lauantai 19. toukokuuta 2018

Kesken jäänyt: Sophie Kinsella: Himoshoppaajan salaiset unelmat

Kirja: Himoshoppaajan salaiset unelmat
Kirjailija: Sophie Kinsella (suom. Leena Tamminen)
Sarja: Himoshoppaaja #1
Kustantaja: WSOY
Julkaisuvuosi: 2000 (suom.e-kirja 2017)
Sivuja: 278, joista luin 113

Himoshoppaaja-sarjan ensimmäinen osa! Vastustamattoman hauska romaani kaikille ostomaanikoille.

Mitä tekee nainen, joka on korviaan myöten veloissa? A) Yrittää säästää B) Hankkii lisätuloja C) Lähtee shoppaamaan.

Rebecca Bloomwood elää shopatakseen ja shoppaa elääkseen. Niinpä nainen, jolle museovierailukin muodostuu ostosretkeksi, huomaa pian olevansa korviaan myöten veloissa. Postiluukusta sataa ikävänsävyisiä kirjeitä pankinjohtajalta ja luottokorttiyhtiökin on takajaloillaan. Jotain on tehtävä.

Rebecca yrittää säästää, mutta hyvät päätökset sortuvat Lontoon putiikkien houkutuksiin. Joten, ironista tai ei, Rebecca järjestää itselleen paikan talousneuvoja jakelevana toimittajana. Ehkä lottovoitto osuu kohdalle - ja onhan Englannin 32. rikkain mieskin vielä vapaalla jalalla.

* * *

Omistan e-kirjana Kinsellan Himoshoppaajan salaiset unelmat. Ajattelin käyttää bussimatkat töihin ja ruokatunnin hyödyksi lukemalla e-kirjaa sen sijaan että muuten räpellän puhelintani. Aikoinaan tämän kirja valitsin sillä periaatteella, että chick-lit nyt on mielestäni ihan hauska genre ja ajattelin tästä pitäväni. Elokuvan olen katsonut joskus vuosia sitten ja se taisi olla ihan ok, muistan siitä vain kohtauksen kun Isla Fisherin näyttelemä Rebecca väittää jollekin osaavansa suomea.

No mikä sitten mättäsi? Kaikki. Alusta saakka minua lähinnä ärsytti päähenkilö Rebecca Bloomwood ja hänen ajatusmallinsa. Hän on oikein tekosyiden keksimisen mestari. Tietenkin shoppailu voi olla joillekin riippuvuus, niin kuin hänelle nyt ilmiselvästi on. Silti minua ärsytti kovasti hänen tapansa yrittää saada lisää rahaa, jolla oikeasti maksaisi velkansa pois, mutta sen sijaan hän mietti mihin tienaamansa rahat käyttäisi. Minulle tuli myös fiilis, että hän ajatteli olevansa muita parempi ihminen.

Juoni ei hirveästi edennyt, vaikka kirjaa luin noin kolmanneksen. En osaa yhtään kuvitella, mihin se siitä lopulta olisi edes mennyt. Vaikea kuvitella myöskään jatko-osien juonia, jos kaikki pyörii vain shoppailun ympärillä. Päätin reilun sadan sivun jälkeen vain luovuttaa, koska kirja sai lähinnä ärtymystä aikaiseksi.

Kinsellalta kiinnoistaisi hänen nuortenkirjansa Kadonnut: Audrey, mutta toisaalta taas himoshoppaaja jätti jälkeensä aikamoisen ennakkoluulon ja toisaalta kiinnostumattomuuden kirjailijaa kohtaan. Saa nähdä tuleeko siihen sitten koskaan tartuttua.

2 kommenttia:

  1. Becky on kyllä varsin ärsyttävä tyyppi! Mua on aina ärsyttänyt se kuinka vähän itsehillintää sillä on, ja varsinkin kun itse koen olevani suht pihi tyyppi, en yhtään jaksa ymmärtää sen tuhlailua ja törsäämistä tavaroihin mitä se ei todellakaan tarvitse. Sen voin sanoa, että ei nämä kirjat sarjassa loppua kohden ainakaan parane, joten et kyllä paljoa menetä. :D

    Muistelisin tykänneeni tuosta nuortenkirjasta, ja Kinsellan muista kirjoista oon kyllä tykännyt huomattavasti enemmän kuin tästä Himoshoppaaja -sarjasta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mua kanssa ärsytti just se sen tuhlailevaisuus kun ite oon kanssa suhteellisen pihi. Mulle ihan viimenen stoppi oli se, kun se oli ekaa päivää töissä siellä vaatekaupassa ja sit se alko siltä asiakkaalta pyytämään niitä housuja pois että se ite voi ostaa ne. :D Mutta hyvä, etten menetä paljoa, kun ei tosiaan yhtään huvita jatkaa sarjan parissa :D

      Poista