lauantai 3. marraskuuta 2018

Antti Tuisku, Antti Aro & Anton Vanha-Majamaa: Antti Tapani

Kirja: Antti Tapani
Tekijät: Antti Tuisku, Antti Aro & Anton Vanha-Majamaa
Kustantaja: WSOY
Julkaisuvuosi: 2018
Sivuja: 352

Antti Tuisku on Suomen suurin poptähti, mutta kuka on Antti Tapani?

Koko kansan tuntema Antti Tuisku on eri ihminen kuin yksityisyyttään varjeleva Antti Tapani, joka on selviytynyt rankoista nuoruuden kokemuksista: koulukiusaamisesta, läheisriippuvuudesta ja vaikeista seurustelusuhteista.

2004 Antti Tuisku singahti vain 19-vuotiaana Siwan kassalta supertähteyteen ja saman tien ivan ja epäilyn kohteeksi. Hänet leimattiin nopeasti laulutaidottomaksi levy-yhtiön tuotteeksi. Keikoilla lavalle lentelivät pullot ja kolikot. Media revitteli.

Aluksi Antti uskoi itsekin, että pohjoiset juuret pitäisivät Rovaniemenpojan jalat maassa. Kun suosio Idols-menestyksen jälkeen notkahti ja väki kaikkosi keikoilta, tapahtuikin kaikkea muuta. Antti löysi itsensä etsimästä selkääntaputtelua ja vahvistusta itsetunnolleen. Nousu takaisin huipulle vaati kipeän menneisyyden kohtaamista. Todellista rohkeutta uskoa itseensä.



Minulla ei ollut tarkoitusta lukea Antti Tuiskun elämäkertaa, mutta jotenkin siinä sitten kävi niin, että päädyinkin lukemaan tämän. Onneksi, sillä kirja oli hyvä ja mielenkiintoinen, sekä ensimmäinen lukemani elämäkerta!

Historiani Antti Tuiskun musiikin kanssa on lyhyt. Idolsin aikoihin olin muiden tyttöjen tapaan ihan pähkinöinä tästä Rovaniemen pojasta ja taisinkin hänen esikoislevyn kuluttaa melkolailla puhki. Sitten Tuiskun musiikki jäi ja palasi elämääni oikeastaan vasta tänä vuonna. Tänä vuonna siksi, että menin kesällä Provinssiin, jossa Tuisku oli lauantaina pääesiintyjänä, ja tottakai rahasta otetaan kaikki irti ja hänen show katottiin. Se oli muuten ihan tosi huippu päätös Provinssiviikonlopulle! Kuuntelin ennen Provinssia Antin uusimpia hittibiisejä, olihan niistä monet radiosta minulle tuttuja, mutta nyt perehdyin niihin paremmin - ja osa on edelleen minun päivittäisellä soittolistallani.

Sitten tähän kirjaan. Haastattelutyylillä toteutettu kirja oli minun makuuni ihan hyvä tapa, vaikka aina välillä tuli fiilis, että haastattelija vähän provosoi. Onko se hyvä vai huono? En tiedä, en ole päättänyt. Ehkä se tuo vähän särmää keskusteluun, mutta toisaalta oliko se välttämättä tarpeellista. Pidin siitä, että kirjassa oli myös Antin lähipiirin haastatteluja, kuten hänen vanhempiensa, tuottaja Jurek Reunamäen ja hyvän ystävän Carla Ahoniuksen. Nämä haastattelut toivat vähän syvyyttä ja moniulotteisuutta kirjaan eikä pelkästään yhden ihmisen näkemystä urastaan. Vaikka kyseessä on Antin ura, siihen ovat vaikuttaneet kuitenkin useat ihmiset omilla taidoillaan.

Lukiessa minua ei haitannut, vaikka Antin uran keskivaihe on minulle tuntematonta aluetta. En tiennyt, että hän on jo ehtinyt julkaista niin monta levyä, joistakin en ollut edes kuullut. Oli myös mielenkiintoista lukea taustaa levyjen takaa, milloin levyn tekoon vaikutti uskonnolliset lähtökohdat, milloin uudistumusen halu, milloin mikäkin.
Olin umpikujassa musiikkini kanssa: levymyynnit olivat laskussa ja viimeisin albumi kompromissi. Siinä tilanteessa mikä tahansa suunnanmuutos tai ravistelu oli vain ja ainoastaan hyvästä. (s. 248)
Mutta mikä lohdullista, julkisuuden henkilötkin ovat vain ihmisiä. Hekin elävät tätä elämää vuoristoradassa. Sitä ei tavallinen ihminen edes ymmärrä mitä kaikkea epävarmuutta musiikkibisneksen taustalla voi olla. Meille muusikoiden urat näyttävät unelmaduunilta kun saa vain esiintyä ja tehdä musiikkia, mutta ei se sitä pelkästään ole. Jokaisen levyn ja biisin jälkeen on paineita saada tehtyä uusi levy, joka myy ja jonka kansa ottaa vastaan. On uudistuttava artistina, mutta oltava kuitenkin se sama vanha tyyppi. Pohjalla käydään välillä, mutta sieltä noustaan. Se kuuluu elämään.

Kirja oli hyvä katsaus Antti Tuiskun tähänastiseen elämään ja siihen, kuka artistin takana oikeasti on. Hän on määrätietoinen ja kovasti töitä tekevä ihminen, joka ei hevillä luovuta eikä halua tuottaa pettymystä faneille. Hän ei ole pelkkä artisti, hän on esiintyjä. Hän on saanut paljon arvostelua ja paskaa niskaan, mutta tullut takaisin entistä vahvempana. Mutta hänkin on kuitenkin vain ihminen.

Suosittelen lämpimästi tätä kirjaa, vaikka ei Antti Tuiskun musiikista välittäisikään. Pidin kovasti ja ahmin kirjan nopeasti verrattuna tämän vuoden muihin lukemiini kirjoihin. Ainoa miinus oli satunnainen asioiden toisto ja aikajanalta tippuminen. Lukijana en pysynyt kunnolla mukana mitä aikaa ja vuotta elettiin, kun se ei tekstissä tullut esille. Ainoastaan sisällysluettelossa otsikoiden mukana. Enkä ole varma kuinka paljon jätettiin käsittelemättä, muuta kuin Joulutarina-elokuva ainakin. Mutta silti, hyvä kirja, kannatti lukea!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti