanssa. Mutta ongelma tulee esille aina kirjaan tarttumisessa. Jostain syystä kirjan aloittaminen on aina vaikeaa. En osaa sanoa mistä se johtuu, ehkä nimenomaan niitten lukujen pituudesta ja nyt myös kirjojen paksuudesta. Tietyllä tapaa minulla on "paksujen kirjojen kammo" sillä tuntuu, että niiden lukemisessa kestää ikuisuus.

Tässä osassa jo huomasin, miten Rowlingin taito kirjoittaa oli kehittynyt. Ei minulle enää tullut niin vahvaa tunnetta siitä, että kirja olisi suunnattu lapsille tai kirjoitustyyli olisi naiivi. Vaikka Rowling siis on aina kirjoittanut hyvin, silti Viisasten kivessä varsinkin tuntui olevan tietynlainen naiivius mukana. Mutta sehän olikin enemmän lapsille suunnattu kirja kuin nämä myöhemmät, ainakin minun mielestä.

Kirjan juoni on moninaisempi ja lukiessa yritin bongailla aukkoja mutta kaikkiin oikeastaan lopussa tuli vastaus. En ainakaan muista, että mikään olisi suuremmin jäänyt ihmetyttämään. Juoni on kokonainen ja tarkkaan mietitty kaikkia pieniä elementtejä myöten. Kaikin puolin siis hieno juoni ja hienosti langat pysyivät käsissä ja kietoutuivat lopussa yhteen. Muistin elokuvasta aika hyvin pääpiirteissään juonen, mutta pienet asiat olivat unohtuneet.

Monet ovat sanoneet, että Azkabanin vanki on heidän suosikkikirjansa Potter-saagassa. Toki tämä minullakin nousi näistä kolmesta suosikiksi, mutta muuten en vielä osaa sanoa. On nämä vain hyviä kirjoja silti kaikki. ♥ Kauhulla vähän odotan seuraavan osan kimppuun menemistä sen paksuuden vuoksi. :D Harvoin luen yli 400 sivuista kirjaa ja vielä harvemmin yli 600 sivuisia.

Arvosana:
★★★★★

maanantai 8. toukokuuta 2017

Brian K. Vaughan: Saga : Neljäs kirja

Kirja: Saga : Neljäs kirja
Kirjailija: Brian K. Vaughan (suom. Antti Koivumäki)
Kuvitus: Fiona Staples
Sarja: Saga #4
Kustantaja: Like
Julkaisuvuosi: 2014 (suom. 2016)
Sivuja: 152

"Tämä on tarina siitä, kuinka vanhempani erosivat." Galaksin jahtaamat rakastavaiset Marko ja Alana sekä heidän lapsensa Hazel ovat päässeet viimein eroon vainoajistaan. He viettävät rauhallista perhe-elämää, mutta pinnan alla kytee. Marko tylsistyy koti-isänä ja Alanan työ saippuaoopperatähtenä raastaa hermoja. Vanhat viholliset palaavat pariskunnan jäljille, ja myös uudet vaarat uhkaavat heitä.

* * *

Saga jatkuu. Edellisen osan lopussa tosiaan hypättiin ajassa vähän eteenpäin niin, että Hazel on jo taapero. Edellinen kirja tuntui hieman välikirjalta, jota tämä taas ei ollut. Tässä kirjassa päästiin vauhtiin ihan uudella tavalla.

Toiminnallisuutta siis löytyi, kuten myös uusia vihollisia Alanalle ja Markolle. Lisäksi kirjaan on eksynyt jo parisuhdedraamaa eikä kaikki enää siis ole rakastavaisten välillä niin kuin ennen.

Pidin tästä neljännestä osasta enemmän kuin edellisestä, vaikka edellinenkin sai sen viisi tähteä. Tässä vaan tuli sisältöä oli tosiaan enemmän ja tarina lähti minusta uusille urille. Ainut, mikä ehkä minua hieman tässä häiritsi, oli nimenomaan se aikahyppy vuoden parin eteenpäin Hazelin kohdalla, mutta entä muiden? Tuntui, että muut hahmot jatkoivat vähän siitä mihin jäivät, esimerkkinä nyt vaikka Tahto tai Prinssi Robotti. Koska en halua spoilata, en tästä asiasta enempää kerro, vaikka huomioni nyt jää hieman keskeneräiseksi. :D

Saga on hyvä sarjakuvasarja, mutta kuten aiemminkin olen tainnut sanoa, minulla ongelmaksi tässä muodostuu se, että unohdan aina edellisten osien tapahtumat. Nämä kaiketi olisi oikeasti hyvä lukea melkein perättäin, että pysyisi kunnolla kärryillä ja muistaisi nämä monensorttiset hahmot.

Arvosana:
★★★★★

sunnuntai 23. huhtikuuta 2017

NUBB

Liityin ystäväni Hannan kaveriksi NUBB-nimiseen vapaaehtoistoimin pyörivään projektiin. NUBB:n tarkoituksena on tuoda pohjoismaalaista ya-kirjallisuutta tunnetuksi rajojen yli. NUBB on alun perin norjalaisten perustama projekti ja siitä sitten laajentunut maakohtaisesti. Toistaiseksi Hanna ja minä olemme ainoat suomalaiset mukana.

Kirjoittelen NUBB:n blogiin Hannan kanssa Suomen ya-kirjallisuutta koskevista asioista sekä kirja-arvosteluja. Blogissa uudelleen julkaistaan myös muiden kirjabloggareiden tekstejä eikä pelkästään omiamme. Myös kirjailijoilta ja muilta kirjallisuuden kanssa työskenteleviltä julkaistaan postauksia. Blogiin tulee bloggauksia kaikilla pohjoismaalaisilla kielillä, mutta yhteisenä kielenä on englanti.

Minun ensimmäinen oma bloggaukseni NUBB:n blogissa julkaistiin tänään. Uudelleen julkaisin tällä viikolla tännekin kirjoittamani arvostelun Sini Helmisen Kaarnan kätkössä -kirjasta. Omalla kohdallani osallistumiseni on vielä alkutekijöissä, mutta enköhän tässä pikku hiljaa pääse itsekin asioista perille. :)

Jos siis sinä luet kotimaista nuorten aikuisten kirjallisuutta, kirjoitat siitä blogiisi blogitekstin ja haluaisit, että tekstisi uudelleen julkaistaan NUBB:n blogissa, minulle voi laittaa sähköpostia. Tai jos sinulla on postaus- tai teemaideoita ja -toiveita, niistäkin voi laittaa mailia tulemaan. :)

Mikäli kiinnostaa mitä pohjoismaalaisella ya-rintamalla tapahtuu, kannattaa alkaa seurata NUBB:n blogia, Facebookia ja Instagramia.

keskiviikko 19. huhtikuuta 2017

Sini Helminen: Kaarnan kätkössä

Kirja: Kaarnan kätkössä
Kirjailija: Sini Helminen
Sarja: Väkiveriset #1
Kustantaja: Myllylahti
Julkaisuvuosi: 2017
Sivuja: 220

Bling. Yksi känninen kännykkäkuva ja Pinjan elämä on pilalla. Poikaystävä ja kympin koenumerot ovat historiaa, ja nipottava äiti pakottaa hänet kesätöihin. Puistohommissa Pinja kohtaa erikoisen Virven, pihkantuoksuisen punapään, jota kohtaan hän tuntee selittämätöntä vetoa. Pinjan on kuitenkin vaikea päästää ketään lähelleen, sillä hän kantaa selässään varjeltua salaisuutta, jonka juurista hänen on pakko saada tietää enemmän.

Pinjaa kiusaavat hallusinaatiot Tuulia-nimisestä tytöstä, joka inttää hänen suonissaan virtaavan metsänväen verta. Sitten kuvioihin ilmestyy vielä komea nahkatakkipoika, joka häikäisee Pinjan niin, ettei hän huomaa tämän silmien punaista vivahdetta, ennen kuin on liian myöhäistä.

Kaarnan kätkössä aloittaa neliosaisen reaalifantasiasarjan Väkiveriset, jossa kotimainen mytologia tunkeutuu elävänä ja kihelmöivänä nuorten arkeen. Jännitys ja romantiikka punoutuvat huumorin säikeisiin.

* * *

En ole aikaisemmin tainnut lukea mitään kirjallisuutta, joka sisältäisi kotimaista mytologiaa. Niinpä Sini Helmisen Kaarnan kätkössä oli mukavaa vaihtelua fantasiakirjallisuuden saralla, ja tartuin kirjaan mielelläni.

Tarina lähtee helposti liikkeelle ja kirjan lukeminen on kevyttä ja nopeaa. Kirjan luvut eivät ole kovin pitkiä, mutta jokaisessa luvussa on jokin oma sisältönsä, johon luvun latinankielinen otsikointikin viittaa. Jokaisesta otsikosta on kirjan takana suomennokset, mitä se tarkoittaa ja mistä sanonta tulee. Minusta tämä otsikoinen oli erilainen ja mukava lisä tähän kirjaan.

Päähenkilö Pinja oli alkuun ehkä hieman rasittava. Tuntui hassulta, että ero poikaystävästä aiheutti hänen elämässään niin suuren muutoksen, että koko tulevaisuus romahti. Toki kirjan juonen kannalta se oli erittäin oleellista, koska jos Pinja olisi tulevaisuudensuunnitelmistaan pitänyt kiinni, ei tätä kaikkea muuta olisi tapahtunut.

Lempihahmoikseni muodostuivat Virve ja Tuulia. Virve erottui kirjasta persoonallisuudellaan ja selkeillä luonteenpiirteillään sekä mielenkiinnon kohteillaan. Virven ajatusmaailma myös tuntui olevan selkeä, toisin kuin Pinja taas etsii itseään ja arvojaan. Tuulia taas oli suorasanainen ja huumorintajuinen hahmo, vaikka ikäisekseen vanhemman oloinen.

Suomalainen mytologia oli myös hyvin sisällytetty kirjan maailmaan ja siitä saatiin hienot fantasiaelementit. Kuvaus metsästä sai selkeät mielikuvat päähäni ja alkoi tehdä itsekin mieli päästä kesällä metsään kulkemaan.

Kaiken kaikkiaan kirja oli minusta hyvä. Se sopii hyvin yläkouluikäisille, joita kiinnostaa helppo fantasia tai suomalainen mytologia. Kirja ei ole mitenkään rankka, mutta silti vanhemmatkin lukijat viihtyvät sen parissa. Kirjasta selvästi huokuo aloitusosan energia ja jäänkin mielenkiinnolla odottelemaan syksyä, jolloin Väkiveristen seuraavan osan pitäisi ilmestyä!

Arvosana:
★★★

sunnuntai 16. huhtikuuta 2017

Kari Hotakainen: Ihmisen osa

Kirja: Ihmisen osa
Kirjailija: Kari Hotakainen
Kustantaja: Siltala
Julkaisuvuosi: 2009
Sivuja: 276

Millaista elämää saa 7000 eurolla? Se selviää kirjailijalle, joka ostaa Salme Malmikunnakselta, 80-vuotiaalta entiseltä lankakauppiaalta elämän. Mitä haluaa kertoa se, joka elämänsä myi ja mihin hän käyttää saamansa rahat?

* * *

En olisi välttämättä muuten tarttunut Hotakaisen kirjaan ellei nyt ollut pakko. Olen hakenut jatkamaan opiskeluja ja pääsykoetta varten täytyi tähän tarttua.

Tätä kirjaa lukiessa huomasin taas sen vanhan ajatuksen nousevan pintaan, miksen pidä niin paljoa kotimaisesta aikuisten kirjallisuudesta. Totesin, etten lämpene tällaisille "realismi"-kirjoille, joita ei voi määritellä esimerkiksi romanttisiksi kirjoiksi tai dekkareiksi. Mutta ehkä sekin johtuu vain siitä, etten ole näitä paljoa lukenut.

Mutta minusta tällaiset kotimaiset tavallista elämää kuvaavat kirjat ovat melko masentavia, niin tämäkin oli. Kulissia pidetään toki yllä, mutta syvällä sisimmässä kaikki on huonosti. Sitähän tämä elämä täällä kylmässä Pohjolassa tuntuu olevan itse kullakin, mutta itse en ainakaan jaksa tällaisesta elämästä vielä lukea kaiken muun lisäksi. Kirjojen avulla haluan päästä pois omasta todellisuudestani, joten kaipaan kirjalta jotain muuta.

Mutta ei Hotakaisen kirja nyt huono ollut. Hotakainen on hyvä kirjoittaja ja kirjan loppu oli yllättävä. Hienosti myös langat yhdistyivät lopussa yhteen ja kaikki kirjassa esiintyvät henkilöt saivat tarkoituksensa. Mielenkiintoisin henkilö oli Salme Malmikunnas, vaikka toisaalta loppujen lopuksi hän jäikin kirjassa vähän sivummalle.

Kaikin puolin kirja oli melko nopealukuinen, kunhan sain itseni siihen tarttumaan. En osaa kirjaa verrata muihin vastaavanlaisiin kotimaisen kirjallisuuden edustajiin, kun en tosiaan ole niitä juurikaan lukenut.

Arvosana:
★★★

torstai 13. huhtikuuta 2017

Kati Närhi: Saniaislehdon salaisuudet

Kirja: Saniaislehdon salaisuudet
Kirjailija: Kati Närhi
Sarja: Agnes #1
Kustantaja: WSOY
Julkaisuvuosi: 2010
Sivuja: 129

Orpotyttö Agnes asuu mummonsa luona Plankton-nimisessä kaupungissa, jossa sievien kulissien taakse kätkeytyy kaikkea perin salakähmäistä. Omaperäisellä otteella Agnes paljastaa niin apteekkarin salaiset harrastukset, humppaa rakastavan isoäitinsä pienet paheet kuin alusvaateliikkeessä harjoitettavan elinkaupan. Vaan ratkeaako mysteereistä suurin: kadonneiden vanhempien kohtalo? Useimmiten paljastukset saavat maailman näyttämään entistäkin kummallisemmalta.

* * *

Kevään viimeistä lasten- ja nuortenlukupiirikertaa varten piti lukea jokin kotimainen lasten tai nuorten sarjakuva. Kirjaston sarjakuvahyllyä tutkiessani päädyin valitsemaan Kati Närhen Agnes-sarjan ensimmäisen osan, joka on ollut lukulistallanikin pitkään. Kaksi kärpästä yhdellä iskulla siis.

Alkuun Närhen sarjakuvaan oli hankala päästä sisälle, kun luvut tuntuivat hieman irrallisilta toisistaan. Puolivälin paikkeilla juoni kuitenkin sai otteen langanpäästä ja kirja lähti etenemään hyvää vauhtia. Alku taisikin sitten olla enemmän hahmoihin ja Planktoniin tutustumista.

Kuten kirjan takakansi kertoo, tässä osassa selvisi Planktonin asukkaiden salaisuuksia Agnekselle, mutta hänen omaan elämäänsä vaikuttava mysteeri jäi ratkaisematta, mikä tekeekin pohjan tälle sarjalle. Jos tätä mysteeriä ei kirjassa olisi, kirja voisi olla yksittäinen itsenäinen teos.

Pidin Närhen piirtotyylistä. Kuvitus on hauska ja humoristinen ja kuvituksesta löytyy viittauksia, mitkä tekevät tästä kirjasta minusta hieman vanhemmille nuorille suunnatun teoksen. Agnes on hahmona mielenkiintoinen tyttö, hieman synkänpuoleinen, paljon pohtiva ja itsekseenkin viihtyvä. Tavallaan myös hyvin sympaattinen.

Tartun seuraavaan osaan oikein mielelläni! :)

Arvosana:
★★★★

maanantai 10. huhtikuuta 2017

Kirjahankinnat, osa 10: Becca Fitzpatrickin kirjat

Aikaisemmin kirjoittelinkin täällä miten yritin etsiä omaan hyllyyni Becca Fitzpatrickin Langennut enkeli -kirjasarjan puuttuvia osia. Nyt etsinnät on päättynyt ja löysin kirjat hyllyyni suomenkielisinä ja kovakantisina!

Vinkistä saan kiittää Lottaa, joka vinkkasi, että tori.fi:stä löytyi koko sarja myytävänä. Olin itsekin toria ja huuto.netiä aika aktiivisesti seuraillut, mutta tämä ilmoitus oli sitten mennyt ohitse. Joten kiitos Lotta! <3

Koen kyllä melkoista materialismionnellisuutta tällä hetkellä näitten kirjojen takia.

perjantai 31. maaliskuuta 2017

Lauren Kate: Langennut

Kirja: Langennut
Kirjailija: Lauren Kate (suom. Inka Parpola)
Sarja: Langennut #1
Kustantaja: WSOY
Julkaisuvuosi: 2009 (suom. 2017)
Sivuja: 453

Luce Pricen epäillään sytyttäneen tulipalon, jossa hänen poikaystävänsä kuoli, ja rangaistukseksi hän joutuu tiukan vartioinnin sisäoppilaitokseen, missä kaikki muut oppilaat vaikuttavat sosiopaateilta. Uudessa koulussa Luce kohtaa Danielin, arvoituksellisen, etäällä pysyttelevän pojan, joka vetää tyttöä puoleensa kuin magneetti.

Luce haluaa selvittää Danielin mysteerin hinnalla millä hyvänsä. Totuuden tavoittelu vie hänet osalliseksi sielua ravistelevaan draamaan, eikä mikään ole enää sitä miltä näyttää...

* * *

Päällimmäisenä ajatuksena on EI. Ei ei ei. Huoh. Tässä kirjassa olisi juonellisesti paljon potentiaalia, mutta näin tämä ei vain iskenyt minuun mitenkään. Langenneet enkelit ovat mielenkiintoinen aihe ja paranormaali romantiikka on minulle mieluinen genre, mutta tämän kirja aiheutti lähinnä harmaita hiuksia ja myötähäpeää. Kirja tuntui hutaistulta, vaikka toki tälläkin oli hetkensä.

Lukiessa tuntui, että tässä kirjassa kaikki vaan on väärin. Kaikki tapahtumat, kaikki Lucen päätökset, ihmisten käytös, aivan kaikki. VÄÄRIN. En kyllä osaa sanoa miten tämä kirja olisi pitänyt kirjoittaa, jotta ne oikein olisi, olematta kuitenkaan genrelleen niitä kliseisimpiä. Äh.

Kirjan loppu hieman paransi lukukokemusta, vaikka se oli toisaalta todella rasittava, ja cliffhanger ainakin jätti jälkeensä kiinnostuksen seuraavan osan lukemiseen mikäli se edes suomennetaan. Loppu ja kaiken selittäminen oli turhan pitkitetty, koska se alkoi jo olla rasittavaa lukea, kuinka pihalla Luce oli kaikesta.

Dialogi oli toisinaan minusta kehnoa. Välillä oli myös hankala kuvitella tapahtumien miljööt, kun ne selitettiin vähän huonosti. Esimerkiksi jossakin tilanteessa kuvittelin Lucen olevan koulun aulassa, mutta seuraavassa tilanteessa hän saa jalkapallosta päähän ja onkin urheilukentällä. En tiedä missä välissä hän sinne sitten siirtyi vai menikö minulta jotakin pahasti ohi, sekin on mahdollista. Kirjasta on ilmestynyt elokuva ja toivon, että se olisi parempi kuin kirja.

Kirjassa kuitenkin pidin Pennin, Arrianen ja Rolandin hahmoista. Penn oli ihanan omaperäinen ja lojaali ystävä Lucelle. Arriane oli myös erikoinen persoona ja toi särmää kirjaan. Rolandista olisin toivonut kirjassa olevan enemmänkin, mutta ehkä seuraavissa osissa sitten.

Kirja jätti melko turhautuneen fiiliksen ja lähinnä olen onnellinen että se on nyt luettu. Harmittaa jopa, kun en tästä niin pitänyt. Kaksi tähteä kuitenkin potentiaalista ja lopun cliffhangerista.

Mutta Ranganathanin lain mukaisesti, toivon ja uskon, että tällekin kirjalle löytyy ne lukijansa (eihän tämä muuten olisi Amerikassa niin suosittu eikä leffaa olisi tehty), mutta tämä kirja ei ollut minua varten. 

Arvosana:
★★

lauantai 25. maaliskuuta 2017

Holly Bourne: Oonko ihan normaali?

Kirja: Oonko ihan normaali?
Kirjailija: Holly Bourne (suom. Kristiina Vaara)
Sarja: Normaali #1
Kustantaja: Gummerus
Julkaisuvuosi: 2015 (suom. 2017)
Sivuja: 412

Evie haluaa olla ennen kaikkea normaali. Hukattuaan kolme vuotta elämästään taisteluun OCD:tä vastaan hän aloittaa uudessa koulussa, jossa häntä ei tunneta "tyttönä joka sekosi" (vaan korkeintaan leffahulluna).

Viimein Evie uskaltautuu myös deittailemaan. Ihmissuhteet voivat kuitenkin sotkea kenen tahansa pään, ja hän alkaa ajautua takaisin pakkomielteiden maailmaan. Mutta kuinka uudet ystävät, taiteellinen Amber ja räväkkä feministi Lottie, voisivat auttaa, kun Evie ei suostu kertomaan ongelmistaan kenellekään?

* * *

Kylläpä tämä kirja pisti miettimään asioita! Varmaan ensimmäistä kertaa elämässäni voin sanoa sen lisäksi että pidin tästä kirjasta kovasti, tämä oli myös vaikuttava.

Kirjassa käsitellään tärkeitä asioita kuten mielenterveysongelmia sekä epätasa-arvoa tietenkin ystävyyden ja oman identiteetin etsimisen lisäksi. Mielenterveysongelmat ovat vieläkin tietynlainen tabu, eivätkä ihmiset ongelmistaan puhu, saati sitten nuoret. Mielestäni tämä kirja toi erittäin hyvin esille sen, minkälaista on painia omien ongelmien kanssa ja yrittää selvitä arjesta ja elämästä yleensä. Ei se ole helppoa kenellekään, oli mielenterveysongelmia tai ei.

Epätasa-arvo tulee kirjassa esille feminismin kautta. Itse en ole feministi vaikka naisten ja miesten välistä tasa-arvoa kannatankin. Kirjassa Evie kavereineen perusti oman feministisen ryhmänsä ja aina ryhmän kokoontuessa keskusteltiin jostakin tärkeästä heitä kiinnostavasta aiheesta. Tietysti nämä läpi käydyt asiat olivat mielenkiintoisia ja minäkin aloin niitä ajatella paljon niitä. Kirjassa tuli hyviä näkökulmia esille. Dialogi tyttöjen välille oli saatu hyvin kirjoitettua, eikä tärkeiden asioiden läpi käymisestä tullut saarnamaista. Voisin ehkä sanoa, että pienen pienen feminismin siemenen löysin itsestäni ja kiinnostuin aiheesta enemmän. Täytyy perehtyä aiheeseen enemmän.

Tykkäsin kirjassa kovasti leffaviittauksista. Suurinta osaa mainituista leffoista en itse ole edes nähnyt, mutta tykkäsin silti niiden mukana olemisesta. Leffaviittaukset eksyivät usein keskusteluihin ja vaikka en itse ollutkaan kyseistä elokuvaa nähnyt, ei tullut sellaista tunnetta että jotakin olisi mennyt pahasti ohi. Täytyy sanoa, että olin iloinen kun olen Matrixin nähnyt ja sen viittauksen ymmärsin, vaikka en kyllä kyseisestä leffasta tykkää! :D

Evie on myös hahmona fiksu, samoin kuin kaverinsa, ja heidän puheessaan vilisi sanoja, joita en itse olisi mieltänyt 16-vuotiaiden käyttävän, mutta se oli mukava ja positiivinen juttu. Se toi minusta hahmoihin syvyyttä entisestään. Hahmoista ehkä minun suosikikseni Evien lisäksi nousi hänen pikkusisko Rose, joka myös oli erittäin viisas tyttö ikäisekseen. Hän muistutti minua Kerstin Gierin Unien kirjat -trilogian päähenkilö Livin pikkusiskoa Miaa, josta myös pidin. Guy oli myös mukavahko kunnes lopulta ei ollutkaan, näin nätisti sanottuna paljon spoilaamatta. Pidin kirjan lopussa siitä, että se ei ollut kliseinen happy ending rakkaus voittaa kaiken, vaikka ei minulla sinänsä niitäkään vastaan mitään ole. Tämä oli mukavaa vaihtelua.

Voisin varmaan tästä kirjasta höpötellä vaikka kuinka paljon, koska tämä oli pitkästä aikaa semmoinen kirja, josta minulla oikeasti asiaa riittäisi. Pääasiassa luen puhdasta viihdekirjallisuutta, mihin tämäkin kirja toki kuuluu, mutta kuitenkin tämä vaikutti niin paljon tärkeiden teemojensa kautta. Sen puolesta ainakin minä voisin sanoa, että Bourne onnistui kirjansa kanssa hyvin. Innolla odotan sarjan seuraavaa osaa, joka kaiketi julkaistaan vielä tänä vuonna! Voin lämpimästi suositella luettavaksi.

En yleensä kirjoista ota sitaatteja, mutta tämän kirjan lopussa oli muutama asia, jotka koskettivat erityisesti itseäni ja siksi ajattelin ne tähän jakaa. Nämä ovat melko kliseisiä sitaatteja, mutta itse ainakin tarvitsen joskus näistä muistutuksen. :)

"Sä. Evelyn. Sä olet aina, niinku: 'Olisinpa mä sellainen' tai 'Voisinpa mä olla enemmän niin kuin se-ja-se'. Sulla on pakkomielteinen tarve olla normaali, mutta kun normaali on tylsää, ja sä olet erityislaatuinen, Evie. Lupaa mulle, että sä lakkaat yrittämästä olla olematta sä."
(Evien pikkusisko Rose Evielle, s. 382)
 "Kaikki ovat normaaliuden jyrkänteellä. Kaikkien mielestä elämä on silkkaa painajaista joskus, eikä ole olemassa 'normaalia' tapaa selvitä siitä." Sarah huokaisi. "Ei ole olemassa normaalia, Evelyn. On vain se, mikä on sinulle normaalia. Sinä jahtaat kummitusta."
(s. 388)


PS. Tässä postauksessa ei varmaan ollut mitään järkeä. Punainen lanka on varmaan hukassa, niinku aina.

Arvosana:
★★★★★

sunnuntai 19. maaliskuuta 2017

J.K. Rowling: Harry Potter ja salaisuuksien kammio

Kirja: Harry Potter ja salaisuuksien kammio
Kirjailija: J.K. Rowling (suom. Jaana Kapari)
Sarja: Harry Potter #2
Kustantaja: Tammi
Julkaisuvuosi: 1998 (suom. 1999)
Sivuja: 365

Harry Potterin ankea kesäloma Dursleyn perheen luona päättyy vauhdikkaasti, kun noitakoulusta tutut Weasleyn veljekset hakevat hänet luokseen lentävällä Ford Anglialla. Ensimmäistä kertaa elämässään Harry pääsee tutustumaan oikeaan velhoperheeseen, jossa loihditaan ruokaa, luetaan eläviä taikakirjoja ja kitketään puutarhasta menninkäisiä.

Sekopäinen Dobby-tonttu on varoittanut Harrya palaamasta takaisin Tylypahkan velhojen ja noitien kouluun, mutta mikään ei saisi Harrya jäämään sieltä pois. Toinen lukuvuosi ei kuitenkaan ala Harryn ja Ron Weasleyn osalta aivan suunnitelmien mukaan. Jostain merkillisestä syystä he eivät pääse Tylypahkan pikajunan kyytiin. Kun he lopulta saapuvat kouluun, on vastaanotto kirjaimellisesti murskaava. Ja pian koulussa alkaa tapahtua kummia. Miksi Harry kuulee pelottavia ääniä, joita muut eivät kuule? Kuka tai mikä jähmettää koulun asukkaita? Entä mitä kätkee sisäänsä salaisuuksien kammio?

* * *

Aloitimme kavereideni kanssa Harry Potter -lukupiirin ja tarkoituksena on lukea kaikki Harry Potterit putkeen, toki välissä minä pyrin lukemaan muutakin. Koska itse luin jo Viisasten kiven viime kesänä, päätin etten lue sitä vaikka keskusteluun osallistuinkin. Aloitin siis lukemisen Salaisuuksien kammiosta.

Tästä kirjasta on hirveän hankala alkaa kirjoittaa blogipostausta, sillä tuntuu ettei minulla ole paljoa sanottavaa. Tykkäsin tästä kovasti, niin kuin Viisasten kivestäkin, mutta silti päällimmäisenä on jotenkin sanaton ja tyhjä tunne.

Kirjan maailmaan oli ihana palata reilun puolen vuoden jälkeen ensimmäisen osan lukemisen jälkeen. Salaisuuksien kammio leffana on minulle tietyllä tapaa kaikista jännin basiliskin takia, joten odotin kirjaltakin vähän samanmoista fiilistä. Iltaisin lukiessa basiliskin hyökkäyksistä ja suhinoista alkoi hieman ihokarvat nousta pystyyn, vaikka ei kirja sinänsä sitten niin jännittävä ollutkaan. Hyvä kuitenkin.

Kirjassa kuitenkin itse basiliski-kohtaus oli mielestäni paljon "köyhempi" kuin elokuvassa. Tuntui, että kohtaus oli ja meni yhtäkkiä, kun taas elokuvassa visuaalisuuden avulla siitä on ehkä saatu hieman järkevämpi. Toki tuollainen tilanne on varmasti verbaalisesti hankala kertoa.

Gilderoy Lockhart oli kirjassa ehkä ärsyttävämpi hahmo kuin elokuvassa vaikka sen katsomisesta on vuosia aikaa. Parasta tässä kirjassa kuitenkin ehkä oli Weasleyn Ford Anglian touhuilut.

Meillä lukupiirissä kuitenkin juttua riitti vaikka kaikki aluksi ajattelivat ettei ole paljoa puhuttavaa. Puhuimme tietenkin hahmoista ja tapahtumista sekä velhomaailmasta. Lukupiireissä mukavinta on se, miten ihmiset kiinnittävät huomiota erilaisiin pieniin asioihin.

Kirjan lopussa oli myös mukavaa se, että aina kun itselleni lukiessa nousi kysymyksiä, esimerkiksi miten joku asia on huomioitu velhomaailmassa tai tapahtumien kulussa, seuraavaksi siihen jo käytännössä tuli vastaus.

Vaikka Salaisuuksien kammiosta kovasti tykkäsin, odotan silti sarjassa eteenpäin pääsemistä ja ehkä hieman aikuismaisempaa otetta kirjoitukseen. Tätä oli ihana ja helppo lukea, mutta huomaa vielä tietynlaisen lapsikohderyhmän huomioon ottamisen.

Arvosana:
★★★★★

keskiviikko 15. maaliskuuta 2017

Kirjahankinnat, osa 9: Oliivityttö

Oliivityttö oli täysin heräteostos, kun kävin työhaastattelussa ja aikaa oli odotella linja-autoa takaisin kotiin. Päätin pyörähtää Info-kirjakaupassa katsomassa onko mitään hankintalistalla olevia kirjojani alennuksessa. Eipä ollut. Meinasin jo poistua koko kaupasta, kun päätin vilkaista oven vieressä olevan laatikon, jossa oli erittäin edullisia kirjoja.

Siellä ei oikein näyttänyt olevan mitään mielenkiintoista pikaisella vilkaisulla, mutta aikaa kuluttaakseni päätin katsoa tarkemmin. Sieltä sitten löytyi Oliivityttö parin paksumman kirjan välistä. Yksi ainoa kappale tätä kirjaa. Euron hintaan.

En olisi varmaan tästä kiinnostunut, jollei minulla olisi ollut jonkinlaista aiemmin kuultua muistikuvaa tästä kirjasta. Työharjoittelussa ollessani eräässä kirjastossa kirjastonhoitaja esitteli minulle vinkkauspakettinsa kahdeksasluokkalaisille ja kertoi samalla valitsemistaan kirjoista. Oliivityttö oli vinkkauspaketissa mukana.

Päätin kirjan nappaista mukaani, kun sitä ei ainakaan hinnalla oltu pilattu. Ja minua vakuuttaa ja saa kiinnostumaan kirjoista yleensä aina se, että kun joku kirjavinkkari on valinnut jonkun kirjan pakettiinsa. Ainakin kirjavinkkari on kyseisestä kirjasta silloin pitänyt.

Tämän kirjan saisi nopeasti kyllä luettua, kun ei tässä ole kuin 131 sivua. Mutta katsotaan, milloin kirjaan tartun. :)

lauantai 4. maaliskuuta 2017

Etsinnässä Becca Fitzpatrickin kirjat

Aikaisemmin viittasinkin jo siihen, että yritän hankkia hyllyyni tietyn kirjasarjan kirjoja. No tämä kyseinen sarja on Becca Fitzpatrickin Langennut enkeli -sarja.

Löysin joskus alennusmyynnistä kirjasarjan viimeisen osan, Loppusoiton. Siitä lähtien olen yrittänyt löytää sarjan muita osia: Langennutta enkeliä, Riitasointua ja Hiljaisuutta. Olen lukenut kolme puuttuvaa kirjaa aikaisemmin, mutta tätä viimeistä osaa en ole vielä saanut luettua.

Fitzpatrickin kirjoista ei kuitenkaan oteta enää uusintapainoksia, eikä siis saa ostettua uusina mistään. Nettikirpputoreillakin näitä on aika vähän myynnissä, vieläpä kun haluaisin kyseiset kappaleet kovakantisina.

Täytyy jatkaa kirjojen etsimistä ja toivoa, että ne vielä joskus löytävät tiensä hyllyyni :) On vain yllättävän turhauttavaa, kun ei yhtä lempparisarjaansa löydä mistään.

Onko joku lukijoistani lukenut tätä sarjaa? Mitä piditte? Minulle Langennut enkeli oli aikoinaan yllätys, kun se nappasi mukaansa niin, että luinkin kirjan päivässä. Voin kyllä suositella tätä sarjaa, jos paranormaali romantiikka kiinnostaa ja haluaa vaihtelua vampyyreihin ja ihmissusiin :) Mutta palaan tähän sarjaan sitten joskus, kun kirjat löydän hyllyyni ja saan ne luettua, ellen sitten halua malttamattomana palata sarjan pariin jo aiemmin lainaamalla kirjastosta kirjat :)

sunnuntai 26. helmikuuta 2017

Jessica Schiefauer: Ester & Isak

Kirja: Ester & Isak
Kirjailija: Jessica Schiefauer (suom. Säde Loponen)
Kustantaja: Karisto
Julkaisuvuosi: 2015 (suom. 2016)
Sivuja: 279

Sinä kesänä Ester ja Isak rakastavat toisiaan järjettömästi. Sinä kesänä heidän rakkaustarinansa tahriintuu, hiipuu ja syntyy uudelleen. Sinä kesänä rannalla pahoinpidellään kuoliaaksi poika. Ja Isakin pikkuveli on paikalla.

Jessica Schiefauerin uusi nuortenromaani on intensiivisyydessään syvältä kouraiseva. Kirjailija kuvaa taitavasti, miten mitättömistä syistä väkivalta voi saada alkunsa ja minkälaisia aaltoja se levittää ympärilleen. Ja millaisia muotoja rakkaus lopulta voi saada.

* * *

Täytyy nyt ensimmäiseksi sanoa, että en ymmärrä miksi tätä kirjaa on niin paljon hehkutettu. Schiefauer on voittanut tällä kirjalla Ruotsin arvostetuimman lasten- ja nuortenkirjapalkinnon. Minä en tästä kirjasta pitänyt, joten tämä teksti sisältää vain ja ainoastaan minun näkemykseni tästä kirjasta.

Lähdin tätä kirjaa lukemaan sen takia, että olin kuullut tästä tykättävän ja tämä oli suhteellisen lyhyt, jotta voisin saada sen luettua jumitukseni takia loppuun. Alku sujuikin melko hyvin, kunnes alkoi vain ärsyttää. Lyhyet "luvut" saivat minut jatkamaan tämän kirjan loppuun saakka, vaikka ne samalla olivat kirjan huono ominaisuus.

Ihan ensimmäiseksi minua alkoi ärsyttää kömpelö dialogi. Hyvin, hyvin kärjistettynä Esterin ja Isakin ensimmäinen tapaaminen meni tyyliin näin:

"Otatko oluen?"
"Joo"

Ja sitten jo seurusteltiinkin. Kirjan dialogit eivät siis ole kovin pitkiä ja pääasiassa jokaisen henkilön vuorosanat ovat lyhyitä nekin. Minua se jotenkin häiritsi, vaikutti hirveän ontuvalta. Todennäköisesti tämä on tiedostettu kerronnallinen tekniikka, mutta itse en vain päässyt sen sisään.

Kirja koostuu kuukausista, joitten sisällä on "lukuja", jotka erotetaan toisistaan tähti-merkillä. Nämä luvut ovat noin puolesta sivusta kolmeen sivuun pitkiä. Lukemisen kannalta se on hyvä, kun luvut ovat nopeita lukea ja kirjaa pääsee hyvää tahtia eteenpäin. Mutta sisällöllisesti en tykännyt. Aika hyppi näitten lukujen välillä, eivätkä ne olleet sillä tavalla selkeä jatkumo. Ensiksi saattoi olla viikonlopun aamu, seuraavassa luvussa jonkin arkipäivän ilta. Päiväkirjatyylisesti tämä olisi ehkä ollut selkeämpää, jos olisi ollut päivämäärät merkittyinä. Nyt lukija ei tiennyt kuin mitä kuukautta eletään, mutta ajasta kuukauden sisällä ei ollut tietoa.

Näiden seikkojen vuoksi minun lukukokemukseni oli erittäin tökkivä. Tuntui, että kirjaan ei päässyt kunnolla mukaan, kun hypättiin päivästä toiseen yhtäkkiä, eri henkilöiden näkökulmista kerrottuna vieläpä. Kirjan aikana eletty vuosi oli sinänsä jatkumo, mutta rikkonainen sellainen kuitenkin.

Vaikka tässä nyt negatiivisesti olen kirjoittanut, enkä itse pitänyt kirjasta, en tarkoita että kirja olisi huono. Se ei vain ollut minua varten, enkä minä sitä varten. Tämän lukukokemuksen perusteella en myöskään aio tutustua Schiefauerin Pojat-nimiseen kirjaan, vaikka se ilmeisesti on erilainen kuin tämä, vaikeaselkoisempi.

Arvosana:

tiistai 21. helmikuuta 2017

Kirjahankinnat, osa 8: Hirviöiden meri & Labyrinttitaistelu

Luin Rick Riordani Percy Jackson -sarjasta neljä kirjaa joskus vuosia sitten, luultavasti lukioaikana, kun ensimmäinen kirja on suomennettu 2008. Viimeinen kirja sitten jäi jostain syystä lukematta.

Minua on aina kiinnostanut Antiikin Kreikan mytologiat. Muistan tarttuneeni Salamavarkaaseen tietämättä edes mistä kirja kertoo ja yllättyneeni kun se nappasi otteeseensa ja sisälsi mytologiaa. Ihastuin sarjaan välittömästi ja päätinkin hankkia sarjan hyllyyni. Tähän asti olen omistanut vain ensimmäisen ja viimeisen osan, kunnes Facebookissa yhdeltä kirpputorilta bongasin tätä sarjaa myytävänä. Ostin Hirviöiden meren ja Labyrinttitaistelun yhteensä 5 eurolla. Harmikseni sarjasta puuttuu nyt kolmas osa, jonka myyjä oli ehtinyt myydä pois.

Tutkiskelin ostamisen jälkeen tämän sarjan hintoja ja yllätyin miten korkealla ne vieläkin ovat, vaikka sarja sinänsä on jo vanha. Liekö syynä sitten Riordanin suosio? Pääasiassa uutena sarjan kirjat maksavat 20 euron tietämillä kappale. Täytyy vielä yrittää hankkia Titaanien kirous joskus, toivottavasti vähän huokeammalla hinnalla :D

tiistai 14. helmikuuta 2017

#hyllynlämmittäjät-haaste

Päätin minäkin tälle vuotta ottaa #hyllynlämmittäjät-haasteen vastaan. Haaste nyt on varmaan kaikille tuttu jo, mutta siis tarkoituksena lukea 12 kirjaa omasta hyllystä vuoden aikana.

Olin itse asiassa ennen vuoden vaihdetta jo ajatellut, että ensi vuonna voisin lukea vähintään yhden kirjan kuukaudessa omasta hyllystäni, ennen kuin tiesin tästä haasteesta. Lukeminen nyt on huonosti lähtenyt käyntiin ja onhan tätä vuottakin jo 1,5 kuukautta takana päin, mutta haastan itseni silti. Hyllyssäni on niin paljon kirjoja lukematta ja haluaisin todella kovasti päästä niitten kimppuun, mutta jokin ylitsepääsemätön voima pidättelee minua. Ehkä tämä haaste auttaa. :D

Haasteeseen valikoitui seuraavat kirjat:
  • Siiri Enoranta: Surunhauras, lasinterävä
  • J.S. Meresmaa: Mifongin perintö
  • Robert Galbraith: Käen kutsu
  • Kathryn Stockett: Piiat
  • Charlaine Harris: Veren voima
  • Mintie Das: Storm Sisters : Kuohuva maailma
  • Lauren Oliver: Delirium
  • J.R.R. Tolkien: Hobitti
  • Hilary Duff: Elixir
  • Kass Morgan: The 100
  • Muriel Barbery: Siilin eleganssi
  • Kiera Cass: Valinta

Morganin kirja on ainut, jota olen muutamaan otteeseen yrittänyt aloitella, mutta muut kirjat on koskemattomia. Harry Potter-sarjaa minulla on suuri into lukea eteenpäin, mutta en niitä nyt tähän haasteeseen ottanut mukaan, sillä minulla on niitten kanssa toinen juttu meneillään. Palaan siihen asiaan myöhemmin myös blogin puolella :)

Lukuinto ei ole vielä oikein kunnolla palautunut. Yritin torstain lukupiirikirjaa (Erin Hunterin Soturikissat-sarjan kirjaa) saada luettua, mutta se ei vain napannut minua mukaan yhtään, joten luulen jättäväni sen kesken. Mutta ehkä tämä tästä kevään mittaan, kun aurinkokin alkaa paistaa. :)

perjantai 10. helmikuuta 2017

Brian K. Vaughan: Saga : Kolmas kirja

Kirja: Saga : Kolmas kirja
Kirjailija: Brian K. Vaughan (suom. Antti Koivumäki)
Kuvitus: Fiona Staples
Sarja: Saga #3
Kustantaja: Like
Julkaisuvuosi: 2014 (suom. 2015)
Sivuja: 152

Tähtienvälistä sotaa pakoilevat nuoret rakastavaiset Alana ja Marko ovat löytäneet turvapaikan Quietus-planeetalta. Pariskuntaa jahtaavat palkkionmetsästäjät lähestyvät kuitenkin uhkaavasti, ja lopullinen välienselvittely koittaa viimein. Sagan kolmas kirja paljastaa, kuka jää henkiin ja kuka kuolee.


* * *

Saga-sarjakuvien lukeminen jatkuu nyt kolmannella kirjalla. Vaikka edellisen osan lukemisesta ei sinänsä hirveän kauaa ollut aikaa kulunut, tuntui taas kirjan maailmaan mukaan pääseminen vaikealta. Se johtui ehkä siitä, että tarinan rakenne muuttui.

Mukaan tuli pari uutta tyyppiä, joita ei aikaisemmissa kirjoissa ollut ja tarinaa kerrottiin osittain myös heidän näkökulmastaan. Lisäksi tarina pomppi hieman tarinan menneisyydessä että tarinan nykyisyydessä.

Kirjassa muutenkin otettiin asioihin hieman takapakkia juonen kerronnan takia, mikä ainakin minulla hieman sekoitti ajatuksia. Lopussa kuitenkin juoni selkeytyi.

Kokonaisuudessaan tämä kirja tuntui ehkä enemmän semmoiselta välitarinalta. Yli puoleen väliin tuntui, että tässä nyt ei oikein tapahdu mitään merkittävää. Minusta tämän kirjan tärkeimmät asiat ehkä olisi voinut tiivistää edellisiin mukaan.

Seuraavan osan lukemista odotan kuitenkin innolla, kun ajassa mennään nyt reilusti eteenpäin eikä Alanan ja Markon tytär Hazel ole enää ihan pieni vauva. Mielenkiintoista nähdä, mitä juonessa tapahtuu ja miksi he saivat olla muutaman vuoden kokonaan rauhassa.

Arvosana:
★★★★★

tiistai 31. tammikuuta 2017

Määrittelemättömän mittainen lukutauko, mutta ei blogitauko

Marraskuun täysikuu
Olen marmattanut koko blogini pienen olemassaolon ajan sitä, miten lukujumi meinaa vaivata vähän väliä. Jatkan samaa linjaa. Tässä on nyt muutaman päivän oikein ahdistanut, kun en saa luettua mitään. Hirveästi olisi kirjoja, joita haluaisin lukea, katselen pienen pientä kirjahyllyäni huokaillen ja toivoen, että voisin lukea niitä kirjoja, sillä hyllyni pitää sisällään niin paljon ihania teoksia, joihin haluaisin tarttua mahdollisimman pian. Mutta kun tartun kirjaan ja yritän lukea, ei se vain onnistu ollenkaan.

Päätin eilen illalla, että ehkä on lukutauon paikka. Etten yrittäisikään edes lukea ja antaisin kaikkien kirjojen nyt rauhassa vain olla. Antaisin aikaa kaikelle. En tiedä mistä tämä ongelmani johtuu, kun tuntuu, että se on ollut jo pitkään. Ehkä koululla on ollut suuri vaikutus, enkä vieläkään ole "palautunut" vaikka valmistumisesta on jo kuukausi. Ehkä stressi on jatkunut niin pitkään ja jatkuu edelleen, että se vaikuttaa. Myös tämä lukemisen vaikeus on itsessään stressannut minua.

Kaipaan sitä, kun joku kirja nappaa niin mukaansa ettei sitä malta laskea käsistä. Kaipaan myös sitä, kun löytyy niin hyvä kirja, jota voisin hehkuttaa kaikille vastaantulijoille. Hyviä kirjoja olenkin lukenut, mutta en niin hyviä. Tai sitten olisin pitänyt niistä paljon enemmän ellei tämä olotila olisi vaikuttanut asiaan, en tiedä. Monille kirjoille olen kuitenkin tänä aikana antanut viisi tähteä, mutta silti en ole saanut niistä sellaista hehkutushuumaa kuin olisin halunnut. Mutta ne kirjat ansaitsivat siltikin ne viisi tähteään.

Haluaisin saada kuitenkin takaisin sen innon ja palon siihen lukemiseen. Kateellisena olen Goodreadsissa seuraillut, kun ihmiset saavat kirjoja päätökseen, tarttuvat seuraavaan ja arvostelevat sen parin päivän päästä. Haluan myös päästä siihen samaan tilanteeseen vielä joskus, että kirjan lukemiseen ei menisi aikaa viikko tolkulla vaan muutama päivä tai max. viikko.

Niinpä päätin nyt jättää kaikki kesken olevat kirjat kesken ja palata niihin joskus myöhemmin, palauttaa kirjastojen kirjat ja olla lukematta mitään. Ainut mitä ehkä yritän lueskella pikku hiljaa on lasten- ja nuortenkirjallisuuden lukupiiriin kirja, kun piiri taas alkaa parin viikon päästä, mutta muuten annan itselleni määrittelemättömän mittaisen lukemattomuusrauhan. Toivon, että lukuinto palaisi takaisin kunnollisena ja saisin jätettyä tämän kaiken taakse.

Blogi ei kuitenkaan jää tauolle. Minulla on yksi arvostelu vielä kirjoittamatta, joten se tulee jossakin vaiheessa vielä ja sen jälkeen arvosteluiden julkaisemiset jatkuvat kun saan jotain luettua. Myös yksi kirjahankintapostaus on tuloillaan. Metsästän myös yhden tietyn sarjan kirjoja, joista voisin myös tehdä postauksen, kun niitä ei enää kirjakaupoista saa ja haluaisin kyseiset kirjat hyllyyni löytää. Aion myös kirjablogikuvioissa olla aktiivisesti mukana ja lukea muiden bloggauksia sekä kommentoida. En aio mihinkään kadota, vaikka nyt lukutaukoa otankin :)

Minusta tuntuu, että tämä blogiteksti on hirveän sekava, enkä saanut puoliakaan ajatuksistani tuotua esille, mutta samapa se. :D

maanantai 23. tammikuuta 2017

Elina Alasentie: Joka kodin raivausopas

Kirja: Joka kodin raivausopas
Kirjailija: Elina Alasentie
Kustantaja: Paasilinna
Julkaisuvuosi: 2016
Sivuja: 139

Onko tavaroita kotona aivan liikaa?
Mahtuuko sinne sekaan enää ollenkaan?
Mihin kaikki hankitut tavarat oikein mahtuvat?

Joka kodin raivausopas - ja sillä siisti :) -kirjassa esitellään kahdeksankohtainen reitti tavaroiden raivaukseen ja järjestämiseen tehokkaasti ja innostavasti. Ylimääräisestä tavarasta halutaan nyt päästä eroon kiihtyvällä tahdilla ja uuden hankkimistakin pakoilee yhä suurempi määrä kuluttajia.

Tavarasta on tullut uusi "läski" ja tavaramäärien vähentämisestä on tulossa uusi muoti-ilmiö niin ekohenkisten kuin yksinkertaisempaa elämää tavoittelevienkin keskuudessa.

Joka kodin raivausopas - ja sillä siisti :) auttaa, opastaa ja kannustaa pienempään tavaramäärään siirtymisessä ja sen järjestämisessä.

Tämän kirjan avulla voit selättää kaaoksen. Tällä hetkellä suomenkielisiä tämän alan kirjoja ei ole käytännössä lainkaan saatavilla.

* * *

Monille varmasti kirjoista tulee tietynlainen tunnelma, tai en tiedä onko tunnelma oikea sana. Hirveän vaikea kertoa, mitä yritän ajaa takaa, mutta yritän. Tätä kirjaa alkaessa lukemaan, minulle iski valtava ahdistus ensimmäisiltä sivuilta lähtien. Minulle tuli tunne, että on kauhea kiire, huomasin, että luen tekstiä niin kuin joku jahtaisi perässä enkä pystynyt ollenkaan rauhoittamaan. Tekstin rytmi vaan tuntui minusta kauhean kiireiseltä. Se vaikutti myös kirjan kokonaistunnelmaan, mikä jokseenkin minulta muodostui negatiivisemmaksi.

Oma asuntoni on pieni yksiö ja minulla on aivan liikaa tavaraa. Olenkin halunnut karsia tavaroitani, mutta en edelleenkään ole saanut aloitettua projektia. Olen lukenut KonMarin ja nyt tämän. Molemmista kirjoista sain kyllä pienen kipinän, että nyt haluan sen projektin aloittaa, varsinkin kun olen työtön ja aikaa on.

Vaikka Joka kodin raivausopas on lyhyt kirja, sen lukemiseen meni kauan aikaa. Siihen varmasti vaikutti tuo alussa kertomani tunnelma ja lukukokemuksen negatiivisuus. Tässä kirjassa oli melko itsestäänselviä asioita, mutta ihan hyviä huomioitakin. Esimerkiksi kaaos on jokaisella henkilökohtainen ja vaikuttaa ihmisiin eri tavalla. Minulla kaaos vaikuttaa mielialaan, toimintakykyyn ja itsetuntoon. Koti kun on kaaoksessa, mieliala on matalana kun tietää, että pitäisi saada tavaroita vähennettyä, mutta ei vaan saa, eli toimintakyky on kadonnut. Itsetuntoon se vaikuttaa siten, että ahdistaakin ajatus yllätysvieraista ja se ahdistus on läsnä koko ajan. Vakaana aikomuksena onkin nyt saada projekti käynnistettyä, joten kirjan käytännöllisyydestä en osaa vielä mitään sanoa.

Lukukokemuksena kirja nyt oli ehkä vähän mitäänsanomaton. Ihan hyödyllinen se minusta on, mutta tosiaan tuo tunnelma vähän lässähti ja vaikutti kaikkeen. En sitten tiedä, mistä tietynlainen lukurytmi kuhunkin kirjaan syntyy, mutta olen muissakin kirjoissa toisinaan huomannut sen vaikuttavan negatiivisesti. Voin tätä kirjaa kuitenkin suositella jos joku haluaisi oppaan, joka saisi kipinän kodin raivaukseen. Aiempi "kritiikkini" johtui täysin henkilökohtaisesta kokemuksestani. Ainut kritiikki, minkä itse kirjaa kohtaan voisin sanoa on se, että KonMarissa oli huomioitu paljon se, että jotkut tavarat voivat olla täysin turhia mutta tuoda iloa. Tässä kirjassa taas painotettiin turhien tavaroiden pois heittämistä. Olen joskus aikoinaan tehnyt sen virheen, että käynyt tavaroitani läpi ja karsinut niitä, jotka ovat turhia, mutta ovat saattaneet saada minut iloiseksi. Se vie pois kokonaan sen raivauksen tuoman hyvän fiiliksen ja siksi minusta myös tuo KonMarin tuoma huomio olisi yhtä tärkeä asia ottaa esille. Minä ehkä mieluiten käyttäisinkin näitä kahta teosta rinnakkain, sillä molemmissa kirjoissa on asioita, joita itse en aivan täysin hyväksynyt, sekä asioita jotka lomittuvat hyvin toisiinsa. Sanoisinkin, että mielestäni nämä kaksi teosta ehkä täydentäisivät toisiaan hyvin.

Arvosana:
★★★

tiistai 17. tammikuuta 2017

Kirjahankinnat, osa 7: Arvontavoitot & kirjaston poistot

Taas pukkaa kirjahankintapostausta. Näitähän on nyt tullut aika monta, hupsista. Jospa nyt tulisi pieni paussi, kun yritän olla hankkimatta kirjoja hetkeen. Heh, niin varmaan...

Nämä hankinnat on kuitenkin joulukuulta. Osallistuin erilaisiin kirjajoulukalentereihin ja onni suosi tänä vuonna Lukufiiliksen järjestämässä joulukalenterissa Instagramissa. Voitin Siiri Enorannan Surunhauras, lasinterävä -kirjan, jossa on mielestäni kaunein kansi ikinä. Ihailin tätä kirjaa 2015 syksyllä ollessani työharjoittelussa ja purettuani kirjatilausta. Oli ihana yllätys, että Lukufiilis oli kirjan lisäksi palkintooni lisännyt Lukukeskuksen kangaskassin, jossa lukee Lukemalla parempi maailma. Ihana ♥

Vera Valan kirjan voitin Kirjakaapin avaimen synttäriarvonnassa. Jonna oli myös laittanut palkinnon mukaan yllärinä kaksi enkelisuklaapatukkaa. Tällaiset pienet yllätykset on aina kivoja, kun niitä ei osaa ollenkaan odottaa. Kiitoksia myös Jonnalle!

Kävin joulukuussa myös kotikuntani kirjastossa. Huomasin siellä poistomyyntipöydän ja kävin sen pikaisesti kiertämässä aikomuksena olla ostamatta mitään. Kyllähän sen tietää, että jos ei halua mitään ostaa niin ei pitäisi mennä edes kurkkimaan. Tällä kertaa voin kuitenkin hyvällä mielellä sanoa, että todellakin kannatti! Gabaldonilta en ole vielä lukenut Matkantekijä-sarjaa ollenkaan, mutta olen katsonut Outlanderin ekan kauden. En omista kirjasarjasta aiempia osia, mutta tämä tarttui silti mukaan. Kirja ei ole ollut kirjaston lainauksessa ollenkaan eikä ole edes päällystetty. Varmaan lahjoituksena saatu tai jotain. Muutama naarmu kannessa oli, mutta ei ne nyt haittaa.

Wardin sarjasta olen lukenut ensimmäisen osan ja tämä Uudestisyntynyt rakastaja on 10. osa. Tämä kirja on ollut lainauksessa, mutta oli todella hyvä kuntoinen. Aavistelen, että muuta sarjaa pienessä kirjastossa ei ole edes ollut ja tämä kirja ei siksi ole hirveästi liikkunut. En ainakaan ole missään vaiheessa tätä sarjaa nähnyt kirjastossa ja olen kuitenkin siellä ollut töissäkin. Ehkä tämäkin on tullut joskus lahjoituksena tai sitten oli vahinkohankinta :)

Minun onni se, ostin nämä nimittäin 50 sentillä pois. Yhteensä siis.

keskiviikko 11. tammikuuta 2017

Leigh Bardugo: Six of Crows

Kirja: Six of Crows
Kirjailija: Leigh Bardugo
Sarja: Six of Crows #1
Kustantaja: Indigo
Julkaisuvuosi: 2015
Sivuja: 495

Criminal prodigy Kaz Brekker has been offered wealth beyond his wildest dreams. But to claim it, he'll have to pull off a seemingly impossible heist:

Break into the notorious Ice Court (a military stronghold that has never been breached)

Retrieve a hostage (who could unleash magical havoc on the world)

Survive long enough to collect his reward (and spend it)

Kaz needs a crew desperate enough to take on this suicide mission and dangerous enough to get job done - and he knows exactly who: sox of the deadliest outcasts the city has to offer. Together, they just might be unstoppable - if they don't kill each other first.

* * *

Englanninkielisessä kirjablogimaailmassa on kovasti kehuttu Leigh Bardugon Six of Crows -sarjaa, ja kun se löytyi kotikuntani kirjastokimpasta, päätin laittaa varauksen ja tarttua kirjaan. Hieman hirvitti kirjan paksuus, kun en tosiaan hirveästi ole englanniksi vielä lukenut. Vaikka kynnys aloittaa kirja englanniksi on aina suuri, päätin astua sen yli ja olla huomioimatta ennakkoluuloisia ajatuksiani. Varsinkin, kun lukeminen lähti kunnolla vauhtiin, totesin, että eihän tämä nyt niin vaikeaa ole ja yllättävän hyvin ymmärränkin. Joka päivä kuitenkin uudelleen kirjaan tarttuminen oli hankalaa, joten selvästikään en vielä ole sinut englanniksi lukemisen kanssa. :D Ehkä se tästä. Lukemallahan vain sitä lukemisessa kehittyy. Ja tämähän oli tosiaan vasta kolmas englanniksi lukemani kirja.

Aloittaessa kirjaa, tuli hieman epävarma olo. Olin katsonut, että tämä on sarjan ensimmäinen osa, mutta silti kirjan alussa olleissa arvosteluissa oli viitattu Bardugon Grisha-trilogiaan. Grishat liittyvät vahvasti tähänkin sarjaan, joten hieman alkoi mietityttämään pitäisikö Grisha-trilogia lukea sitten ensin. Mutta hetken asiaa tutkittuani, Six of Crows -sarja ilmeiseti sijoittuu samaan maailmaan kuin Grisha-trilogia, mutta eri aikakauteen ja eri hahmoihin. Maailma eikä Grishat olleet tietenkään tuttuja, joten alku meni niitä ihmetellessä, mutta hyvin kirjaan pääsi kuitenkin mukaan.

Kirja on kerrottu monen hahmon kautta, pääasiassa Kazin, Inejin, Ninan, Matthiaksen ja Jesperin näkökulmista. Näkökulmien vaihtelu ei haitannut lukemista, kun se oli selkeä vaihdos lukujen yhteydessä. Omiksi lempparihahmoiksi nousi Kaz, Inej ja Nina. Matthias ärsytti aluksi negatiivisuudellaan, mikä toki oli ymmärrettävää, mutta lopulta hänkin oli ihan ok hahmo. Juonen kannalta tietysti tärkeä.

Kirja jäi cliffhangeriin, joten täytyy Crooked Kingdomkin lukea. Jotenkin todella paljon raskaampaa oli lukea englanniksi, mutta toisaalta tuli pieni innostuksen kipinä siihen. Toki tässäkin kirjassa paljon meni niin etten ymmärtänyt enkä jaksanut alkaa sanoja tarkistelemaan, mutta kokonaisuuden ymmärsi hyvin. Lähinnä pienet yksittäiset tapahtumat tai kuvailevat tekstit menivät ohitse.

Voin kuitenkin suositella Bardugon kirjaa. Fantasiamaailmasta huolimatta kirjaan on helppo päästä mukaan ja kieli on ihan perus-englantia. Noin 500 sivua tuntuu hurjalta määrältä vieläkin itsestä, mutta olen iloinen (ja vähän ylpeäkin :D) että jaksoin kirjan lukea. Nyt ajattelin pitää hetken taukoa englanniksi lukemisesta, mutta kovasti kutkuttaa jo tarttua seuraaviin suomentamattomiin sarjoihin lukulistallani :)

Arvosana:
★★★★

tiistai 3. tammikuuta 2017

Kirjahankinnat, osa 6: Joululahjat 2016

Sain joululahjaksi neljä kirjaa. Kolme näistä oli joululahjalistallani ja yksi oli yllärilahja, mutta mukava sellainen.

Listaltani löytyivät Kass Morganin The 100 -sarjan jatko-osa Day 21, Harry Potter ja kirottu lapsi -näytelmä sekä Charlaine Harrisin Harper Connelly -sarjan kolmas osa Väristyksiä haudan takaa. Morganin sarjasta minulla on ensimmäinenkin osa itselläni ja olin pitkään halunnut hankkia jatko-osatkin hyllyyni sillä kirjoihin perustuva tv-sarja on yksi lemppareistani. Harry Potterista taas ajattelin, että saankohan sitä ollenkaan lahjaksi, kun en sitä erikseen ollut erityisesti maininnut toivovani. Olen aiemmat Potter-kirjani saanut synttäri- ja joululahjaksi aikoinaan siskoltani. Harrisin kirjan olen lukenut ja tykkäsin Harper Connelly -sarjasta kovasti ja siksi toivoin sarjaa omaan hyllyyni. Täytyy hankkia muutkin osat vielä jossakin vaiheessa.

Riikka Pulkkisen Paras mahdollinen maailma oli ihan mieluisa yllätyskirja. Olen kuullut siitä paljon kehuja ja Pulkkinen onkin ollut lukulistallani jo pitkään.

Kirjalahjoja on mukava avata kääreistään ja minä ainakin tulin, ja edelleen olen, superonnelliseksi näistä lahjoista. ♥

sunnuntai 1. tammikuuta 2017

Kirjavuosi 2016

2016 vuoden aikana luin 38 kirjaa, mikä on ihan keskiverto määrä minulle. Goodreadsin lukuhaasteeksi olin laittanut alun perin 48, mutta laskin sen syksyllä 36, kun tiesin etten voi alkuperäistä määrää saavuttaa mitenkään opinnäytetyön ollessa kesken ja pääprioriteettina. Blogin aloittamisen jälkeen luin 24 kirjaa, joista ihan kaikista en ole blogannut (kuvakirjat, yksi tietokirja ja wreck this journal).

Luetuista kirjoistani
  • 26 oli kaunokirjoja
  • 8 tietokirjaa
  • 2 sarjakuvaa
  • 1 runokirja
  • 1 muu kirja
Lukemistani kirjoista peräti 19 oli kotimaisia kirjoja! Olin tästä määrästä hiukan yllättynyt, kun tuntuu, että luen kotimaista kirjallisuutta todella vähän, vaikka tiedän, että viime aikoina määrä on kasvanut. Kaikki viime vuonna lukemani kirjat löytyvät Goodreadsista. Minut saa pyytää siellä kaveriksi, jos tekee mieli. :)



Vuoden aikana lukemista kirjoista suosikeiksi nousivat Saga-sarjakuvat, Harry Potter ja viisasten kivi, Tähtiin kirjoitettu virhe sekä Kuura. Tykkäsin kovasti myös Kerstin Gierin Unien kirjat -trilogiasta, jonka viimeisen osan luin tänä vuonna. Blogia ennen luin J. R. Wardin Pimeyden rakastajan, joka nousi myös yhdeksi suosikiksi. Aion kirjan lukea kyllä uudelleen pian, kun olen unohtanut jo sen tapahtumat melkoisen hyvin ja haluan sarjaa jatkaa.

Tänä vuonna lukusuunnitelmiini kuuluu Seinäjoen pääkirjaston 100 kirjan lukuhaasteeseen osallistuminen. Hieman epäilen saanko luettua 100 kirjaa vuoden aikana, mutta katsotaan kuinka käy. Goodreadsiin laitoin tavoitteeksi kuitenkin vain 48. Lisäksi toivon, että saisin luettua paljon oman hyllyn kirjoja, koska niitä en ole lukenut juuri lainkaan. Uutuuksiakin uskon lukevani, kun olen jo kirjastoon tehnyt muutamia varauksia. Sen suurempia suunnitelmia en aio tehdä, enkä aio muihin haasteisiin osallistua. Lukeminen meinaa olla nykyään minulle suorittamista ja haluaisin päästä siitä eroon, jotta voisin täysin vain nauttia rakkaasta harrastuksesta.

Oikein mukavaa alkanutta vuotta kaikille! Toivotaan, että tästä tulee oikein kirjarikas ja hyvä vuosi! :)