Agatha Christie: Eikä yksikään pelastunut


Kirja: Eikä yksikään pelastunut
Kirjailija: Agatha Christie
Kustantaja: WSOY
Julkaisuvuosi: 2012 (tämä painos & laitos)
Sivuja: 299

Kymmenen toisilleen tuntematonta ihmistä on saanut salaperäisen kutsun illanviettoon. Syrjäisellä saarella on vain yksi talo, amerikkalaisen miljonäärin rakennuttama loistohuvila. Kutsut lähettänyt isäntä ei ilmestykään paikalle. Ruokailuhuoneen pöydälle asetellut kymmenen posliininukkea katoavat omituisesti yksi kerrallaan - aina silloin kun joku vieraista kuolee. Jäljelle jääneet pälyilevät toisiaan kauhuissaan.



Minun on vuosia pitänyt lukea tämä Agatha Christien klassikkoteos. Otin sen tämän vuoden hyllynlämmittäjien pinoonikin mukaan siinä toivossa, että saisin sen luettua. Poikaystäväni kehui kirjaa ja innosti tarttumaan siihen eräänä viikonloppuna, ja luinkin sen alta aika yksikön. Ensimmäinen Christie siis luettu, jei!

En tiennyt kirjan juonesta etukäteen juurikaan muuta kuin, että kymmenen henkilöä menee saarelle eikä yksikään pelastu - sen jo kirjan nimikin spoilaa... No, kirjan perusjuonihan tuo on tiivistettynä toki. Yksityiskohdista en kuitenkaan tiennyt etukäteen. Luulin oikeasti, että ne kymmenen henkilöä olisivat olleet tummaihoisia.

Kirja oli oikein juonivetoinen ja nopeasti luettu. Minua huvitti, että kirjan kielestä kyllä näkee alkuteoksen ilmestyneen 1930-luvulla ja olevan brittiläinen. Sen ajan kirjallisuudessa on tietynlaisia piirteitä, esimerkiksi kohteliaisuudet toisia kohtaan ja dialogissa asioiden toistaminen.

Pidin kirjasta, vaikka loppu oli pieni pettymys. Lukiessa yritin kovasti pohtia kuka murhaaja on ja siksi petyin, koska lukija ei voi sitä mitenkään pystyä arvaamaan. Vaikka loppu oli toisaalta myös ihan nerokas. Viihdyin kuitenkin kirjan parissa sen verran hyvin, että tämä ei toivottavasti jää viimeiseksi lukemakseni Christien kirjaksi.

Kommentit

  1. Olen lukenut tämän joskus vuosia sitten peruskouluaikoina. Kovin paljoa en tästä muista, muuta kuin että se oli hyvä ja jännittävä. Ilmeisesti Christiellä on vähän sellainen tyyli, että lukijaa johdatetaan tehokkaasti harhaan ja murhaajaa ei voi arvata etukäteen. Täytyypä lukea tämä joskus uudelleenkin! Kirjoittelin itsekin lukemastani Christien kirjasta blogiini, koska haluaisin ottaa ihan tavoitteekseni lukea Christien kirjoja enemmän ja säännöllisesti.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Christien tapa voi olla ihan tehokas mutta uskoisin että itseäni alkaisi pidemmän päälle ärsyttää, jos koskaan ei voi mitään arvailla :D

      Poista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Kate McMullan: Uusi oppilas

Kristina Ohlsson: Lasilapset

Marko Leino: Joulutarina