Marisha Rasi-Koskinen: Auringon pimeä puoli

Kirja: Auringon pimeä puoli
Kirjailija: Marisha Rasi-Koskinen
Kustantaja: WSOY
Julkaisuvuosi: 2019
Sivuja: 369

Kuusitoistavuotias Emilia on asunut koko elämänsä eristetyssä Kaivoksen kaupungissa isoisänsä kanssa. Pihan perällä on vanha varasto, joka on ollut lukittuna siitä päivästä lähtien, kun Emilia syntyi ja hänen äitinsä kuoli. Kun ovi vihdoin avataan, Emilia löytää mökistä valokuvantarkan piirroksen. Kuvassa on hän itse... Emilia tempaistaan pyörteeseen, joka vie hänet Kaivoksen kammottavien salaisuuksien äärelle ja matkalle omaan menneisyyteensä. Hänen elämänsä vaihtuu toiseksi, kun hän sukeltaa kaivoksen mustaan veteen.



Monen muun tapaan nappasin Auringon pimeän puolen luettavaksi, kun se sai Finlandia Junior -ehdokkuuden. Aiemmin tämä kirja oli minulta mennyt ihan ohi. Mutta hyvä että tartuin tähän, sillä pidin tästä kovasti ja sain tämän kirjan myötä lukuinnostustani kuvattomiin kirjoihin takaisin.

Aluksi oli vähän hankala päästä kirjan maailmaan mukaan. Se oli niin lähellä meidän nykyaikaamme, mutta samalla myös ihan omanlaisensa. En oikein aluksi meinannut käsittää että Kaivos on kaupungin nimi ja vieressä on tehdaskaupunki. Lisäksi oli hämmentävää lukea eristäytyneisyydestä mutta samalla kehittyneestä teknologiasta. Mutta kun pääsin tähän mielikuvaan sisälle, alkoi tarinan vetovoima napata mukaansa.

Minun nimeni on Emilia. Tämä on minun versioni siitä, mitä kaivoksessa tapahtui. Enkä tarkoita pelkkää Voiton Kaivosta, eristäytynyttä pikkukaupunkia korkealla kalliolla, vaan toista sen alapuolella, rykelmää käytäviä ja kuiluja, kasvavaa tyhjyyttä syvällä maan sisällä. (s. 11-12)

Kirja oli samaan aikaan yllätyksellinen ja ei ollut. Tajusin nopeasti, että Emilia matkusti ajassa taaksepäin omaan ja kaivatessaan Miimaa, mietin jo alussa, että hän taitaa olla se itse. Kun se lopulta paljastettiin, olin että hähähää, hoksasin! Seuraavan luvun alussa kuitenkin sanottiin jotenkin tyyliin "senhän sinä jo varmaan arvasitkin". Eli se oli tarkoituksenmukaista, hauskaa! Lopun lähestyessä mietin jo hetkisen, että voiko tämä olla näin ennalta arvattava kirja, kunnes sitten se yllätysten pommi jysähti.

Pidin myös kovasti siitä, miten kirjaan oli otettu mukaan fysiikkaa ja tähtitiedettä. Ne on monimutkaisia asioita ja tekivät tästä kirjastakin monimutkaisen, mutta se ei haitannut. Lukiessa huomasin pähkäileväni itsekin, että miten nämä asiat oikein menee ja samalla hämmästelin Rasi-Koskisen taitoa ottaa ne mukaan kirjaan. Hän on hienosti ja uskottavasti kietonut nämä juoneen mukaan. Tykkäsin, miten tämä kirja haastoi ajattelemaan.

En ole aiemmin Rasi-Koskisen kirjoja lukenut, mutta jos hän jatkaa nuortenkirjallisuuden parissa, aion ehdottomasti lukea hänen tuotantoaan lisää. Olin myös onnellinen, että kirja voitti Finlandia Juniorin, kyllä se sen ansaitsi.

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Kate McMullan: Uusi oppilas

Camilla Läckberg: Kultahäkki

Kristina Ohlsson: Lasilapset