perjantai 14. syyskuuta 2018

Magdalena Hai: Painajaispuoti ja kamala kutituspulveri

Kirja: Painajaispuoti ja kamala kutituspulveri
Kirjailija: Magdalena Hai
Kuvitus: Teemu Juhani
Sarja: Painajaispuoti #1
Kustantaja: WSOY
Julkaisuvuosi: 2018
Sivuja: 61

Varokaa aavetöhnää!

Uusi karmivan hauska Lukupalat-sarja kertoo neuvokkaasta Ninnistä, joka pestautuu kauppa-apulaiseksi eriskummalliseen Painajaispuotiin.

Ninni etsii töitä ja astuu rohkeasti sisään Painajaispuotiin. Myyntitiskin takaa hän löytää kaupan omistajan Kumma-Ukon, joka on tikahtumassa nauruun. Joku ketku on ripotellut tämän päälle aimo annoksen kutituspulveria!

Paikalle leijuu kauppakummitus Pertsa, ja yhdessä Ninnin kanssa he ryhtyvät etsimään käänteiskutituspulveria Painajaispuodin sokkeloista. Mutta nurkan takaa vastaan rullaluistelee ilkeä maamustekala Löllis, joka pilaa AINA kaiken...

Uusi Painajaispuoti-sarja sopii kaikille jännityksen ja huumorin ystäville, joiden päätä eivät huimaa liskonsilmämunakkaat tai myrkkyleukojaan napsuttelevat pormestarilukit.



Minua oikeastaan kiinnostaa kaikki, mitä Magdalena Hai julkaisee. Olen lukenut häneltä muuten kaikki hänen omat kirjansa, paitsi Gigi ja Henry -sarjan kaksi viimeistä kirjaa ja uutta Kolmas sisar -kirjaa. Nekin on toki aikomuksena lukea, kunhan joudan. Mutta tämänpä takia tartuin myös Hain uuteen helppolukuiseen kirjaan, joka aloittaa uuden Painajaispuoti-sarjan Lukupalat-sarjassa.

Painajaispuoti ja kamala kutituspulveri on helposti etenevä lukupala nimensä mukaisesti. Juoni oli kevyt ja hauska. Kirja tuntui selvästi sarjan aloitukselta, sillä tarina ei vielä vienyt kovin pitkälle Painajaispuodin maailmaan, se oli lähinnä pieni esittely siihen. Mutta se ei haittaa, se oli hyvä esittely ja itse ainakin mieluusti odottelen jatkoa sarjalle. Uskon, että lapsetkin ihastuvat tähän kirjaan.

Päähenkilö Ninni on nokkela ja määrätietoinen tyttö; haluaahan hän saada töitä, jotta voi ostaa itselleen pyörän. Kaupan omistaja Kumma-Ukko vaikuttaa vähän höperöltä, vaikka hänen aikansa kirjassa menikin vain hekotteluun. Omaksi suosikikseni kuitenkin nousi Löllis, vaikka hän onkin ilkeä. Mutta hän tuntui olevan huomionhakuisesti ja osittain vahingossa ilkeä. Löllis on jotenkin niin sympaattinen, reppana joka pilaa aina kaiken.
Yhdessä huoneessa Ninni näki mustekalan, joka sitoi rullaluistimia lonkeroihinsa.
- Se on Löllis Tursiainen, Kumma-Ukon lemmikki, Pertsa supatti. - Löllistä KANNATTAA VAROA.
- Okei... Ninni sanoi ja yritti muistaa olivatko mustekalat kenties myrkyllisiä. (Löllis ei nimittäin näyttänyt kovin vaaralliselta.) (s. 31)
Lukupalat-sarjasta olen aiemmin lukenut Paula Norosen Yökoulu-sarjan, mikä sekin on mukava helppolukuinen sarja, nousi tämä kirja silti Lukupalat-kirjoista suosikikseni. Ja vaikka aina hehkutankin Kati Närhen kuvituksia niin hänen Agnes-sarjassaan kuin Norosen Yökouluissa, Teemu Juhanin kuvitus tässä kirjassa on aivan ihana! Niin yksityiskohtainen, jota aikuisenkin on mukava katsella. Painajaispuoti on niin mielenkiintoisen näköinen paikka, että pääsisipä sinne itsekin seikkailemaan ja eksymään kuten Kumma-Ukko tekee omassa kaupassaan. Hain aiemmassa saturomaanissa, Kurnivamahaisessa kissassa, jonka Teemu Juhani on myös kuvittanut, kaipailin kuvitukseen värejä. Tässä kirjassa niitä on, ja ihanat ovatkin. Ne tuovat kuvitukseen elävyyttä ja tunnelmaa.

Lukekaa, ja ihastukaa kuviin!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti