sunnuntai 8. heinäkuuta 2018

Roald Dahl: Annok Iplik

Kirja: Annok Iplik
Kirjailija: Roald Dahl (suom.Sami Parkkinen)
Kuvitus: Quentin Blake
Kustantaja: Otava
Julkaisuvuosi: 1990 (suom. tämä painos 2009)
Sivuja: 70

Rakkauden sanotaan voittavan kaikki esteet. Joskus se tosin vaatii takaperoisia taikasanoja - ja tusinoittain kilpikonnia! Saavatko herra Hapuli ja rouva Hopia toisensa, ja elävätkö kaikki kilpikonnat elämänsä onnellisina loppuun asti?

* * *

Monet ovat kehuneet Roald Dahlin lastenkirjoja ihaniksi ja humoristisiksi. En ole itse tutustunut niihin koskaan, lukuun ottamatta Jalia ja suklaatehdasta, jonka olen nähnyt elokuvana joskus. Päätin, että nyt voisin kokeilla Dahlia jollakin lyhyellä kirjalla ja sen vuoksi Annok Iplik valikoitui. Tykkään myös kilpikonnista, että ehkä sekin oli osasyynä...

Lastenkirja kun on kyseessä, tarina etenee jouhevasti ja sen lukee nopeasti. Herra Hapuli ja rouva Hopia vaikuttavat sympaattisilta hahmoilta, mutta toisaalta taas molempien toiminta sai itsessäni ärtymyksen aikaiseksi.

Rouva Hopia haluaa Allu-kilpikonnansa kasvavan nopeampaa kuin kilpikonnat kasvavat - miksi? Ainakin itse rakastan koiraani juuri sellaisena kuin se on. Kirjassa ei kuitenkaan viitata siihen, että Allu olisi jotenkin alipainoinen tai muuten sairas, vaan rouva haluaa sen kasvavan, koska pitää isommista kilpikonnista.
"Antaisin mitä tahansa jos niin tapahtuisi! Olen nähnyt valokuvia jättiläiskilpikonnista jotka ovat niin valtavia että niiden selässä voi ratsastaa! Jos Allu näkisi sellaisen kilpikonnan, hän kävisi vihreäksi kateudesta!" (s. 23)
Mutta enemmän haittasi herra Hapulin toiminta. Hän huijaa rouvaa vaihtamalla Allun eri kilpikonnaan, jotta se vaikuttaisi kasvaneen, ja herra saisi näin rouvan huomion. Lapset eivät ehkä sitä ymmärrä, mutta aikuisen näkökulmasta tuntuu jotenkin typerältä se, että rakkaus perustetaan huijauksen pohjalle. Samalla myös rouva Hopia vaikuttaa hölmöltä, kun ei huomaa lemmikkinsä vaihtuneen toiseen.

Mutta ehkä tosiaan lapset pitävät tästä tarinasta, onhan se omalla tavallaan höpsö ja hyväntahtoinen. Minä en kuitenkaan lämmennyt näin aikuisiällä, vieläpä kun nykyään on niin paljon esillä tasa-arvo- ja rakkausasiat. En kuitenkaan tässä täysin menettänyt haluani tutustua Dahlin tuotantoon paremmin. Jalin aion ainakin jossakin vaiheessa lukea, ehkä myös hänen aikuisten novellejaankin. Saa nähdä.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti