tiistai 7. tammikuuta 2020

Miniarvioita, osa 3

Heimoi! Nyt on kolmannen miniarvio-osan vuoro! Miten teidän uusi vuosi on lähtenyt käyntiin? Itse yritän ottaa lukemisten suhteen tämän vuoden rennommalla meiningillä kuin aikaisemmin, mutta katsotaan nyt. En ole aiemminkaan pahemmin haasteisiin osallistunut, mutta aina se Goodreadsin lukutavoite täytyy asettaa. Tälle vuodelle asetin 36 kirjaa, vaikka viime vuonna luin 105. Viime vuoden lukua tosin nosti nämä lukemattomat lastenkirjat. Nyt tämän vuoden tavoitteeseen lähinnä ajattelin kunnon romaaneja.

Hyllynlämmittäjäänkin ajattelin taas pinon kasata, mutta siitä en ole stressiä ottanut aiemminkaan, vaikka aina toivoisin lukevani enemmän oman hyllyn kirjoja. Sielläkin varmasti on vaikka mitä helmiä!

Mutta nyt niihin arvioihin...


Vuokko Hurme: Eläinhoitola Pehmo ja kiero rakki
Sarja: Eläinhoitola Pehmo #1
Kustantaja: WSOY
Julkaisuvuosi: 2019
Sivuja: 61

Apua! Rähisevä rakki havaittu! Sisarukset Lilja, Helmi ja Sisu perustavat pehmoeläinhoitolan, jossa riittää söpöjä - ja vähemmän söpöjä - hoidettavia.



Olen jonkin verran lukenut Lukupalat-sarjan kirjoja. Olettekin varmasti jo suosikkini bonganneet aiemmista postauksista, mutta kyllä parhaimmistoon nousi myös Vuokko Hurmeen Eläinhoitola Pehmo ja kiero rakki -kirja. Se aloittaa uuden Lukupalat-sarjan.

Kirjassa on hyvin kuvailtu, kuinka pehmoeläinhoitolassa eläimiä hoidetaan, mitä toimenpiteitä tehdään ja kuinka asiakkaat käyttäytyvät. Jokainen asiakas on omanlaisensa ja räyhäävä rakki sitten vaikuttaa myös muihinkin asiakkaisiin.

Hurmeen kirjassa juoni on mielestäni yhtä eheä kuin Norosen Yökouluissa ja Hain Painajaispuodeissa. Joissakin muissa tämän sarjan kirjoissa juoni on tuntunut vähän viimeistelemättömältä, mutta kokonaisuutena ajattelen Lukupalojen olevan varsin laadukas helppolukuinen sarja.

Luettu 29.10.2019.



Tomi Kontio: Koira nimeltään Kissa tapaa kissan
Kustantaja: Teos
Julkaisuvuosi: 2019
Sivuja: 40

Eräänä aurinkoisena päivänä koira nimeltään Kissa ja ihminen nimeltään Näätä istuskelevat kukkulan laella ja katselevat alapuolellaan levittäytyvän sataman vilkasta hyörinää, saapuvia laivoja, lähteviä laivoja, kiireisiä trukkeja ja suuria kontteja liikuttelevia nostureita. Äkkiä nämä lempeät laitapuolen kulkijat huomaavat, että yhdestä laivasta ilmestyy säihkyväsilmäinen kissa. 

Koiraa nimeltään Kissa jännittää pienen, salaperäisen ja lumoavan olennon näkeminen. Eikä kissa suinkaan väistä tätä kukkulan laella istuvaa parivaljakkoa vaan alkaa kavuta kissamaisen arvokkaasti heitä kohti… 

Koira nimeltään Kissa tapaa kissan on lämmin kertomus rajoja murtavasta ystävyydestä, peloista ja niiden voittamisesta. Se on kertomus vähäväkisistä mutta suurisydämisistä olennoista, joiden elämän loisto syntyy lempeydestä maailmaa ja kaikkia sen asukkeja kohtaan.



Olen lukenut aiemmin Tomi Kontin Koira nimeltään Kissa -kirjan. Se oli ihana ja surumielinen kirja. Olinkin iloinen, että tämä kirja oli Finlandia Junior -ehdokkaana, vaikka en ollut sitä vielä silloin lukenutkaan.

Koira nimeltään Kissa tapaa kissan jatkaa samaa surumielistä tarinaa koirasta ja kodittomasta miehestä, joiden välille syntyy syvä ystävyys. Nyt he saavat seurakseen kissan.

Tuntuu, että kodittomista on hyvin vähän kirjallisuutta ja aluksi mietin ensimmäisen kirjan kohdalla, että mitähän vanhemmat ajattelevat tällaisesta kirjan sisällöstä. Mutta luettuani nämä molemmat nyt, ajattelen, että näihin kirjoihin on lempeällä tavalla tuotu tämä aihe esille.

Elina Warstan kuvitus sopii mielestäni hyvin tarinan tunnelmaan. Koiran ilmeet tukevat niin voimakkaasti surumielisyyttä, että pelkästään jo kuvia katselemalla minulle tulee vähän surullinen tunne.

Luettu 7.11.2019.


