sunnuntai 26. toukokuuta 2019

Kristina Ohlsson: Lasilapset

Kirja: Lasilapset
Kirjailija: Kristina Ohlsson
Sarja: Lasilapset #1
Kustantaja: WSOY
Julkaisuvuosi: 2018
Sivuja: 203

Billien ja hänen äitinsä uudessa kodissa tapahtuu kummia. Tuntuu kuin talo yrittäisi pelotella heidät tiehensä. Billie perehtyy kavereidensa Simonan ja Aladdinin kanssa talon historiaan, joka osoittautuukin varsin synkäksi. Mitä enemmän he saavat selville, sen pikemmin Billie haluaa muuttaa pois, ennen kuin mitään kauheaa tapahtuu. Ja sitten eräänä yönä joku tai jokin koputtaa ikkunaan...



Kristina Ohlssonin Lasilapset-kirja aloittaa samannimisen trilogian. Tämä on aika hyvin kiertänyt lasten keskuudessa ja on ollut tykätty jännitys/kauhukirja. En hirveästi kauhua lue, joten ajattelin, että ehkä lasten kauhukirja on ihan sopiva myös minulle. :D

Kirja kertoo Billiestä, joka muuttaa äitinsä kanssa Kristianstadista Åhusiin isänsä kuoleman jälkeen. He muuttavat vanhaan taloon, joka on täynnä edellisten asukkaiden tavaroita. Talossa tapahtuu kummia ja pelottavia asioita, joita Billie alkaa ystäviensä Simonan ja Aladdinin kanssa selvitellä.

Pidin Billiestä. Hän oli surumielinen hahmo, jota äiti ei oikein tuntunut ymmärtävän. Onneksi hänellä oli ystäviä, jotka ymmärsivät. Olin myös iloinen, että Josefista tuli Billielle tärkeä ja luotettava aikuinen. Billie kavereineen ovat nokkelia ja määrätietoisia lapsia, jotka halusivat saada talon arvoituksen ratkaistuksi. Kirjastoihmisenä arvostan aina sitä, että kirjat ja kirjastot ovat osa tarinoita. :D
Näytti siltä kuin joku olisi kirjoittanut lehden sivulle jotakin. Kun Billie kumartui lähemmäs ja luki lapsenomaisella käsialalla raapustetun tekstin, hänen sydämensä alkoi hakata niin voimakkaasti, että hän luuli sen räjähtävän:
"Häipykää!" (s. 47)
Lasilapset oli mielenkiintoinen kirja myös aikuiselle lukijalle. Se piti otteessaan ja oli sopivan jännittävä. Juoni eteni suoraviivaisesti ja luvut olivat lyhyitä. En ihmettele, että lapset pitävät tästä kirjasta, koska vaikka en aikuisena mitään suuria jännityksen tunteita kokenutkaan, kirjaa silti halusi mielellään lukea eteenpäin nähdäkseen mitä sitten tapahtuu.

Varmasti aion jossakin vaiheessa tarttua kirjan jatko-osaan, Hopeapoikaan.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti