lauantai 3. helmikuuta 2018

Mary Shelley: Frankenstein

Kirja: Frankenstein
Kirjailija: Mary Shelley (suom. Paavo Lehtonen)
Kustantaja: Otava
Julkaisuvuosi: 1818 (suom. tämä painos 2008)
Sivuja: 332

Genèveläisellä paroni Frankensteinilla on kiihkeä halu paljastaa luomisen syvimmät mysteerit. Hän kokoaa ihmisen ruumiinosista jättimäisen olennon, johon hän onnistuu sytyttämään elämän kipinän. Mutta lopputulos saa tiedemiehen kauhun ja inhon valtaan. Hirviö pakenee laboratioriosta, eikä kukaan ole enää turvassa.


* * *

Vihdoin ja viimein postausta kehiin! Viime vuoden syksynä luin Mary Shelleyn Frankensteinin yhtä kirjallisuuskurssiani varten. Kirja käsiteltiin sitten ryhmäni lukupiirissä.

Minulla oli suuret odotukset kirjaa kohtaan, sillä ajattelin sen kurssia varten luettavista kirjoista olevan mielenkiintoisin ja siksi vähän harmittelinkin aluksi kun tämä päädyttiin lukemaan ensimmäisenä. Pettymys olikin suuri kun kirja osoittautui niin tylsäksi.

Olin aikaisemmin nähnyt jonkun mini-tv-sarjan Frankensteinista ja mitä siitä sarja muistan, se oli melko uskollinen tälle kirjalle, sillä tapahtumat eivät juurikaan poikenneet sarjasta. Sinänsä hassua, että odotukseni tätä kirjaa kohtaa olivat suuret, vaikka kyseisestä tv-sarjasta en pitänyt lainkaan. Mutta ehkä tähän vaikuttaa enemmän se oletus, että kirjat ovat usein parempia.

Frankenstein sijoitetaan kauhu-genreen ja kirjan paperiliepeessäkin sanotaan Shelleyn lyöneen vetoa lordi Byronin ja Percy Bysshe Shelleyn kanssa siitä, kuka kirjoittaisi pelottavimman kirjan. En kokenut kirjaa kuitenkaan millään tavalla pelottavaksi. Olisikin mielenkiintoista lukea edellämainittujen teokset ja katsoa mikä näistä omasta mielestä on pelottavin.

Meitä lukupiirissä mietitytti, miten Frankensteinin hirviöstä tuli yli kaksi metrinen olento, kun Victor kuitenkin kasasi hänet ihmisten eri osista. Muutamia muitakin ristiriitaisuuksia löysimme tarinasta, joita sitten pohdimme. Tässä vaiheessa en enää muista mitä kaikkea puhuimme kun kirjan käsittelystä on jo useampi kuukausi.

Päällimmäisenä tästä kirjasta on fiiliksenä se, että onpahan taas yksi klassikko luettu.

Arvosana:
★★

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti