sunnuntai 3. helmikuuta 2019

Riina Mattila: Järistyksiä

Kirja: Järistyksiä
Kirjailija: Riina Mattila
Kustantaja: WSOY
Julkaisuvuosi: 2018
Sivuja: 151

WSOY:n kirjoituskilpailussa palkittu esikoisromaani kertoo tarpeesta tulla kohdatuksi sellaisena kuin on.

Eelia ei tunne olevansa tyttö eikä poika, eikä sitä katsota hyvällä hänen pienessä kotikaupungissaan. Sitten löytyy lukio muualta, löytyy yhteisö, jossa voi vihdoin antaa kuorien murtua ja maan järistä. Löytyy omia ihmisiä, jotka auttavat näkemään maailman kaikissa väreissä. Löytyy rakkaus, jota kohti on vain uskallettava ottaa se ensimmäinen askel. Än yy tee nyt.



En ollut aiemmin ajatellut lukea Riina Mattilan Järistyksiä-kirjaa. Olin kirjasta kuullut, mutta se ei oikein ollut jäänyt mieleen eikä muutenkaan herättänyt mielenkiintoa. Kun se kuitenkin sai Finlandia Junior -ehdokkuuden, päätin kirjaan tarttua.

Järistyksiä kertoo Eeliasta, jolla on ongelmia vanhempiensa kanssa. He eivät meinaa hyväksyä Eeliaa sellaisena kuin hän on, vaan puhuvat koko ajan ohi menevästä vaiheesta. Eelia lähtee lukioon muualle, jossa elämä avaa uudet erilaiset ovet.

Järistyksiä on kauniisti kirjoitettu, todella viimeistellyn oloinen kirja. Se on esikoiskirjaksi ihmeellinen, kuin kirjailija olisi kirjoittanut jo useammankin kirjan. Tämä kirja on kielellinen taideteos. Mutta omalla kohdallani se oli myös ongelma. Tiedättekö sen tunteen, kun taidemaalauksia katsotaan, ja jotkut ihmiset ovat niin haltioissaan punaisesta pallosta kankaalla ja itse näkee siinä vain, no sen pallon? Tämän kirjan kanssa itselläni oli vähän samanlainen ongelma. Se oli minun makuuni liian kaunis ja taiteellinen etten aina pysynyt kärryillä tai ymmärtänyt kaikkea. Kuvailut Eelian mielenmaisemista olivat hienoja ja metaforisia, että unohdin jo missä mennään. Kirjallisuudessa minä pidän melko suorasta tekstistä ja siitä, että asioista kerrotaan selkeästi. Ehkä olen siinä mielessä vähän yksinkertainen. Tämän vuoksi minua häiritsi, kun Eelian kotikaupungista puhuttiin pesäpallokaupunkina, joka sijaitsi 400 km päässä Vaajapuron lukiosta. Ei sillä, että kotikaupungilla nimeä tarvitsisi olla kun se ei ole oleellista tarinan kannalta, mutta jotenkin häiritsi se, etten edes tiennyt mihin päin Suomea miljööt asettuvat.

Mutta se, että tämä kirja ei ollut minun makuuni, ei poista sitä etteikö se teoksena olisi upea ja tarvittu. Kirja kertoo tärkeästä aiheesta ja on hyvä että transsukupuolisista kirjoitetaan enemmän. Eelia on varmasti samaistuttava henkilö, koska kuka tahansa nuori taistelee varmasti hyväksymisen kanssa, oli sukupuoleltaan tai seksuaaliselta suuntautumiseltaan mikä tahansa. Eelian pohdinnat menivät välillä niin syvälle, että minä en saanut oikein hahmosta kiinni enkä kokenut samaistumista. Kirjasta saisi varmasti kirjoitettua hyvän analyysin sen eri tasoista, metaforista ja mistä kaikesta tahansa ollakseen näin pieni kirja suuresta aiheesta. Minä en vain sellaista osaa. Tämä kirja on kuitenkin Finlandia Junior -ehdokkuutensa ansainnut.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti