sunnuntai 21. toukokuuta 2017

Becky Albertalli: Minä, Simon, Homo Sapiens

Kirja: Minä, Simon, Homo Sapiens
Kirjailija: Becky Albertalli (suom. Lotta Sonninen)
Kustantaja: Otava
Julkaisuvuosi: 2015 (suom. 2017)
Sivuja: 253

Onko kaikkien pakko tulla kaapista?

16-vuotias Simon rakastaa draamaa, mutta vain näyttämöllä. Kun luokkakaveri ryhtyy kiristämään Simonia, hänen salainen ihastuksensa on vaarassa päätyä parrasvaloihin.

Simonin on tehtävä hankalia valintoja, onhan pelissä mahdollisuus rakkauteen ihanan ja hämmentävän pojan kanssa. Kunhan Simon vain saisi selville, kuka hän on.

* * *

Olin kuullut paljon kehuja Albertallin Minä, Simon, Homo Sapiensista ja sen vuoksi tartuin kirjaan vähän peläten. Usein minulle käy niin, että petyn pahasti kirjoihin, joista minulla on suuret odotukset. Kunpa vain odotukset pystyisikin sitten laskemaan pois, mutta ei se onnistu.

Tämän kirjan kohdalla ei kuitenkaan tarvinnut odotuksia yrittää laskea, sillä kirja ylitti ne kevyesti. Ihana, hyväntyylinen ja hymyn huulille laittava pieni, mutta silti niin suuri kirja. Albertallin kirjassa käsitellään seksuaali-identiteettiä, mutta myös ystävyyttä ja ihastumista. Kirjaa lukiessa koin paljon samastumisen tunnetta Simoniin. Ystävyyssuhteet, ihastumiset ja itsensä etsimiset ovat samoja kaikille, sukupuolesta tai seksuaalisesta suuntautumisesta huolimatta.

Kirja on kirjoitettu hyvin, se on aiheestaan huolimatta kevyttä luettavaa ja tuo tosiaan hymyn huulille ja ehkä myös muutaman kyyneleen silmäkulmaan. Minä ihan oikeasti naureskelin ääneen lukiessa, enkä muista milloin viimeksi näin olisi käynyt.

Ei hyvän kirjan tarvitse aina sisältää keksittyjä maailmoja ja olentoja tai muuta erikoista. Lukekaa tämä kirja, suosittelen lämpimästi. Seksuaalisuus ja tasa-arvo ovat olleet paljon esillä viime aikoina ja mielestäni tämä on myös sen vuoksi tärkeä kirja nuorille, mutta myös ihan kaikille muillekin.

Arvosana:
★★★★★

sunnuntai 14. toukokuuta 2017

J.K. Rowling: Harry Potter ja Azkabanin vanki

Kirja: Harry Potter ja Azkabanin vanki
Kirjailija: J.K. Rowling (suom. Jaana Kapari)
Sarja: Harry Potter #3
Kustantaja: Tammi
Julkaisuvuosi: 1999 (suom. 2002)
Sivuja: 456

Vaarallinen velho Sirius Musta on paennut Azkabanin vankilasta, mistä yksikään vanki ei ole koskaan ennen onnistunut pakenemaan. Sirius Musta on vuosia aiemmin tuomittu kolmentoista ihmisen murhasta, ja nyt hän on vapaalla jalalla. Kaikki merkit viittaavat siihen, että hän haluaa etsiä käsiinsä Harry Potterin. Taikaministeriö on valppaana, ja Tylypahkan velhojen ja noitien koulussa kiristetään turvatoimia. Koulun porteille värvätään vartioimaan Azkabanin vanginvartijat, kauhistuttavat ankeuttajat. Harry luottaa Tylypahkan muurien suojaan ja rehtori Dumbledoreen, mutta onko hän turvassa edes Tylypahkassa? Miksi Sirius Musta etsii juuri Harrya? Entä miksi ankeuttajien läsnäolo vaikuttaa Harryyn paljon voimakkaammin kuin muihin? Mysteeri johdattaa ystävykset Harryn, Ronin ja Hermionen uskomattoman lennokkaan seikkailun pyörteisiin.

* * *

Azkabanin vangilla jatkuu Harry Potter -lukupiirini kavereideni kanssa. Aloitin kirjan lukemisen melko pian Salaisuuksien kammion jälkeen ja luinkin sitä reilu 100 sivua nopeaa tahtia. Sitten kirja jäi yöpöydälleni pyörimään pitkäksi aikaa koskemattomana.

Huomasin, että Pottereiden kanssa minulla on pienoinen ongelma. Tykkään kirjoista aivan älyttömästi kun alan lukemaan, se etenee hyvin ja teksti on jouhevaa. Huomaan lukevani monta lukua aivan helposti, vaikka yleensä väsähdän pitkien lukujen kanssa. Mutta ongelma tulee esille aina kirjaan tarttumisessa. Jostain syystä kirjan aloittaminen on aina vaikeaa. En osaa sanoa mistä se johtuu, ehkä nimenomaan niitten lukujen pituudesta ja nyt myös kirjojen paksuudesta. Tietyllä tapaa minulla on "paksujen kirjojen kammo" sillä tuntuu, että niiden lukemisessa kestää ikuisuus.

Tässä osassa jo huomasin, miten Rowlingin taito kirjoittaa oli kehittynyt. Ei minulle enää tullut niin vahvaa tunnetta siitä, että kirja olisi suunnattu lapsille tai kirjoitustyyli olisi naiivi. Vaikka Rowling siis on aina kirjoittanut hyvin, silti Viisasten kivessä varsinkin tuntui olevan tietynlainen naiivius mukana. Mutta sehän olikin enemmän lapsille suunnattu kirja kuin nämä myöhemmät, ainakin minun mielestä.

Kirjan juoni on moninaisempi ja lukiessa yritin bongailla aukkoja mutta kaikkiin oikeastaan lopussa tuli vastaus. En ainakaan muista, että mikään olisi suuremmin jäänyt ihmetyttämään. Juoni on kokonainen ja tarkkaan mietitty kaikkia pieniä elementtejä myöten. Kaikin puolin siis hieno juoni ja hienosti langat pysyivät käsissä ja kietoutuivat lopussa yhteen. Muistin elokuvasta aika hyvin pääpiirteissään juonen, mutta pienet asiat olivat unohtuneet.

Monet ovat sanoneet, että Azkabanin vanki on heidän suosikkikirjansa Potter-saagassa. Toki tämä minullakin nousi näistä kolmesta suosikiksi, mutta muuten en vielä osaa sanoa. On nämä vain hyviä kirjoja silti kaikki. ♥ Kauhulla vähän odotan seuraavan osan kimppuun menemistä sen paksuuden vuoksi. :D Harvoin luen yli 400 sivuista kirjaa ja vielä harvemmin yli 600 sivuisia.

Arvosana:
★★★★★

maanantai 8. toukokuuta 2017

Brian K. Vaughan: Saga : Neljäs kirja

Kirja: Saga : Neljäs kirja
Kirjailija: Brian K. Vaughan (suom. Antti Koivumäki)
Kuvitus: Fiona Staples
Sarja: Saga #4
Kustantaja: Like
Julkaisuvuosi: 2014 (suom. 2016)
Sivuja: 152

"Tämä on tarina siitä, kuinka vanhempani erosivat." Galaksin jahtaamat rakastavaiset Marko ja Alana sekä heidän lapsensa Hazel ovat päässeet viimein eroon vainoajistaan. He viettävät rauhallista perhe-elämää, mutta pinnan alla kytee. Marko tylsistyy koti-isänä ja Alanan työ saippuaoopperatähtenä raastaa hermoja. Vanhat viholliset palaavat pariskunnan jäljille, ja myös uudet vaarat uhkaavat heitä.

* * *

Saga jatkuu. Edellisen osan lopussa tosiaan hypättiin ajassa vähän eteenpäin niin, että Hazel on jo taapero. Edellinen kirja tuntui hieman välikirjalta, jota tämä taas ei ollut. Tässä kirjassa päästiin vauhtiin ihan uudella tavalla.

Toiminnallisuutta siis löytyi, kuten myös uusia vihollisia Alanalle ja Markolle. Lisäksi kirjaan on eksynyt jo parisuhdedraamaa eikä kaikki enää siis ole rakastavaisten välillä niin kuin ennen.

Pidin tästä neljännestä osasta enemmän kuin edellisestä, vaikka edellinenkin sai sen viisi tähteä. Tässä vaan tuli sisältöä oli tosiaan enemmän ja tarina lähti minusta uusille urille. Ainut, mikä ehkä minua hieman tässä häiritsi, oli nimenomaan se aikahyppy vuoden parin eteenpäin Hazelin kohdalla, mutta entä muiden? Tuntui, että muut hahmot jatkoivat vähän siitä mihin jäivät, esimerkkinä nyt vaikka Tahto tai Prinssi Robotti. Koska en halua spoilata, en tästä asiasta enempää kerro, vaikka huomioni nyt jää hieman keskeneräiseksi. :D

Saga on hyvä sarjakuvasarja, mutta kuten aiemminkin olen tainnut sanoa, minulla ongelmaksi tässä muodostuu se, että unohdan aina edellisten osien tapahtumat. Nämä kaiketi olisi oikeasti hyvä lukea melkein perättäin, että pysyisi kunnolla kärryillä ja muistaisi nämä monensorttiset hahmot.

Arvosana:
★★★★★