torstai 22. elokuuta 2019

Camilla Läckberg: Kultahäkki

Kirja: Kultahäkki
Kirjailija: Camilla Läckberg (suom. Aleksi Milonoff)
Sarja: Kultahäkki #1
Kustantaja: Otava
Julkaisuvuosi: 2019
Sivuja: 350

Ulkopuolisten silmissä Faye on saanut kaiken: täydellisen aviomiehen, suloisen tyttären ja tyylikkään kodin Tukholman parhailta kulmilta. Todellisuudessa ahdistavat muistot lapsuudesta Fjällbackassa vainoavat häntä, ja Faye kokee elävänsä vankina kultaisessa häkissä. Oli aika, jolloin hän oli vahva ja kunnianhimoinen nainen. Se oli ennen kuin hän luopui kaikesta miehensä Jackin vuoksi.

Kun Jack pettää Fayta, hänen maailmansa romahtaa. Faye on täysin musertunut, kunnes hän päättää antaa samalla mitalla takaisin ja keksii julman tavan kostaa.



Camilla Läckbergin Kultahäkkiä on markkinoitu aikalailla ja varausjonot ovat kirjastoissa edelleen pitkät. Olen halunnut jo pitkään tutustua hänen tuotantoonsa paremmin, kun olen vain lukenut lyhyen Mantelintuoksua lumimyrskyssä novellin tai lyhyt romaanin mikä lie onkaan. Nyt ajattelin tarttua tuumasta toimeen Kultahäkin aloittaessa uuden kaksiosaisen sarjan.

Faye elää ylellistä kotiäidin elämää miehensä Jackin tuodessa leivän pöytään. Fayelle perhe on tärkein ja hän tekee kaikkensa miellyttääkseen miestään. Jack on kuitenkin etäinen eikä tunnu enää haluavan Fayea.

Täytyy sanoa, että pitkästä aikaa tuli vastaan hahmo, joka ärsytti mielettömästi. Mutta niin se oli tarkoituskin. Jack on itsekäs henkilö, joka ei arvosta vaimoaan ja hänen uhrauksiaan lainkaan. Lisäksi Jack ottaa kaiken kunnian myös Fayen keksimistä ideoista. Kuinka rasittavaa, mutta Läckberg on ainakin osannut luoda raivostuttavan hahmon, minkä takia lukija asettuu Fayen puolelle.

Faye ei itsessäänkään ole puhdas pulmunen, mikä tekeekin kirjan henkilöhahmoista mielenkiintoisen ristiriitaisia. En ole paljoa jännityskirjallisuutta lukenut, mutta usein niissä tuntuu olevan uhri ja pahis eri henkilöitä, mutta tässä tapauksessa hahmot ovat sekä että. Lempihahmoikseni nousivat kuitenkin Chris ja Kerstin. He tukevat Fayea kaikessa ja ovat hänen todellinen perheensä.

Juoni oli rakennettu hyvin, vaikka loppu olikin vähän ennalta arvattava. Takaumat oli eroteltu nykyajasta selkeästi ja ne ohjasi lukijaa siihen, mitä on tapahtumassa nykyajassa ja miksi. Kirja kuitenkin piti minut hyvin otteessaan eikä sen lukemisen aikana tullut tylsää. Loppu ei jättänyt mitään suurta cliffhangeria, joten on mielenkiintoista nähdä mikä jatko-osassa on homman nimi.

Voin hyvin suositella kirjaa sellaisille, jotka eivät paljoa ole jännityskirjallisuutta lukenut. En ole itsekään kyseisen genren suurkuluttaja, enkä tiedä pitäisinkö edes mistään kovaksikeitetyistä dekkareista. Tämä ei ollut lainkaan ahdistava eikä oikeastaan kovin jännittäväkään ollakseen jännityskirjallisuutta. Mielenkiinnolla jään odottamaan sarjan toista osaa.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti