keskiviikko 2. toukokuuta 2018

Voltaire: Candide

Kirja: Candide
Kirjailija: Voltaire (suom. J. A. Hollo)
Kustantaja: Tammi
Julkaisuvuosi: 1759 (suom. tämä painos 1998)
Sivuja: 135

Suuri valistusfilosofi Voltaire kirjoitti ikivihreän satiirisen romaaninsa Candide kypsinä vuosinaan, jolloin hänen oma näkemyksensä elämästä oli jo kiteytynyt. Romaanin vilpitön ja naiivi sankari harhailee ympäri maailmaa aina Amerikkaa ja Eldoradon kultamaata myöten ja kohtaa matkoillaan kaiken pahan, mikä siihen aikaan ihmistä saattoi kohdata. Hänen sinisilmäinen optimisminsa ei silti ota murentuakseen, vaan muuntuu uskoksi työn siunauksellisuuteen. 

Candidessa Voltaire antaa reippaita sivalluksia melkein kaikille aikansa ilmiöille. Me taas voimme tätä lähes kaksi ja puoli sataa vuotta vanhaa riemastuttavaa satiiria lukiessamme todeta, että vähän on maailma muuttunut, ihminen ei nimeksikään. 

* * *

Voltairen Candiden lukeminen jopa vähän pelotti etukäteen. Tiesin Voltairen olevan valistusajan filosofi ja tiesin Candiden olevan filosofinen kirja. Ajattelin, että tajuanko tuosta kirjasta mitään, ja mitä meidän lukupiiritapaamisesta tulee, jos kirja on kovin hankalalukuinen.

Luulin kuitenkin ihan höpöjä. Omaksi yllätyksekseni minä tykkäsin Candidesta. Sen juoni ja kerrontatapa olivat hauskoja. Hahmoihin en niinkään samaistunut enkä oikein heitä oppinut tuntemaan.

Kirjan sattumukset olivat yllättäviä, kun jotenkin ajattelin, että tuon aikaisissa kirjoissa ei hirveästi olisi mitään saippuadraamojen tyylisiä kohtauksia. Tässä niitä oli. Useampi kuin yksi "palasi" kuolleista takaisin, vaikka muutamat vannoivat nähneet heidät kuolleina.

Tarina etenee kronologisesti eikä tässä mielestäni ollut sellaisia loppuun nivoituvia lankoja tai sivujuonteita, vaan tapahtumia seurasi aina seuraava tapahtuma.

Filosofia kirjassa näkyy niin, että Candide ajattelee filosofisesti ja hänen tuttavapiirissään on filosofeja. Vaikka Candide kohtaa epäonnistumisia vähän väliä, hän silti pohtii ja yrittää todistaa filosofi Panglossille maailmassa olevaa hyvyyttä.

Mutta kaiken kaikkiaan olin positiivisesti yllättynyt tästä kirjasta. Tähän klassikkoon tarttumista helpotti myös sen lyhyys. Kirjassa ei kaikestaan ole paljoa sivuja ja luvutkin on mukavan lyhyitä.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti