sunnuntai 26. helmikuuta 2017

Jessica Schiefauer: Ester & Isak

Kirja: Ester & Isak
Kirjailija: Jessica Schiefauer (suom. Säde Loponen)
Kustantaja: Karisto
Julkaisuvuosi: 2015 (suom. 2016)
Sivuja: 279

Sinä kesänä Ester ja Isak rakastavat toisiaan järjettömästi. Sinä kesänä heidän rakkaustarinansa tahriintuu, hiipuu ja syntyy uudelleen. Sinä kesänä rannalla pahoinpidellään kuoliaaksi poika. Ja Isakin pikkuveli on paikalla.

Jessica Schiefauerin uusi nuortenromaani on intensiivisyydessään syvältä kouraiseva. Kirjailija kuvaa taitavasti, miten mitättömistä syistä väkivalta voi saada alkunsa ja minkälaisia aaltoja se levittää ympärilleen. Ja millaisia muotoja rakkaus lopulta voi saada.

* * *

Täytyy nyt ensimmäiseksi sanoa, että en ymmärrä miksi tätä kirjaa on niin paljon hehkutettu. Schiefauer on voittanut tällä kirjalla Ruotsin arvostetuimman lasten- ja nuortenkirjapalkinnon. Minä en tästä kirjasta pitänyt, joten tämä teksti sisältää vain ja ainoastaan minun näkemykseni tästä kirjasta.

Lähdin tätä kirjaa lukemaan sen takia, että olin kuullut tästä tykättävän ja tämä oli suhteellisen lyhyt, jotta voisin saada sen luettua jumitukseni takia loppuun. Alku sujuikin melko hyvin, kunnes alkoi vain ärsyttää. Lyhyet "luvut" saivat minut jatkamaan tämän kirjan loppuun saakka, vaikka ne samalla olivat kirjan huono ominaisuus.

Ihan ensimmäiseksi minua alkoi ärsyttää kömpelö dialogi. Hyvin, hyvin kärjistettynä Esterin ja Isakin ensimmäinen tapaaminen meni tyyliin näin:

"Otatko oluen?"
"Joo"

Ja sitten jo seurusteltiinkin. Kirjan dialogit eivät siis ole kovin pitkiä ja pääasiassa jokaisen henkilön vuorosanat ovat lyhyitä nekin. Minua se jotenkin häiritsi, vaikutti hirveän ontuvalta. Todennäköisesti tämä on tiedostettu kerronnallinen tekniikka, mutta itse en vain päässyt sen sisään.

Kirja koostuu kuukausista, joitten sisällä on "lukuja", jotka erotetaan toisistaan tähti-merkillä. Nämä luvut ovat noin puolesta sivusta kolmeen sivuun pitkiä. Lukemisen kannalta se on hyvä, kun luvut ovat nopeita lukea ja kirjaa pääsee hyvää tahtia eteenpäin. Mutta sisällöllisesti en tykännyt. Aika hyppi näitten lukujen välillä, eivätkä ne olleet sillä tavalla selkeä jatkumo. Ensiksi saattoi olla viikonlopun aamu, seuraavassa luvussa jonkin arkipäivän ilta. Päiväkirjatyylisesti tämä olisi ehkä ollut selkeämpää, jos olisi ollut päivämäärät merkittyinä. Nyt lukija ei tiennyt kuin mitä kuukautta eletään, mutta ajasta kuukauden sisällä ei ollut tietoa.

Näiden seikkojen vuoksi minun lukukokemukseni oli erittäin tökkivä. Tuntui, että kirjaan ei päässyt kunnolla mukaan, kun hypättiin päivästä toiseen yhtäkkiä, eri henkilöiden näkökulmista kerrottuna vieläpä. Kirjan aikana eletty vuosi oli sinänsä jatkumo, mutta rikkonainen sellainen kuitenkin.

Vaikka tässä nyt negatiivisesti olen kirjoittanut, enkä itse pitänyt kirjasta, en tarkoita että kirja olisi huono. Se ei vain ollut minua varten, enkä minä sitä varten. Tämän lukukokemuksen perusteella en myöskään aio tutustua Schiefauerin Pojat-nimiseen kirjaan, vaikka se ilmeisesti on erilainen kuin tämä, vaikeaselkoisempi.

Arvosana:

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti