sunnuntai 11. maaliskuuta 2018

Albert Camus: Sivullinen

Kirja: Sivullinen
Kirjailija: Albert Camus (suom. Kalle Salo)
Kustantaja: Otava
Julkaisuvuosi: 1942 (suom. tämä painos 2010)
Sivuja: 160

Sivullinen on monitulkintainen romaani nuoresta algerianranskalaisesta miehestä, joka tulee tappaneeksi miehen ja tuomitaan teostaan kuolemaan. Camus on antanut itse avaimen päähenkilö Mersaultin välinpitämättömältä ja apaattiselta vaikuttavaan persoonaan. "Hän on kaikkea muuta kuin tunteeton, häntä elähdyttää syvä ja itsepäinen intohimo - intohimo ehdottomuutta ja totuutta kohtaan." Mersault ei pelkästään kieltäydy valehtelemasta, hän kieltäytyy myös esittämästä tunteita joita ei tunne. Sivullinen on pohjimmiltaan teos miehestä, joka ilman sankarin elkeitä on valmis kuolemaan totuuden puolesta.

* * *

Vihdoinkin viime vuoden viimeisen luetun kirjan arvostelu tänne blogiin. Tai no luin tämän kirjan jälkeen vielä Baudelairen Pahan kukat -runokirjan, mutta en siitä kirjoita postausta.

Olen lukenut Camusin Sivullisen aikaisemminkin pari vuotta sitten. Muistelin silloin tykänneeni kirjasta, mutta nyt toisella lukukerralla mieli vähän muuttui.

Kirja oli melko nopea luettava pienuutensa ja lyhyisyytensä takia. Ja suoraan sanottuna minua miellytti sen taitto. Tekstiä oli sivulla sopivan verran ja hyvän kokoisella fontilla, eikä tullut heti sellaista ahdistusähkyä tekstin määrästä sivulla. Niin kuin monen klassikon kohdalla minulle tulee. Hyvä taitto motivoi minua lukemaan kun taas huono juuri päinvastoin. Huonolla taitolla tuntuu, että yhden aukeaman lukemiseen menee ikuisuus eikä kirja sen vuoksi etene lainkaan. Tässä tosiaan sitä ongelmaa ei ollut ainakaan tämän pokkaripainoksen kanssa.

Sisällöllisesti kirja jäi toisella lukukerralla vähän tylsäksi. Ekaan kertaan verrattuna nyt ärsytti enemmän päähenkilö Mersaultin välinpitämättömyys aivan kaikkea kohtaan. Jotenkin vain tuntui niin turhauttavalta lukea, kun tyyppiä ei kiinnosta mikään, ei vaikka murhaa ihmisen. Ehkä siellä nyt pienen pieniä tunteenpilkahduksia löytyi, mutta pääasiassa Mersault ei vain välittänyt yhtään mistään, paitsi totuudesta. Siitäkin jollakin ihmeen kieroutuneella tavalla.

* * *

Vielä tänä keväänä pitäisi muutamat klassikot lukea yhtä kurssia varten, mutta sen jälkeen taidan pitää näppini niistä erossa jonkun aikaa. Huomaan näiden vaikuttaneen omaan lukemiseeni siten, että ei oikeasti enää huvita lukea yhtään mitään. Kaikki vapaa-aikani menee vain television katsomiseen. Kaipaan sitä tunnetta, kun joku kirja imaisi mukaansa niin, ettei sitä malttanut laskea käsistä. En halua klassikoiden vievän koko lukuintoani lopullisesti, joten täytyy pakollisten lukemisten jälkeen oikeasti yrittää lukea vain niitä mitkä aidosti kiinnostaa. Ehkä jopa jotain lemppareita uudelleen.

Arvosana:
★★

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti