torstai 22. elokuuta 2019

Camilla Läckberg: Kultahäkki

Kirja: Kultahäkki
Kirjailija: Camilla Läckberg (suom. Aleksi Milonoff)
Sarja: Kultahäkki #1
Kustantaja: Otava
Julkaisuvuosi: 2019
Sivuja: 350

Ulkopuolisten silmissä Faye on saanut kaiken: täydellisen aviomiehen, suloisen tyttären ja tyylikkään kodin Tukholman parhailta kulmilta. Todellisuudessa ahdistavat muistot lapsuudesta Fjällbackassa vainoavat häntä, ja Faye kokee elävänsä vankina kultaisessa häkissä. Oli aika, jolloin hän oli vahva ja kunnianhimoinen nainen. Se oli ennen kuin hän luopui kaikesta miehensä Jackin vuoksi.

Kun Jack pettää Fayta, hänen maailmansa romahtaa. Faye on täysin musertunut, kunnes hän päättää antaa samalla mitalla takaisin ja keksii julman tavan kostaa.



Camilla Läckbergin Kultahäkkiä on markkinoitu aikalailla ja varausjonot ovat kirjastoissa edelleen pitkät. Olen halunnut jo pitkään tutustua hänen tuotantoonsa paremmin, kun olen vain lukenut lyhyen Mantelintuoksua lumimyrskyssä novellin tai lyhyt romaanin mikä lie onkaan. Nyt ajattelin tarttua tuumasta toimeen Kultahäkin aloittaessa uuden kaksiosaisen sarjan.

Faye elää ylellistä kotiäidin elämää miehensä Jackin tuodessa leivän pöytään. Fayelle perhe on tärkein ja hän tekee kaikkensa miellyttääkseen miestään. Jack on kuitenkin etäinen eikä tunnu enää haluavan Fayea.

Täytyy sanoa, että pitkästä aikaa tuli vastaan hahmo, joka ärsytti mielettömästi. Mutta niin se oli tarkoituskin. Jack on itsekäs henkilö, joka ei arvosta vaimoaan ja hänen uhrauksiaan lainkaan. Lisäksi Jack ottaa kaiken kunnian myös Fayen keksimistä ideoista. Kuinka rasittavaa, mutta Läckberg on ainakin osannut luoda raivostuttavan hahmon, minkä takia lukija asettuu Fayen puolelle.

Faye ei itsessäänkään ole puhdas pulmunen, mikä tekeekin kirjan henkilöhahmoista mielenkiintoisen ristiriitaisia. En ole paljoa jännityskirjallisuutta lukenut, mutta usein niissä tuntuu olevan uhri ja pahis eri henkilöitä, mutta tässä tapauksessa hahmot ovat sekä että. Lempihahmoikseni nousivat kuitenkin Chris ja Kerstin. He tukevat Fayea kaikessa ja ovat hänen todellinen perheensä.

Juoni oli rakennettu hyvin, vaikka loppu olikin vähän ennalta arvattava. Takaumat oli eroteltu nykyajasta selkeästi ja ne ohjasi lukijaa siihen, mitä on tapahtumassa nykyajassa ja miksi. Kirja kuitenkin piti minut hyvin otteessaan eikä sen lukemisen aikana tullut tylsää. Loppu ei jättänyt mitään suurta cliffhangeria, joten on mielenkiintoista nähdä mikä jatko-osassa on homman nimi.

Voin hyvin suositella kirjaa sellaisille, jotka eivät paljoa ole jännityskirjallisuutta lukenut. En ole itsekään kyseisen genren suurkuluttaja, enkä tiedä pitäisinkö edes mistään kovaksikeitetyistä dekkareista. Tämä ei ollut lainkaan ahdistava eikä oikeastaan kovin jännittäväkään ollakseen jännityskirjallisuutta. Mielenkiinnolla jään odottamaan sarjan toista osaa.

sunnuntai 11. elokuuta 2019

Pitkästä aikaa

Heipä hei pitkästä aikaa!

Kesä on kulunut ohi yhdessä hujauksessa ja huomaamatta on tullut pidettyä yli kahden kuukauden tauko blogista. Tuona aikana en kyllä ole saanut edes paljoa luettua mitään, mistä olisin voinut kirjoittaa blogiin. Luin Becky Albertallin Minä, Simon, Homo sapiensin uudelleen, S/S Urstin innolla odottamani Kontaktin ja yhden lasten runokirjan. Kontaktista en halunnut poikkeuksellisesti blogipostausta kirjoittaa, kun en oikein tiedä mitä olisin siitä osannut korrektisti sanoa. Se oli pettymys, mutta joskus ne odottamat kirjat eivät lunasta odotuksiaan. Pääasiassa yritän aina kirjoittaa lukemistani romaaneista jotakin tänne lähinnä itselleni muistiin.

Elokuu alkaa olla kuitenkin puolessa välissä ja päätin tässä yrittää alkaa herätellä blogia ja myös instagramia uudelleen hereille. Siispä päätin kerrankin napsaista kuvan kuukauden "tbr-pinosta" (voiko kahta kirjaa sanoa pinoksi?), vaikka en yleensä tällaista suunnitelmallisuutta harrasta kirjojen kanssa. Varsinkin kun lukemiseni on niin epävakaata etten tiedä saanko kuukauden aikana mitään päätökseen. Nyt olen kuitenkin toiveikas kun minulla on kahden viikon kesäloma vasta tulossa!

Schwabin kirjaa olen aloittanut (varmaan kolmannen kerran jo) ja edennyt siinä nyt ihan hyvin. Minua kieltämättä vähän nolottaa, että arvostelukappaleita on jäänyt rästiin odottamaan ihan liian pitkäksi aikaa. Mutta yritän saada itseni aktivoitumaan niiden kanssa tässä syksyn mittaan. Kirjastostakin pukkaa koko ajan uusia mielenkiintoisia kirjoja ja sen takia toivon että olisinpa nopeampi lukemaan eikä aina iskisi jonkin sortin lukujumia! Kaipaan sitä, kun nuorena pystyin uppoutumaan lukemiseen paljon paremmin kuin nykyään. Nykyään on niin paljon kaikkia häiriötekijöitä, jotka tekee keskittymisestä vaikeaa.

Nyt tämän lörpöttelyn myötä toivotan mukavaa elokuuta!