keskiviikko 19. huhtikuuta 2017

Sini Helminen: Kaarnan kätkössä

Kirja: Kaarnan kätkössä
Kirjailija: Sini Helminen
Sarja: Väkiveriset #1
Kustantaja: Myllylahti
Julkaisuvuosi: 2017
Sivuja: 220

Bling. Yksi känninen kännykkäkuva ja Pinjan elämä on pilalla. Poikaystävä ja kympin koenumerot ovat historiaa, ja nipottava äiti pakottaa hänet kesätöihin. Puistohommissa Pinja kohtaa erikoisen Virven, pihkantuoksuisen punapään, jota kohtaan hän tuntee selittämätöntä vetoa. Pinjan on kuitenkin vaikea päästää ketään lähelleen, sillä hän kantaa selässään varjeltua salaisuutta, jonka juurista hänen on pakko saada tietää enemmän.

Pinjaa kiusaavat hallusinaatiot Tuulia-nimisestä tytöstä, joka inttää hänen suonissaan virtaavan metsänväen verta. Sitten kuvioihin ilmestyy vielä komea nahkatakkipoika, joka häikäisee Pinjan niin, ettei hän huomaa tämän silmien punaista vivahdetta, ennen kuin on liian myöhäistä.

Kaarnan kätkössä aloittaa neliosaisen reaalifantasiasarjan Väkiveriset, jossa kotimainen mytologia tunkeutuu elävänä ja kihelmöivänä nuorten arkeen. Jännitys ja romantiikka punoutuvat huumorin säikeisiin.

* * *

En ole aikaisemmin tainnut lukea mitään kirjallisuutta, joka sisältäisi kotimaista mytologiaa. Niinpä Sini Helmisen Kaarnan kätkössä oli mukavaa vaihtelua fantasiakirjallisuuden saralla, ja tartuin kirjaan mielelläni.

Tarina lähtee helposti liikkeelle ja kirjan lukeminen on kevyttä ja nopeaa. Kirjan luvut eivät ole kovin pitkiä, mutta jokaisessa luvussa on jokin oma sisältönsä, johon luvun latinankielinen otsikointikin viittaa. Jokaisesta otsikosta on kirjan takana suomennokset, mitä se tarkoittaa ja mistä sanonta tulee. Minusta tämä otsikoinen oli erilainen ja mukava lisä tähän kirjaan.

Päähenkilö Pinja oli alkuun ehkä hieman rasittava. Tuntui hassulta, että ero poikaystävästä aiheutti hänen elämässään niin suuren muutoksen, että koko tulevaisuus romahti. Toki kirjan juonen kannalta se oli erittäin oleellista, koska jos Pinja olisi tulevaisuudensuunnitelmistaan pitänyt kiinni, ei tätä kaikkea muuta olisi tapahtunut.

Lempihahmoikseni muodostuivat Virve ja Tuulia. Virve erottui kirjasta persoonallisuudellaan ja selkeillä luonteenpiirteillään sekä mielenkiinnon kohteillaan. Virven ajatusmaailma myös tuntui olevan selkeä, toisin kuin Pinja taas etsii itseään ja arvojaan. Tuulia taas oli suorasanainen ja huumorintajuinen hahmo, vaikka ikäisekseen vanhemman oloinen.

Suomalainen mytologia oli myös hyvin sisällytetty kirjan maailmaan ja siitä saatiin hienot fantasiaelementit. Kuvaus metsästä sai selkeät mielikuvat päähäni ja alkoi tehdä itsekin mieli päästä kesällä metsään kulkemaan.

Kaiken kaikkiaan kirja oli minusta hyvä. Se sopii hyvin yläkouluikäisille, joita kiinnostaa helppo fantasia tai suomalainen mytologia. Kirja ei ole mitenkään rankka, mutta silti vanhemmatkin lukijat viihtyvät sen parissa. Kirjasta selvästi huokuo aloitusosan energia ja jäänkin mielenkiinnolla odottelemaan syksyä, jolloin Väkiveristen seuraavan osan pitäisi ilmestyä!

Arvosana:
★★★

2 kommenttia:

  1. Tuulia oli kiva henkilöhahmo. Tämähän oli fantasiaa jne. ja isoisä ja isoäiti olivat fantasiahenkilöitä, joten eikö isänkin pitäisi olla vai onko Pinja isoäidin tyttö? Heillähän oli se lisääntyminen hiukan erilaista kuin tavallisesti. Minun mielikuvitus mylläsi tämän kirjan kanssa ja koukutti ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minä ymmärsin niin että vain naispuolisest henkilöt voivat olla metsänneitoja, joten Pinjan isän kohdalla ollaan hypätty yli. Ja metsänneidoilla kai oli se oma lisääntymistapansa, mutta pystyvät lisääntymään myös ihmisten kanssa ihmisten tavalla :) Isoisästä kai tuli tonttu vain sen takia, että hän rakensi sen talon ja oli ensimmäinen tulen sytyttäjä siellä? Tai ainakin tällaiset mielikuvat minulle jäi näistä :)

      Poista