Max Brallier: Maailman viimeiset tyypit
Sarja: Maailman viimeiset tyypit #1
Kustantaja: WSOY
Julkaisuvuosi: 2018
Sivuja: 231

On kulunut neljäkymmentäkaksi päivää siitä, kun hirviöt valtasivat kaupungin ja melkein kaikki asukkaat joko pakenivat tai muuttuivat zombeiksi. Kolmetoistavuotias tavispoika Jack Sullivan on piiloutunut puumajaansa, jonka hän on aseistanut katapulteilla ja vallihaudalla ja varustanut videopeleillä ja autioista kaupoista pöllityillä loputtomalla Oreo-keksi- ja Mountain Dew -varastolla.

Mutta Jackista ei ole yksin vastusta jyrääjien, siipiräähkien ja zombien laumoille eikä varsinkaan puistattavan älykkäälle, hirmuiselle uhalle, joka kulkee nimellä Räyhis. Jackin täytyy koota tiimi löytämistään kavereista ja niistä hirviöistä, jotka ovat hänen puolellaan. Heidän avullaan Jack aikoo surmata Räyhiksen ja todistaa olevansa maailmanlopun toimintasankari eikä enää mikään tavis!



Olin kuullut vähän ristiriitaisia kommentteja Max Brallierin nuortensarjasta. Jotkut pitävät kovasti, toisten mielestä se ei ollut kovin kummoinen. Lainasin tämän kuitenkin ja päätin antaa mahdollisuuden.

Kallistun ehkä itsekin tässä siihen suuntaan, ettei tämä kummoinen kirja ollut. Ihan hyvä kyllä. Piti se mielenkiinnon yllä, mutta ei tämä hirveästi itselleni mitään jännitysmomentteja antanut. Nuorille pojille tämä on kuitenkin varmasti on mielenkiintoinen. Ainakin oma siskonpoikani on ollut halukas tämän lukemaan. Juoni etenee hyvin ja huumoria löytyy paljon. Luvut ovat myös lyhyitä, helppoja ja nopeita lukea. Kirjassa on myös kivasti kuvitusta ja vähän päiväkirjamaista tyyliä.

Luettu 10.11.2019.


Barbara Cantini: Mortina
Sarja: Mortina #1
Kustantaja: Tammi
Julkaisuvuosi: 2019
Sivuja: 44

Hytisyttävän hauskan Mortina-sarjan ensimmäisessä osassa vietetään halloweenia - ihan oikean zombitytön kanssa!

Zombityttö Mortina asuu tätinsä Tuonin ja albiinovinttikoiransa Kaihon kanssa aavemaisessa Villa Tuonelassa. Hän haluaisi kuollakseen leikkiä lähikylän lasten kanssa, mutta Tuoni-täti ei anna. Täti nimittäin pelkää, että heidät häädettäisiin kodistaan, jota kyläläiset luulevat autiotaloksi. Mutta halloween lähestyy, Mortina päättää toimia...



Mortinassa huomion kiinnitti ensimmäisenä kirjan kansi ja mielettömän kiva kuvitustyyli! En ollut huomannutkaan tällaisen kirjan ilmestymistä aiemmin, kun kirjan sain töissä käsiini. Ajattelin jo etukäteen, että Mortinan täytyy olla hyvä ja melko varmasti otan sen kirjavinkkaukseen mukaan. Odotukseni ei ihan täyttyneet, mutta melkein.

Odotin kirjan olevan jotenkin erityisen hupaisa, kun kansikin jo mainostaa sen olevan kuoliaaksinaurattava juttu. Kyllä kirjassa huumorin hippuja löytyy, mutta enemmänkin voisi olla. Pidin kirjasta silti kovasti. Juoni on hyvä, mutta kyllä nämä kuvitukset ovat tämän kirjan helmi. Kirja on mielestäni visuaalisesti todella kiva ja tunnelmaan sopiva.

Luettu 11.11.2019.


Elias & Agnes Våhlund: Supersankarin käsikirja, osa 2: Punanaamio
Sarja: Käsikirja supersankareille #2
Kustantaja: S&S
Julkaisuvuosi: 2019
Sivuja: 95

Jos jostakin haaveilee kyllin pitkään, jonain päivänä siitä tulee totta. Alisa on selvinnyt ensimmäisestä tehtävästään supersankarina, mutta silti tapahtumat tuntuvat enemmän unelta kuin todelta.

Alisan arki jatkuu kuin ennenkin: hän inhoaa koulua ja häntä kiusannut poikajengi on pahempi kuin koskaan. He iskevät heikoimpiin ja kiusaavat kaikkia, myös Alisaa. Siksi Alisa uppoutuu jokaisena vapaahetkenään kirjastosta löytämäänsä Käsikirjaan supersankareille.



Alisan seikkailut jatkuvat Käsikirja supersankareille -sarjan toisessa osassa Punanaamio. Alisaa kiusataan edelleen, mutta hän joutuu tässä osassa kohtaamaan omantuntonsa: auttaako kiusaajiaan vai antaa heidän maistaa omaa lääkettään.

Eka osa vakuutti minut jo melko hyvin tästä sarjasta, ja tämä toinen osa vain vahvisti sitä. Tämä toinen osa oli mielestäni ehkä jopa parempi kuin edeltäjänsä. Se sisälsi enemmän jännityselementtejä, jotka pitivät hyvin otteessaan. Edelleenkin pidän kirjan piirrostyylistä paljon, enkä yhtään ihmettele, että lapset ovat myös näistä kirjoista innostuneet. Voin lämpimästi suositella. Itse ainakin odotan jo seuraavaa osaa.

Luettu 20.11.2019.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti