sunnuntai 19. maaliskuuta 2017

J.K. Rowling: Harry Potter ja salaisuuksien kammio

Kirja: Harry Potter ja salaisuuksien kammio
Kirjailija: J.K. Rowling (suom. Jaana Kapari)
Sarja: Harry Potter #2
Kustantaja: Tammi
Julkaisuvuosi: 1998 (suom. 1999)
Sivuja: 365

Harry Potterin ankea kesäloma Dursleyn perheen luona päättyy vauhdikkaasti, kun noitakoulusta tutut Weasleyn veljekset hakevat hänet luokseen lentävällä Ford Anglialla. Ensimmäistä kertaa elämässään Harry pääsee tutustumaan oikeaan velhoperheeseen, jossa loihditaan ruokaa, luetaan eläviä taikakirjoja ja kitketään puutarhasta menninkäisiä.

Sekopäinen Dobby-tonttu on varoittanut Harrya palaamasta takaisin Tylypahkan velhojen ja noitien kouluun, mutta mikään ei saisi Harrya jäämään sieltä pois. Toinen lukuvuosi ei kuitenkaan ala Harryn ja Ron Weasleyn osalta aivan suunnitelmien mukaan. Jostain merkillisestä syystä he eivät pääse Tylypahkan pikajunan kyytiin. Kun he lopulta saapuvat kouluun, on vastaanotto kirjaimellisesti murskaava. Ja pian koulussa alkaa tapahtua kummia. Miksi Harry kuulee pelottavia ääniä, joita muut eivät kuule? Kuka tai mikä jähmettää koulun asukkaita? Entä mitä kätkee sisäänsä salaisuuksien kammio?

* * *

Aloitimme kavereideni kanssa Harry Potter -lukupiirin ja tarkoituksena on lukea kaikki Harry Potterit putkeen, toki välissä minä pyrin lukemaan muutakin. Koska itse luin jo Viisasten kiven viime kesänä, päätin etten lue sitä vaikka keskusteluun osallistuinkin. Aloitin siis lukemisen Salaisuuksien kammiosta.

Tästä kirjasta on hirveän hankala alkaa kirjoittaa blogipostausta, sillä tuntuu ettei minulla ole paljoa sanottavaa. Tykkäsin tästä kovasti, niin kuin Viisasten kivestäkin, mutta silti päällimmäisenä on jotenkin sanaton ja tyhjä tunne.

Kirjan maailmaan oli ihana palata reilun puolen vuoden jälkeen ensimmäisen osan lukemisen jälkeen. Salaisuuksien kammio leffana on minulle tietyllä tapaa kaikista jännin basiliskin takia, joten odotin kirjaltakin vähän samanmoista fiilistä. Iltaisin lukiessa basiliskin hyökkäyksistä ja suhinoista alkoi hieman ihokarvat nousta pystyyn, vaikka ei kirja sinänsä sitten niin jännittävä ollutkaan. Hyvä kuitenkin.

Kirjassa kuitenkin itse basiliski-kohtaus oli mielestäni paljon "köyhempi" kuin elokuvassa. Tuntui, että kohtaus oli ja meni yhtäkkiä, kun taas elokuvassa visuaalisuuden avulla siitä on ehkä saatu hieman järkevämpi. Toki tuollainen tilanne on varmasti verbaalisesti hankala kertoa.

Gilderoy Lockhart oli kirjassa ehkä ärsyttävämpi hahmo kuin elokuvassa vaikka sen katsomisesta on vuosia aikaa. Parasta tässä kirjassa kuitenkin ehkä oli Weasleyn Ford Anglian touhuilut.

Meillä lukupiirissä kuitenkin juttua riitti vaikka kaikki aluksi ajattelivat ettei ole paljoa puhuttavaa. Puhuimme tietenkin hahmoista ja tapahtumista sekä velhomaailmasta. Lukupiireissä mukavinta on se, miten ihmiset kiinnittävät huomiota erilaisiin pieniin asioihin.

Kirjan lopussa oli myös mukavaa se, että aina kun itselleni lukiessa nousi kysymyksiä, esimerkiksi miten joku asia on huomioitu velhomaailmassa tai tapahtumien kulussa, seuraavaksi siihen jo käytännössä tuli vastaus.

Vaikka Salaisuuksien kammiosta kovasti tykkäsin, odotan silti sarjassa eteenpäin pääsemistä ja ehkä hieman aikuismaisempaa otetta kirjoitukseen. Tätä oli ihana ja helppo lukea, mutta huomaa vielä tietynlaisen lapsikohderyhmän huomioon ottamisen.

Arvosana:
★★★★★

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti