lauantai 25. maaliskuuta 2017

Holly Bourne: Oonko ihan normaali?

Kirja: Oonko ihan normaali?
Kirjailija: Holly Bourne (suom. Kristiina Vaara)
Sarja: Normaali #1
Kustantaja: Gummerus
Julkaisuvuosi: 2015 (suom. 2017)
Sivuja: 412

Evie haluaa olla ennen kaikkea normaali. Hukattuaan kolme vuotta elämästään taisteluun OCD:tä vastaan hän aloittaa uudessa koulussa, jossa häntä ei tunneta "tyttönä joka sekosi" (vaan korkeintaan leffahulluna).

Viimein Evie uskaltautuu myös deittailemaan. Ihmissuhteet voivat kuitenkin sotkea kenen tahansa pään, ja hän alkaa ajautua takaisin pakkomielteiden maailmaan. Mutta kuinka uudet ystävät, taiteellinen Amber ja räväkkä feministi Lottie, voisivat auttaa, kun Evie ei suostu kertomaan ongelmistaan kenellekään?

* * *

Kylläpä tämä kirja pisti miettimään asioita! Varmaan ensimmäistä kertaa elämässäni voin sanoa sen lisäksi että pidin tästä kirjasta kovasti, tämä oli myös vaikuttava.

Kirjassa käsitellään tärkeitä asioita kuten mielenterveysongelmia sekä epätasa-arvoa tietenkin ystävyyden ja oman identiteetin etsimisen lisäksi. Mielenterveysongelmat ovat vieläkin tietynlainen tabu, eivätkä ihmiset ongelmistaan puhu, saati sitten nuoret. Mielestäni tämä kirja toi erittäin hyvin esille sen, minkälaista on painia omien ongelmien kanssa ja yrittää selvitä arjesta ja elämästä yleensä. Ei se ole helppoa kenellekään, oli mielenterveysongelmia tai ei.

Epätasa-arvo tulee kirjassa esille feminismin kautta. Itse en ole feministi vaikka naisten ja miesten välistä tasa-arvoa kannatankin. Kirjassa Evie kavereineen perusti oman feministisen ryhmänsä ja aina ryhmän kokoontuessa keskusteltiin jostakin tärkeästä heitä kiinnostavasta aiheesta. Tietysti nämä läpi käydyt asiat olivat mielenkiintoisia ja minäkin aloin niitä ajatella paljon niitä. Kirjassa tuli hyviä näkökulmia esille. Dialogi tyttöjen välille oli saatu hyvin kirjoitettua, eikä tärkeiden asioiden läpi käymisestä tullut saarnamaista. Voisin ehkä sanoa, että pienen pienen feminismin siemenen löysin itsestäni ja kiinnostuin aiheesta enemmän. Täytyy perehtyä aiheeseen enemmän.

Tykkäsin kirjassa kovasti leffaviittauksista. Suurinta osaa mainituista leffoista en itse ole edes nähnyt, mutta tykkäsin silti niiden mukana olemisesta. Leffaviittaukset eksyivät usein keskusteluihin ja vaikka en itse ollutkaan kyseistä elokuvaa nähnyt, ei tullut sellaista tunnetta että jotakin olisi mennyt pahasti ohi. Täytyy sanoa, että olin iloinen kun olen Matrixin nähnyt ja sen viittauksen ymmärsin, vaikka en kyllä kyseisestä leffasta tykkää! :D

Evie on myös hahmona fiksu, samoin kuin kaverinsa, ja heidän puheessaan vilisi sanoja, joita en itse olisi mieltänyt 16-vuotiaiden käyttävän, mutta se oli mukava ja positiivinen juttu. Se toi minusta hahmoihin syvyyttä entisestään. Hahmoista ehkä minun suosikikseni Evien lisäksi nousi hänen pikkusisko Rose, joka myös oli erittäin viisas tyttö ikäisekseen. Hän muistutti minua Kerstin Gierin Unien kirjat -trilogian päähenkilö Livin pikkusiskoa Miaa, josta myös pidin. Guy oli myös mukavahko kunnes lopulta ei ollutkaan, näin nätisti sanottuna paljon spoilaamatta. Pidin kirjan lopussa siitä, että se ei ollut kliseinen happy ending rakkaus voittaa kaiken, vaikka ei minulla sinänsä niitäkään vastaan mitään ole. Tämä oli mukavaa vaihtelua.

Voisin varmaan tästä kirjasta höpötellä vaikka kuinka paljon, koska tämä oli pitkästä aikaa semmoinen kirja, josta minulla oikeasti asiaa riittäisi. Pääasiassa luen puhdasta viihdekirjallisuutta, mihin tämäkin kirja toki kuuluu, mutta kuitenkin tämä vaikutti niin paljon tärkeiden teemojensa kautta. Sen puolesta ainakin minä voisin sanoa, että Bourne onnistui kirjansa kanssa hyvin. Innolla odotan sarjan seuraavaa osaa, joka kaiketi julkaistaan vielä tänä vuonna! Voin lämpimästi suositella luettavaksi.

En yleensä kirjoista ota sitaatteja, mutta tämän kirjan lopussa oli muutama asia, jotka koskettivat erityisesti itseäni ja siksi ajattelin ne tähän jakaa. Nämä ovat melko kliseisiä sitaatteja, mutta itse ainakin tarvitsen joskus näistä muistutuksen. :)

"Sä. Evelyn. Sä olet aina, niinku: 'Olisinpa mä sellainen' tai 'Voisinpa mä olla enemmän niin kuin se-ja-se'. Sulla on pakkomielteinen tarve olla normaali, mutta kun normaali on tylsää, ja sä olet erityislaatuinen, Evie. Lupaa mulle, että sä lakkaat yrittämästä olla olematta sä."
(Evien pikkusisko Rose Evielle, s. 382)
 "Kaikki ovat normaaliuden jyrkänteellä. Kaikkien mielestä elämä on silkkaa painajaista joskus, eikä ole olemassa 'normaalia' tapaa selvitä siitä." Sarah huokaisi. "Ei ole olemassa normaalia, Evelyn. On vain se, mikä on sinulle normaalia. Sinä jahtaat kummitusta."
(s. 388)


PS. Tässä postauksessa ei varmaan ollut mitään järkeä. Punainen lanka on varmaan hukassa, niinku aina.

Arvosana:
★★★★★

8 kommenttia:

  1. Kiva, että tykkäsit viiden tähden edestä, niin minäkin. Minulle leffat olivat tuttuja ja niihin viittaaminen oli hauska lisä, sillä sehän oli yksi Evien selviytymiskeino sairauden aikana.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minullekin leffat oli lähes kaikki nimeltä tuttuja, mutta en tosiaan ollut tainnut itse nähdä kuin muutaman :)

      Poista
  2. Tätä olen kovasti odottanut, ja mitä tästä olen kuullut niin en todellakaan turhaan :) /Tiia

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Suosittelen kyllä todella lämpimästi! :)

      Poista
  3. Tämä on tosi ihana ja sympaattinen kirja! Kiva, jos teos sai sinut kiinnostumaan feminismistä, tutustu ihmeessä aiheeseen lisää. Ainakin minulle feminismi on nimenomaan sitä tasa-arvon kannattamista, ei mitään sen kummallisempaa, ja toivottavasti sinunkin kynnyksesi tarttua aihetta käsitteleviin teoksiin madaltuu. Bourne kirjoittaa kiinnostavasti, ja minusta tämä on tärkeä nuortenkirja. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minulla on ehkä ollut vääränlainen kuva feminismistä, sillä kyllä minäkin tasa-arvoa kannatan ja olen aina kannattanut. Tämä kirja ehkä hieman muutti sitä mielikuvaa toisenlaiseks ja sai tosiaan kiinnostuksen kipinän syttymään :)

      Poista
    2. Heei mieki oon vihdoin kunnolla alkanu lukea tätä kirjaa (oon nyt puolessa välissä)ja oon kyl tykänny tosi paljon! Kiitos suosituksesta. <3 Ja halusin kans puuttua tohon feministikysymykseen, eli ite ajattelen niin mustavalkosesti ku: kannattaa tasa-arvoa=feministi. :D Mut toisaalta on jokaisen oma asia miten haluu itsensä luokitella tai olla luokittelematta. Feminismissäkin on niin monia suuntauksia että vaatii varmasti vähän tutustumista ennen ku osaa sanoa tarkemmin mitä mieltä asiasta on.

      Poista
    3. Kiva, että tykkäsit ^_^ Varmaan just noitten monien suuntausten takia mulle feminismi ei oo koskaan ollut oikein selkeä juttu. On ehkä ollut vähän semmoinen stereotyyppinen mielikuva, että feministit kannattavat pelkästään naisten oikeuksia miehet lyttyyn -meiningillä, ja sen takia oon sit aina vähän meinannut nähdä punaista kuullessani feminismistä. Tasa-arvoa oon kuitenkin kannattanut aina. Mutta tässäkin taas näkyy se, miten tiedonpuute vaikuttaa ja kun ei asioista ota selvää -> väärä mielikuva :)

      Poista